Koti sekaisin = asukkaatkin sekaisin
Antaa kyllä kamalan huolimattoman kuvan ihmisestä. En tajua, miten sottapytyt edes kehtaa kutsua ketään sisälle.
Kommentit (17)
Vähän fiksummalla on muutakin tekemistä kuin siivota.
että pää on sellainen kuin pöytä: tyhjä tai sekainen... Tai jotain.
Meillä on kyl sekasta, kun en jaksa joka päivä vängätä lasten kanssa raivaamisesta. Ylipäätään yritän priorisoida tekemisiä. Lasten kanssa leipominen menee helpostikin siivoamisen ohi. Ja mä ainakin toivon, että vieraat tulee katsomaan meitä, ei meidän kotia.
Vähän fiksummalla on muutakin tekemistä kuin siivota.
kuten jauhaa paskaa av-palstalla ja valittaa ettei ehdi siivota.
Siistin kodin omistajat osaavat organisoida.
niin ei tarvi koko ajan kotiakaan järjestellä. Enemmin olisin huolissani ystävästä jonka koti olisi aina tip top.
ei ole niin tärkeää mitä muut meistä ajattelee. Väittäisin, että aika monella on koti sekaisin, mutta suurin osa ei vaan paljasta sitä, vaan siivoaa, kun vieraita tulossa. Jos koti on aina siisti, epäilisin siivous-neurootikoksi.
Meillä on kolme lasta ja touhutaan paljon: leivotaan, askarrellaan, maalataan, pelataan... Ja kun ei aina jaksa niin siivota, niin sekaisinhan se koti on. Hyvin mahtuu lasten kaveritkin sekaan ja kaikilla on kivaa. Jos meistä saa huolimattoman kuvan, niin saa saada. Ne jotka meidät tuntee, tietää meidän olevan paljon muutakin kuin huolimattomia, ennemminkin sanoisin huolettomiksi. :o)
perheet persoonallisia ja seurallisia. Hitsi että ahdistuin lapsen kaverin kotona jossa oli järjettömän kiiltävää eikä juuri yhtään tavaraa, vain tyhjää pöytäpintaa ja lattiaa. Ei ikinä. Mutta kyllä ne sottapytyt ehkä siivoaakin ennen kuin kutsuvat vieraita.
Meillä oli ennen ihan hirveä kaaos, kunnes heivasin kaiken turhan ulos talosta. Nykyään on aina siistiä, enkä kyllä silti pidä itseäni minään neurootikkona.
Nuorempana ja pienten lasten äitinä asuntoni oli järkyttävä läävä välillä, ja jatkuvasti edes vähän sotkuinen. En ollut onnellinen, en viitsinyt siivota, kun pää ei ollut kunnossa ja oli muita murheita, se asunto oli vain yksi kaaos muun joukossa. Kun aloin löytää tasapainoa elämääni ja itseeni ja arvostaa kotiani, perhettäni ja elämääni siellä yli 30 vuotiaana, aloin myös pitää kodin siistinä. Se kertoo minulle siitä että viihdyn kodissani ja elämässäni, ja haluan että minulla ja lapsillani kiva JA viihtyisä ympäristö elää ja olla. Estetiikasta jaksaa nauttia, kun ei ole muita murheita.
Selitin muuten silloin nuorena samaa, että meillä on niin paljon tekemistä, ettei ehdi siivota, että mulla on muka tärkeämpääkin tekemistä. Joo, oisi ollut, opetella elämänhallintaa ja löytää tasapainoa elämään. Pelkkiä selityksiä kun laiskotti koska elämä oli muutenkin niin rankkaa.Mutta ei sille voinut mitään, silloin oli silloin ja nyt on nyt.
perheet persoonallisia ja seurallisia. Hitsi että ahdistuin lapsen kaverin kotona jossa oli järjettömän kiiltävää eikä juuri yhtään tavaraa, vain tyhjää pöytäpintaa ja lattiaa. Ei ikinä. Mutta kyllä ne sottapytyt ehkä siivoaakin ennen kuin kutsuvat vieraita.
Aloituksessa oli kyse kodin SIISTEYDESTÄ, ei siitä että sen pitäisi olla TYHJÄ.
