Miehen empatiakyvystä (tai kyvyttömyydestä)
Läheinen sukulaiseni kuoli yllättäen ja kun kerroin siitä puhelimessa miehelleni, hän alkoi laukoa jotain lusikan nurkkaan heittämisestä ja antoi ymmärtää, että mulla ei ole oikeutta itkeä eikä surra, koska kyseessä ei ole kuitenkaan oman perheeni jäsen. Tuli vaan (taas) mieleen, että miten mieheni pystyy olemaan noin empatiakyvytön? Yrittää kyllä kovasti, mutta ei koskaan pysty ymmärtämään, jos toinen ihminen on surullinen eikä lohduta tai reagoi suruun normaalilla tavalla.
Sama oli keskenmenoni kohdalla, ei surrut sitä yhtään ja sanoi minullekin, että miksi itket, luontohan vaan hoiti hommansa ja poisti "epäkelvon" sikiön. (Näinhän se tietysti onkin, mutta tarvitseeko olla noin inhorealistinen?!?).
Onko tällainen normaalia? Onko tuo jokin miehinen piirre vai onko miehelläni jokin tunne-elämän häiriö?
Kommentit (7)
kohdalle, niin oksat pois. Tai sitten ei osu koskaan.
Mä olen varoittanut miestäni, että tulee häpeemään silmät päästänsä HÄNEN mummin hautajaisissa (toivottavasti niihin on pitkä aika), koska mä tiedän tulevani parkumaan siellä silmät päästä.
Minkälainen lapsuus miehelläsi on ollut? Ehkä hän ei ole saanut näyttää tunteitaan ja siitä on jopa rangaistu.
tunteita ei kyllä olla hirveästi näytetty. En tiedä rankaisusta, mutta siellä on tapana ollut lakaista ongelmat maton alle, tyyliin, että kun asioista ei puhuta, ne katoavat. Vaikka jokainenhan sen tietää, että ei ne ongelmat sillä katoa, että niistä ei puhuta. Hänen tapansa käsitellä surua voi kyllä juontaa juurensa sieltä, nyt kun tarkemmin ajattelen.
Ihan hukkaan mennyttä aikaa ja energiaa. Mitä järkee vatvoo asioita, joille et ite mitää voi.
aikaan saa, mutta jos miehes on kunnioittanut vaikka isäänsä tosi paljon lapsuudessa ja hän on niitä tyyppejä, joiden mielestä mies ei saa näyttää tunteitaan ja sitten miehesi äiti on vielä lakaissut kaikki ongelmat maton alle, niin soppahan on valmis. Mutta toisaalta, jos ongelma juontaa lapsuudesta, niin sen solmun voi jossain vaiheessa saada auki.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä, jopa narsistiselta. Paras ratkaisu olisi etsiä terve mies.
mutta minun on joskus vaikea ilmaista tunteitani. Kuolemantapauksessa saattaisin hyvinkin laukaista suustani jotain yhtä tökeröä.
Kotioloista sen verran, että meillä oli tapana vähätellä ongelmia ja lakaista ne sinne maton alle, ennemmin kuin puhua asioista.
Minun mieheni saattaa itkeä jopa uutisia katsellessaan. Tai urheilua, jos joku oma suosikki voittaa...