Loukkaa ystävät, jotka "hylkäävät"
kun saavat uusia ystävyyssuhteita tai välit taas kunnossa johonkin jonka kanssa ystävyys ollut katkolla. Eräskin ystävä itki mulle vuoden erästä vaikeaa ihmissuhdetta, ystävyyttä, joka mennyt poikki. NO, jaksoin lohduttaa, kuunnella, no välit tulivat kuntoon ja sen jälkeen minä sain osakseni lähinnä kylmää kohtelua tyyliin, ettei ole nyt aikaa, katotaan myöhemmin. Ei vastattu aina edes viesteihin.
tunnen olevani oikea idiootti, joka kelpasi kyllä kun tukea tarvittiin, mutta kun saatiinkin se kaipaama ihminen takaisin kuvioihin, unohdettiin...
Kommentit (7)
vaan opetella päästämään tuollaisista kavereista irti ja jatkaa matkaa uusiin seikkailuihin.
Vaikka silti heidän näkeminen ahdistaa ja pohdituttaa, miksi näin on käynyt? Ristiriitaista. Poissa silmistä, poissa mielestä toimisi. Ehkä pitäisi muuttaa pois samoilta konnuilta.
Ehkapa ei alun perinkaan oltu ystavia. Mita se ystavyys nyt sitten tarkoittaa? Totta, etta unohdan "ystavat" aika helposti enka jaksa pitaa enaa tassa iassa yhteytta vain velvollisuudentunnosta, kuten jouduin nuorempana tekemaan. Joskus kylla vielakin sortuu naissa asioissa noudattamaan jonkun muun tahtoa. Mutta jos saisin itse valita, tai olisin saanut, niin ystavapiirini olisi nayttanyt aivan toiselta. Jotkut nykyisista olisivat olleet siella kylla, ja jotkut niista, jotka luulivat tulleensa hylatyiksi, olisivat pysyneet.
seurustelukumppanin... itsekkin aviossa mutta löydän aina aikaa ystäville, hän ei.
Mulla kans yks kaveri joka ei aina edes vastaa viesteihin.
Lähettelee vaan ketjukirjeitä..
Oli kiva nähdä verkossa sen kuva josta näkyi
kuinka se nojasi uuteen kaveriinsa.
Minuun ei pidä yhteyttä vaikka olen lapsensa
kummi.
eikö ole edes kiitollisuuden tunnetta?
Mulla kans kaks kaveria (molemmat ovat kummilapseni äitejä) jotka ovat nyt ylimmät ystävät.
Minuun ei pidetä enää minkäänlaista yhteyttä. Ainoastaan kättä nostetaan kun nähdään.
Facessa julkaistaan kuvia kuinka kaulailevat toisiaan ja ylistävät "ihanaa toista". Ilmeisesti olen tappotylsää seuraa, kun mun seurani ei kelpaa enää muulloin kuin lasten syntymäpäivänä.