On se vaikeaa, tuo luetun ymmärtäminen tällä palstalla.
ts. siisti koti tavaroilla, ei siivousneurootikko
Meillä suhtsiisti koti ja äiti sekaisin kuin seinäkello
perheet persoonallisia ja seurallisia. Hitsi että ahdistuin lapsen kaverin kotona jossa oli järjettömän kiiltävää eikä juuri yhtään tavaraa, vain tyhjää pöytäpintaa ja lattiaa. Ei ikinä. Mutta kyllä ne sottapytyt ehkä siivoaakin ennen kuin kutsuvat vieraita.
Aloituksessa oli kyse kodin SIISTEYDESTÄ, ei siitä että sen pitäisi olla TYHJÄ.
On se vaikeaa, tuo luetun ymmärtäminen tällä palstalla.
ts. siisti koti tavaroilla, ei siivousneurootikko
No, tosi siistihän on sellainen jossa ei ole mitään, vain tyhjää pintaa nuoltuna.
Ja se on oikeasti kamalaa, vierastan kanssa sellaisia paikkoja. Rentous häviää, asunto on vain
"näytteillä".
Nuorempana ja pienten lasten äitinä asuntoni oli järkyttävä läävä välillä, ja jatkuvasti edes vähän sotkuinen. En ollut onnellinen, en viitsinyt siivota, kun pää ei ollut kunnossa ja oli muita murheita, se asunto oli vain yksi kaaos muun joukossa. Kun aloin löytää tasapainoa elämääni ja itseeni ja arvostaa kotiani, perhettäni ja elämääni siellä yli 30 vuotiaana, aloin myös pitää kodin siistinä. Se kertoo minulle siitä että viihdyn kodissani ja elämässäni, ja haluan että minulla ja lapsillani kiva JA viihtyisä ympäristö elää ja olla. Estetiikasta jaksaa nauttia, kun ei ole muita murheita.
Selitin muuten silloin nuorena samaa, että meillä on niin paljon tekemistä, ettei ehdi siivota, että mulla on muka tärkeämpääkin tekemistä. Joo, oisi ollut, opetella elämänhallintaa ja löytää tasapainoa elämään. Pelkkiä selityksiä kun laiskotti koska elämä oli muutenkin niin rankkaa.Mutta ei sille voinut mitään, silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Lapsiakaan ei ollut vaan itse sotkin.
Nyt on organisointikykyä, ripeyttä kotitöihin tarttumiseen ja luontevana tapana laittaa kaikki paikoilleen käytön jälkeen. En siivoa yli vartin pituisia rupeamia kuin pari kertaa vuodessa, mutta sekä aamuun, töistä paluuseen, ruoanlaittoon ja nukkumaanmenoon liittyy omat rutiinit.
Albert Einstein sanoi aikanaan, että jos sotkuinen työpöytä kertoo sotkuisesta pääkopasta, niin mitä tyhjä työpöytä kertoo ihmisestä? Olen mielummin hiukan sotkuinen ja luova kuin tyhjäpää :D
kun itsellä on hyvä olla, kodin sotkuisuus ei häiritse ja siivoan sitten kun inspiraatio iskee. Mutta jos on huono olla (stressiä, jokin asia ahdistaa tms.) niin kodin sotkuisuus häiritsee ja pakonomaisesti ja hermot riekaleina yritän pitää kotia siistinä.
Ja jos meidän sotkut häiritsee jotakuta, niin ei tarvi tulla. Tietysti vähän tsemppaan jos on vieraampia ihmisiä tulossa, mutta tuttujen ja lähipiirin kanssa ollaan puolin ja toisin nähty toistemme siistit ja ei niin siistit kodit. =)
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kodin siisteys. Ainakin minulla.
Niin se vaan on. Siellä tulee sellainen olo, että jotenkin häiritsee tai tuntee myötähäpeää.
Ja väkisinkin alkaa tarjottavatkin epäilyttämään...
mutta se voi ahdistaa jo vierailijaakin. Näyttää siis kivalta kuvissa, mutta miten siellä voi rentoutua?
Kuulun niihin, joiden mielestä pieni sekasotku kotona kertoo rennoista ja mukavista asukkaista, ja on ihan omakohtaista kokemustakin vieraanaolosta kodissa, jossa emäntä juoksi perässä siivoamassa ja silminnähden ahdistui lasten leikeistä lastenhuoneessakin. Ei kivaa. Kliinistä julkisivua voi esittää kuka vain, mutta ihminen, joka antaa muiden nähdä inhimillisetkin puolensa on usein mukava, rento ja luotettava.
tai muuten sekaisin.