Syödäänkö teillä perunaa vrt. oma lapsuus.
Lapsuudessani (olen -65 syntynyt) meillä syötiin _aina_ perunaruokia, siis aina oli keitettyä perunaa soosin (ilman sattumia) kanssa, tai sitten perunamuusia, jota en pystynyt syömään, koska siinä oli isoja sipulipalasia joukossa.
Summa summarum - en omassa ruoanlaitossani suosi perunaa, 10- ja 11-vuotiaat lapset kaipaavat perunaruokia. Minä teen vain pastaa ja riisiä yleenä perunan korvikkeeksi.
Miten teillä?
Kommentit (18)
Mutta kyllä tarjon silti perunaa eri muodoissa perheelle: muussia, yrttilohkoperunoita, uuniperunoita, keitoissa jne., mutta aniharvoin kuoriperunoita.
Toki pastaa ja riisiäkin.
Keitettynä, paistettuna, lohkoperunoina, muusina, ranskalaisina. Yksi päivä himoitsin hasselbackan perunoita mutta ei tullut silloin tehtyä.
Pojan 9v kanssa puhuin juuri tällä viikolla ruoka-asioista ja hän sanoi että ei tykkää makaronista. Makaronilaatikko on kuulema pahaa, samoin keitetty perusmakaroni. Lasagne ja spaghetti kuulema menee silloin tällöin.Riisistä ei innostu ollenkaan, siis lisukkeena, jossain padassa kelpaa.
Itse tykkään kyllä makaronistakin eri muodoissaan. Riisistä en niinkään mutta sitäkin laitan silloin tällöin vaihtelun vuoksi.
Itse ei useinkaan. Meillä on riisiä, pastaa, ohraa, couscousta, polentaa, kvinoaa, nuudelia. Tai sitten sekalaisia vihanneksia, satunnaisesti myös perunaa. Muusia kyllä joskus ja ranskalaisia itsetehtyinä.
Teen itsekin perunaa eri muodoissa, mutta varmasti vähemmän kuin kotonani aikoinaan. Peruna on mielestäni edullista lähiruokaa ja en itse ole mikään pastafani.
syötiin lapsena, mutta aika paljon muitakin lisukkeita. Nykyään syön perunaa muutaman kerran vuodessa, joko juhlissa itse tehdyssä perunasalaatissa ja kesän pakollisissa uusissa perunoissa, sekä vielä harvemmin ravintolassa. En pidä perunaa ravintoarvoiltaan kovin erityisenä, joten se on meillä harvinainen herkku.
Oli meillä arkiruokana makaronilaatikkoa joskus, tämä 80-luvulla. Niin ja broilerin reisikopia ja riisiä.
Sitten vähän myöhemmin oli enemmen erilaisia riisi- ja pastaruokia, kun me lapset (nuoret) aloimme osallistumaan ruoanlaittoon, eli 90-luvulla. Meillä oli iso perhe ja lapset osallistui ihan eri tyyliin kotitöihin, minä leivoin perheen leivät 5-luokalta, isosiskot piti pullapuolesta huolen.
Meillä lapset 8v. ja 5v. tykkää kyllä perunasta, mutta itse en sitä syö oikeastaan ollenkaan. Koulussa ja päiväkodissa sitten syövät ja toki mä laitan muutaman kerran kuussa esim. muusia. Pastaa ja riisiä (täysjyvää) meillä on tarjolla useimmiten, mutta ei etenkään riisipäivänä sitä syö kuin mies ja toinen lapsista vähän. Muuten mennään liha+kasvislinjalla. Minä en syö oikeastaan kumpaakaan, pastaa tai riisiä.
eri muodoissaan. Kun muutin pois, en noin kymmeneen vuoteen tehnyt kertaakaan mitään perunaruokaa kotona, enkä syönyt niitä muuallakaan jos vaihtoehtoja oli.
Lasten kanssa pitää kuitenkin yrittää tehdä vähän monipuolisemmin, joten perunat ja jauhelihakastike sekä muusi kuuluvat silloin tällöin tehtäviin ruokiin. Itselleni eivät kyllä maistu edelleenkään kovin hyvin.
mutta anoppini katsoi kuin halpaa makkaraa, kun hänen sairastuttuaan diabetekseen vihjasin että ei lautasella ehkä tarvise olla 80prossaa perunaa, tai makaronia. siis aina. "no nälkäänkö pitäs kuolla?"-kysyi. Ei ymmärtänyt että peruna vois dibeetikolle olla jotenkin huonosta. Mielestään söi kovinkin terveellisesti. (hänen mielestään syö paljonkin vihannneksia, kun etikkapunjuuria ja maustekurkkuja..)
Mutta niin ne ajat muuttuu, ennen syötiin pottuja ja soossia. piste.
Meilla lapsuuskodissa oli usein ruokana vetista perunapuuroa, sita en tee. Muuten kylla.
On oikeastaan viimeisen vuoden aikana lisätty huimasti perunan syöntiä, koska nirsoille lapsille se näyttää kelpaavan. Itse en vuosiin juuri käyttänyt, koska pidin enemmän pastasta ja riisistä, mutta nyt oikeastaan vois jo sanoa perunan olevan parempaa.
