Tuli mieleen tuosta Annasta joka hylättiin 31v sitten.
Sukulaisellani on lapsi joka ei tunne isäänsä. Meitä on monia jotka tiedämme kuka isä on ja isä tietää myös lapsestaan.
Sukulaiseni on päättänyt, että isä on renttu eikä kuulu lapsen elämään.
Mietin vaan mitä lapsi ajattelee esim. minusta jos saa joskus tietää, että tiedän kuka isä on. Tuntuu aika ikävältä :( Vaikka isä ei kantaisi vastuuta niin hyvin kuin äiti haluaa niin oikeuttaako se kuitenkaan salaamaan lapselta totuutta?!
Kommentit (4)
Tuo otaksuttu isä halusi geenitesteihin ja karu totuus paljastui. Äiti ei suostu paljastamaan kuka se oikea isä on.
Moni mun sukulainen tiesi kuka isä oli. En mä ole heitä koskaan asiasta syyttänyt, ne oli lojaaleja mun äidille ja katsoivat että eivät puutu asiaan vaan äitini päättää mitä tekee.
Ei mulla ole mitään kaunoja mun sukulaisia kohtaan sen asian takia.
Nykyään tiedän kuka mun biologinen isä on ja tavallaan ymmärrän äitini päätöksen hyvin. Isäni on alkoholisti naistenhakkaaja joka on istunut linnassakin, pikku rikollinen. Ei olla pahemmin väleissä. Mulle mun isä on isäpuoli joka on kasvattanut mua siitä lähtien kun olin noin vuoden vanha.
Tapasin hänet kerran 17-vuotiaana ja toisen kerran kävin hautajaisissaan. Isäni ei sellainen henkilö josta isäksi olisi ollut ja tiesin sen jo ennen tapaamistamme. Silti olen iloinen hänet tavannut ja sain tavallaan sen taakan pois. Olen aina pitänyt isäpuoltani isänäni vaikkei biologisesti sitä ole.
Minusta on oikein kertoa lapselle kuka isä on mutta kannattaa miettiä minkä ikäiselle.
lapsi on tarpeeksi vanha (13-18 v). Mä olisin aika katkera, jos en tietäisi, MUTTA:
Ennenkuin kerrot, sinun pitää miettiä, onko mies turvallinen lapselle. Tunnetko häntä niin hyvin? Lapsen äiti ehkä tuntee..?