Miksi kukaan ei ääneen puhu siitä, kuinka kamalaa on elää
teini-ikäisten lasten perheessä?
Pelkkää kiukkua, huutoa, itkua, ovien paiskomista, mykkäkoulua, murjottamista, rumasti puhumista, loputonta säätöä kotiintuloajasta. Uhkailua, lahjontaa, kiristystä.
Miksi äidille pitää aina tulla tunne, että on huono ihminen, huono kasvattaja?
Miksi isovanhemmilla on oikeus sanoa, että voi kun on hyvätapaiset lapset, kun näkevät heidät muutaman kerran vuodessa ihmisiksi ruokapäydässä? Totuus on kuitenkin ihan jotain muuta.
Vai onko meillä vaan tällaista?
Kommentit (24)
SEnpä takia osaan suhtautua omiini suht. rennosti, välillä ihan naurattaa niiden tuohtumus ja raivo, mutta pitää olla pokkana ja esittää oma äitirooli kunnialla :-)
että teidän kodissanne on niin paljon vapautta että siellä voi elää murrosikää. Toiset eivät saa tai uskalla elää sitä teini-iässä jolloin se eletään kolmenkympin tai viidenkympin kriisin yhteydessä. Jolloin se voi repiä rikki vaikkapa avioliiton jossa lapsesi elää.
Voimia.
kyllä ihmisellä pitäis käytöstavat olla.
Oikeasti en tajua, missä meillä on menty metsään, kun ihan pienestä asti on lapsia neuvottu ja opastettu kuinka missäkin käyttäydytään, tervehditään, kiitetään jne jne jne. Pienenä ne osaskin, mut......nyt saavat aikaan vaan kyyneliä äidille.
SEnpä takia osaan suhtautua omiini suht. rennosti, välillä ihan naurattaa niiden tuohtumus ja raivo, mutta pitää olla pokkana ja esittää oma äitirooli kunnialla :-)
Jos ei noi muutu, mä varmaan teen sitten itselleni jotakin, ehkä muutan eri osoitteeseen tai....
lapseni kapinoivat minua ja miestäni kohtaan eivätkä ole tuolla kadulla mummoja potkimassa. Vanhempien nyt vaan tulee kestää se murkkuikäisten raivo ja huono käytös, se kuuluu asiaan ja menee kyllä ohi. Ei aikuisen pidä mennä mukaan siihen lapsen tunnetilaan vaan kestää se ihan tyynenä. Tietty jos ihan päättömyyksiä aletaan tehdä, pitää asioihin jämäkästi puuttua, mutta senkin voi tehdä ihan raivostumatta. Se, että mun lapset välillä kapinoi ja raivoaa ja yrittää hyppiä silmille, ei tarkoita sitä että olisin huono äiti tai kasvattaja eikä sitä että lapset olisivat jotenkin elämässään epäonnistuneita huonosti käyttäytyviä yksilöitä. Kasvatuksen onnistumisen näkee itse asiassa vasta sitten kun omat lapset alkaa kasvattaa omia lapsiaan... Ap:lla taitaa olla vaan huono itsetunto?
ja kyllä tästä palstallakin puhutaan.
- leipomista
- lumen luontia
- imurointia
t. 4 lapsisessa perheessä rauhassa elänyt
eikö se ole hyvä että osaavat edes muualla käyttäytyä?
Toki tietynlainen tunnekuohaus kuuluu jokaiselle, mutta kysäsepä noilta asiantuntijoille, vaikka Sinkkosen teos murrosiästä viestii selkeästi sen, että ei murrosikä oikeuta käyttäytymään sikamaisesti kotona, eikä sitä pidä sietää. Siinä iässä haetaan rajoja sillä sikamaisella möykkäämisellä ja onneton se murkku jonka käytökselle ei kotona laiteta rajoja, jopa rangaistusten kautta.
Kun kotonakin on rajat niin elämä ja itsensä etsiminen on helpompaa, turvallista. Samalla tulevat valmiudet ja käytöstavat aikuisuutta varten.
niin paljon kuin sielu sietää, mutta huonosti ei saa käyttäytyä eli kielenkäytön täytyy pysyä tietyllä tasolla. Lapset tietää, että me vanhemmat ollaan pomoja.
että osaavat kuitenkin kylässä käyttäytyä, toisin kuin jotkut murrosikäiset!
..niin kauan kuin otat teinisi kohtaukset noin rankasti, hänellä on valtaa sinuun. Kannattaa huomioida negatiivista käytöstä vain silloin kun se on välttämätöntä (käytös on toisten perheenjäsenten arvoa alentavaa tai muuten yliaggressiivista) ja antaa paljon positiivista palautetta. Olla itse aikuinen. Minusta ei kuulosta terveeltä, jos teinisi saa sinut itkemään toistuvasti.
Ja sen takia teinini tekevät mitä tekevät.
Teini-iän kohellukset johtuu siis huonoitsetuntoisesta äidistä.
Just juu.
Ja vielä pitäis olla iloinen ja onnellinen, siitä että kiukkuavat kotona ja kylässä ovat kohteliaita?