Meillä käytetään paljon valmista perunasipulisekoitusta, mutta kuoripottujakin on välillä alettu keittelemään.
Ja oikeestaan paistinpotut on kyllä syntisen hyvää, miten mä ennen muka inhosin perunaa?
Maatilalla peruna oli se yleisin, mutta riisiä söimme myös välillä, pastaa todella harvoin.
Opiskeluaikana en juuri perunaa syönyt, paitsi silloin harvoin, kun halusin tehdä perunamuusia tai ostin pakasteranskalaisia. En vain jaksanut pestä, keittöä tai kuoria perunoita, kyllästymisestä se ei niinkään johtunut.
Nyt kun imetän, mulla on jostain syystä himo perunaan, varsinkin rapsakoihin veneperunoihin ja paistettuihin pottuihin, ranskalaisetkin käy...
Meillä syödään perunaa ehkä kerran viikossa, yleisemmin riisiä, nuudeleita tai pastaa, välillä vain kasviksia ja lihaa.
Maatilalla peruna oli se yleisin, mutta riisiä söimme myös välillä, pastaa todella harvoin.
Opiskeluaikana en juuri perunaa syönyt, paitsi silloin harvoin, kun halusin tehdä perunamuusia tai ostin pakasteranskalaisia. En vain jaksanut pestä, keittöä tai kuoria perunoita, kyllästymisestä se ei niinkään johtunut.
Nyt kun imetän, mulla on jostain syystä himo perunaan, varsinkin rapsakoihin veneperunoihin ja paistettuihin pottuihin, ranskalaisetkin käy...
Meillä syödään perunaa ehkä kerran viikossa, yleisemmin riisiä, nuudeleita tai pastaa, välillä vain kasviksia ja lihaa.
syödään perunaa edelleenkin.
Riisiä harvoin lapsena, riisiä harvoin nytkin.
Makaronia siltä väliltä molemmissa.
Perunaa eri muodoissa, riisiä ja pastaa. Samoin nykyään omassa kodissani. Perunaa on ehkä vähän useammin kuin riisiä tai pastaa, ja valmistan perunaa monin eri tavoin: muussia, laatikoita, röstiä, ranskiksia, uuniperunoita jne.
riisiä ja pastaa. Samaa linjaa jatkanut, perunoita eri muodoissa eli uuniperunaa, laatikoissa/vuoissa, muusina, lohkoperunana, rösteinä jne. Riisiä lisukkeena ja ruuissa, ja pastaa sekä tuoreena että pussista ja kastikkeen kanssa sekä lasagnessa jne.
Se mikä meillä eroaa lapsuudenperheestä on kasvisten käyttä laajemmin. Usein lisukkeena (tai koko ruokana) on kasviksia, eli vaikka uunilohi ja uunijuurekset, liha ja lämmin kasvishöystö tai kasvispihvit sen kanssa. Noita ei lapsuudenperheessä ollut.
En ole ikinä pitänyt perunan mausta. Siis sellaisesta keitetystä perunasta. Menee kun sotkee kastikkeeseen mutta muuten yök. Perunamuusi on ok. Ja lapsena tosiaan oli sitä perhanan pottua joka aterialla. Itse olen aina ollut enemmän riisin ja pastan syöjä.
Kun muutin kotoa pois, niin taisi mennä 6-7 vuotta ennen kuin omassa huushollissani keitin ekat perunat. Sen jälkeen kun lapsia tuli, niin perunaa on laitettu enemmän, mutta yleensä sitä on keitoissa, laatikoissa tai muusina. Edelleenkään en juuri koskaan keitä perunoita. Kesäisin joskus uusia perunoita.
Edelleenkin sekä omille vanhemmille että appivanhemmille se peruna on kaikki kaikessa. Aina kun syödään sunnuntaisin ns. hyvin, niin aina, ihan aina on sitä perunaa ja lihaa jossain muodossa tarjolla. Se on sitä ainoaa oikeaa "hyvin syömistä" sille ikäpolvelle. Pottua ja lihaa!
makaroonia oli vain makaronilaatikossa, riisia joskus harvoin. Nykyaan meilla syodaan aika tasapuolisesti noita kolmea, joskus couscousia. Mutta peruna on kuitenkin lahiruokaa verrattuna riisiin, ja eiko siina ole myos paljon vahemman kaloreita kuin riisissa ja pastassa? Jos olisin yksin niin soisin enimmakseen lihaa/kalaa ja vihanneksia tai salaattia, ja perunaa lisukkeeksi silloin kun tekee mieli. Tuskin kovin usein laittaisin pastaa tai riisia, mutta perhe pitaa niista niin taytyy tehda kompromissi.
isompana itse keitin itselleni riisiä kotona vielä asuessani.
Meillä lapset eivät erityisesti pidä perunasta. Jos on keitettyjä pottuja, yleensä kukin syö vain yhden. Keitän riisiä, hirssiä, pastaa