Ei jaksa enää hakea töitä (täyttää hakemuksia)

Kyllä se sieltä löytyy jos olet hyvä tyyppi. Tsemppiä! Ei kannata lannistua, koska sitten niitä töitä ei ainakaan löydy.

Entä jos ei ole ns. hyvä tyyppi (tai paremminkin ei pidetä sellaisena)?

niin viimeistään haastattelussa ne rentouden, nopeat lohkaisut ja yleisen vaivattomuuden taitavat menevät vain ohi. Nehän ovat niitä "hyviä tyyppejä", eikä siinä oikein voi millään vakuuttaa, että jos katsoo vaikka puolen vuoden päähän, niin olisi itsekin ihan yhtä rento ja kertoisi vitsejä, mutta tarvitsee siihen vain enemmän aikaa.

Työkokemukseni on vääränlaista ja ikää liikaa. Ei vaan kelpaa minnekään.

noinkin pitkä aika.



Älä luovuta, tsemppiä! Mieti strategia uusiksi jonkun ulkopuolisen kanssa.

josta olette itse lähtenee



mulle tuli sellaisesta yhteydenotto eilen !

MOL:in kautta tulleita paikkoja ees hakea? Niihin on aina niin paljon hakijoita.. Olis varmaan paras mennä suoraan yrityksistä/yhdistyksistä kysymään. Oon vaan vähän sellainen arkailija tuollaisissa tilanteissa, etten varmaan sais sanaa suustani :(



Haastatteluissa oon mielestäni pärjännyt kuitenkin ihan hyvin, mutta se ei ole riittänyt.



Oikeasti ahdistaa :(



ap

ap

on lähes kokonaan tuurista kiinni. Ainakin minun kokemuksen mukaan. Välillä käy tuuri ja yleensä ei.

Niihin älyttömiin vaatimuksiin ja firmojen kehumisiin väsyy totaalisesti

töistä jaetaan. Montaa työpaikkaa ei edes laiteta hakuun.

on lähes kokonaan tuurista kiinni. Ainakin minun kokemuksen mukaan. Välillä käy tuuri ja yleensä ei.

Useampi vuosi sitten kun etsin töitä, lähetin arviolta 300 avointa työhakemusta (plus ne paikat joihin haettiin). Joitain haastatteluita oli, mutta aika vähän.



Pääsin erääseen haastatteluun, hakijoita oli siihen yhteen paikkaan lähes sata. Sain paikan. Olen edelleenkin samassa firmassa, palkkani on lähes kaksinkertaistunut lähtöpalkasta ja olen voinut siirtyä itselleni sopivimpiin tehtäviin. Kun kyselin miksi minut valittiin, niin kollektiivinen vastaus oli tyyliä "Vaikutit innokkaalta ja olit loistotyyppi". Eli ei ne taidot ja koulutus aina kaikkea merkkaa. :) Kyky oppia niihin tehtäviin on se tärkein.



Kyllä se sieltä löytyy jos olet hyvä tyyppi. Tsemppiä! Ei kannata lannistua, koska sitten niitä töitä ei ainakaan löydy.

Kyvyllä oppia ei ole mitään merkitystä, jos sopivaa työkokemusta ei löydy - näin ainakin omalla alallani.

Kyky oppia niihin tehtäviin on se tärkein. Kyllä se sieltä löytyy jos olet hyvä tyyppi. Tsemppiä! Ei kannata lannistua, koska sitten niitä töitä ei ainakaan löydy.

Kyvyllä oppia ei ole mitään merkitystä, jos sopivaa työkokemusta ei löydy - näin ainakin omalla alallani.

Kyky oppia niihin tehtäviin on se tärkein. Kyllä se sieltä löytyy jos olet hyvä tyyppi. Tsemppiä! Ei kannata lannistua, koska sitten niitä töitä ei ainakaan löydy.

innokkuus ja kyky oppia uutta varmasti korostuu. Vaikea niitä on viestittää ennen kuin on haastattelussa asti.