Kiitos ja hyvää jatkoa!
Ja sen takia teinini tekevät mitä tekevät.
Teini-iän kohellukset johtuu siis huonoitsetuntoisesta äidistä.
Just juu.Ja vielä pitäis olla iloinen ja onnellinen, siitä että kiukkuavat kotona ja kylässä ovat kohteliaita?
Kiitos ja hyvää jatkoa!
Teinit kiukkuavat ja koheltavat koska se kuuluu heidän kehitykseensä murrosiässä (teini-ikäisten aivot ei ihan täysillä käy) eli on täysin normaalia, ihan äidistään huolimatta. Sen sijaan jos äidillä on huono itsetunto, se saa äidi tuntemaan itsensä huonoksi äidiksi ja kasvattajaksi, ei sillä ole niiden teinien tekemisillä oikeesti tekemistä. Aikuinen, itseensä luottava nainen ei ahdistu teinien tekemisistä tai sanomisista, vaan ymmärtää että se ns. kuuluu kuvioihin ja on normaalia.
Ja sen takia teinini tekevät mitä tekevät. Teini-iän kohellukset johtuu siis huonoitsetuntoisesta äidistä. Just juu. Ja vielä pitäis olla iloinen ja onnellinen, siitä että kiukkuavat kotona ja kylässä ovat kohteliaita? Kiitos ja hyvää jatkoa!
Teinit kiukkuavat ja koheltavat koska se kuuluu heidän kehitykseensä murrosiässä (teini-ikäisten aivot ei ihan täysillä käy) eli on täysin normaalia, ihan äidistään huolimatta. Sen sijaan jos äidillä on huono itsetunto, se saa äidi tuntemaan itsensä huonoksi äidiksi ja kasvattajaksi, ei sillä ole niiden teinien tekemisillä oikeesti tekemistä. Aikuinen, itseensä luottava nainen ei ahdistu teinien tekemisistä tai sanomisista, vaan ymmärtää että se ns. kuuluu kuvioihin ja on normaalia.
Näin on tämä.
mutta se onkin ollut vähän liian kiltti ääripää. Keskustelin juuri toiseksi vanhimman,18-vuotiaan pojan kanssa siitä millaista meillä on ollut. Hän korjaisi vain sen, että on hiukan lupa suuttuakin, myös vanhemilla. Sanoi jopa, että heitä saisi ja pitäisi joskus "komentaa" tiukemmin, että teen liikaa yksin kaikkia velvollisuuksia. Huutamista ei tarvita kylä mihinkään.
Se on totta. Kaikki perheenjäsenet ovat kilttejä, kunnioitavia, kohteliaita. Ikinä ei nimitellä, rähistä, osoiteta mieltä, revetä liitoksistaan. Mutta olisi hyvä joskus osata suuttuakin ja osata ottaa vastaan toiselta se. Muu maailma ei kuitenkaan toimi kuten perhe, eli sitä pään aukomista ja pomottamista joutuu sietämään jossakin vaiheessa. Muiden käytös järkyttää liikaa, kun on itse elänyt silkkihansikkaalla.
Oli kyllä ihana jutella! Huomaa, että lapsesta on tullut nuori aikuinen. Edessä on hyviä vuosia, kun ystävyys tulee mukaan väleihimme.
kerran taisi paiskoa ovia ja mutista että "haistakaa v:ttu" senkin niin hiljaa että hyvä että kuulin. Siinä vaiheessa nostin kaksi peukkua pystyyn ja sanoin mielessäni että hienoa, meidänkin lapsi siis on kuitenkin normaali teini-ikäinen... muiden kohdalla onkin sitten vähän toinen meininki :-)
Pidä itsestäsi huolta,niin jaksat paremmin!
On hyvä oppia näyttämään negatiivisetkin tunteet,mutta muita ja kotia vahingoittamatta...
että teidän kodissanne on niin paljon vapautta että siellä voi elää murrosikää. Toiset eivät saa tai uskalla elää sitä teini-iässä jolloin se eletään kolmenkympin tai viidenkympin kriisin yhteydessä. Jolloin se voi repiä rikki vaikkapa avioliiton jossa lapsesi elää.
Voimia.
kyllä ihmisellä pitäis käytöstavat olla.
Oikeasti en tajua, missä meillä on menty metsään, kun ihan pienestä asti on lapsia neuvottu ja opastettu kuinka missäkin käyttäydytään, tervehditään, kiitetään jne jne jne. Pienenä ne osaskin, mut......nyt saavat aikaan vaan kyyneliä äidille.
vaihteeks yrittäisit ymmärtää sen sijaan että otat ittees ja ryhdyt uhriks. Ajattele murrosikää vaikka tilapäisenä mielenhäiriönä.
että teidän kodissanne on niin paljon vapautta että siellä voi elää murrosikää. Toiset eivät saa tai uskalla elää sitä teini-iässä jolloin se eletään kolmenkympin tai viidenkympin kriisin yhteydessä. Jolloin se voi repiä rikki vaikkapa avioliiton jossa lapsesi elää.
Voimia.