Kyvyllä oppia ei ole mitään merkitystä, jos sopivaa työkokemusta ei löydy - näin ainakin omalla alallani.

Kyky oppia niihin tehtäviin on se tärkein. Kyllä se sieltä löytyy jos olet hyvä tyyppi. Tsemppiä! Ei kannata lannistua, koska sitten niitä töitä ei ainakaan löydy.

Heh, en luonnollistikaan tarkoittanut että sukankutoja voisi mennä palkanlaskijaksi, jos hän vain "oppii hyvin". Jätin kirjoittamatta, kun kuvittelin että ihmiset ymmärtäisivät. :)

Pointtini oli se, että juuri siihen spesifiseen hommaan ei useimmiten ole oltava sitä kokemusta, jos tuntee alan ja on sopiva pohjakoulutus. Työ opettaa, ja harvemmin kouluista valmistuu juuri tiettyyn virkaan/toimeen.

Eihän tätä voi tietenkään yleistää, ja jokainen työnantaja on yksilö. Ehkä itselläni on vain käynyt hyvä tuuri kaikkien hommien kanssa vuosien varrella, tai sitten se on persoonasta kiinni. :)

Haastatteluun asti ei pääse, jos ei ole oikeanlaista työkokemusta CV:hen laitettavaksi, joten sitä innokkuutta ja kykyä oppia ei pääse edes esittelemään. Ei kukaan työnantaja ota jotakuta opettelemaan asioita, jos saatavilla on niitäkin, jotka valmiiksi osaavat.

innokkuus ja kyky oppia uutta varmasti korostuu. Vaikea niitä on viestittää ennen kuin on haastattelussa asti.

niin viimeistään haastattelussa ne rentouden, nopeat lohkaisut ja yleisen vaivattomuuden taitavat menevät vain ohi. Nehän ovat niitä "hyviä tyyppejä", eikä siinä oikein voi millään vakuuttaa, että jos katsoo vaikka puolen vuoden päähän, niin olisi itsekin ihan yhtä rento ja kertoisi vitsejä, mutta tarvitsee siihen vain enemmän aikaa.

itkin juuri tätä. enää ei ole voimia eikä rohkeuttakaan hakea paikkoja.Omakin ala menee vauhdilla eteenpäin ja itse jää niin jälkeen, ettei enää ole pokkaa kehua itseään eikä osaamistaan. näkyy varmaan epävarmuus jo rivienkin välistä. tässä ollaan ja tähän suohon uppoan, hitaasti ja tuskallisesti..

Eikai siinä muuta sitten enää? Jos oma tilanteeni olisi tuo, lähtisin vaikka johonkin ihan muualle ja lopettaisin voivottelun. Jos se maku on jo mennyt, etkä näytä olevan edes innostunut enää yrittämään, niin mitä sitä sitten ihmettelemään. Näyttää siltä että olet päätöksesi tehnyt.

Maailma on julma ja kylmä paikka, ja harvasta paikasta saa empatiaa jos on "sisäisesti hyvä tyyppi ja vuoden päästä lauon sitten vitsejä mut nyt oon vähän tyhymä ja hölömö". Jos hakisin omaan yritykseeni nyt työntekijää, en todellakaan ottaisi ihmistä vain siksi että siitä saattaa vuoden sisällä tulla ihminen jonka kanssa voi puhua.

Ikävä fakta, mutta elämä on rumaa ja kylmää.

se jokapäiväinen töissäkäyminen on vielä rasittavampaa

Lopulta päätin myydä omistusasuntomme ja me muutetaan vuokralle. On halvempaa ja sitten vaan elän työttömänä lopun ikääni.

itkin juuri tätä. enää ei ole voimia eikä rohkeuttakaan hakea paikkoja.Omakin ala menee vauhdilla eteenpäin ja itse jää niin jälkeen, ettei enää ole pokkaa kehua itseään eikä osaamistaan. näkyy varmaan epävarmuus jo rivienkin välistä. tässä ollaan ja tähän suohon uppoan, hitaasti ja tuskallisesti..