Pitää keskustella ja keskustella ja keskustella. Kuinka usein se oikeesti auttaa parisuhteessa??

Mutta miten tämä perinteinen kotitöistä riiteleminen? Meillä on keskusteltu, joskus jopa huudettu asiasta, ja muutos tapahtuu kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen mies palaa vanhaksi itsekseen, jolloin kotihommat ovat naisten (=äitien) hommaa ja elää kuin hotellissa.

Alan vain väsyä kunnolla, vaikka todella rakastan miestäni. Ero ei ole vaihtoehto. Mutta mikä auttaa jos keskustelu ei auta??? Ja jos vain jätän tekemättä hommia, me eletään paskassa, ja syy on minun laiskuudessani.



PS. Kirjoitin tuon aloitusviestin tarkoituksella vähän provosoiden.

Mutta miten tämä perinteinen kotitöistä riiteleminen? Meillä on keskusteltu, joskus jopa huudettu asiasta, ja muutos tapahtuu kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen mies palaa vanhaksi itsekseen, jolloin kotihommat ovat naisten (=äitien) hommaa ja elää kuin hotellissa.

Alan vain väsyä kunnolla, vaikka todella rakastan miestäni. Ero ei ole vaihtoehto. Mutta mikä auttaa jos keskustelu ei auta??? Ja jos vain jätän tekemättä hommia, me eletään paskassa, ja syy on minun laiskuudessani.



PS. Kirjoitin tuon aloitusviestin tarkoituksella vähän provosoiden.

Olemme silti onnellisia 12 vuoden suhteessamme. Mieheni ei ole keskustelevaa tyyppiä, ja hyväksyn sen. Mielestäni parisuhteessa on tärkeintä olla ystävällinen ja hellä ja huumorintajuinen.

kotitöistä ei meillä juurikaan riidellä. Olemme aika ahkeria kumpikin ja kiitämme toistemme tekemisistä. Jos haluan apua jossakin, pyydän sitä.

Ja puolet ei... Kannattaako kerätä patoutumia tai "ajautua erilleen"?

Ja on hävytöntä luokitella ihmisiä tuolla tavalla. Sitä ei fiksu ihminen tee, vaan ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia. Ja minusta on AINA viisaampaa osata keskustella kuin olla keskustelematta.

mutta meillä ei juurikaan keskustella parisuhteesta koska emme halua erota. Jos keskustelisimme asiasta rehellisesti niin suuttuisimme toisiimme puolin ja toisin niin pahasti, että olisi vaikea enää asua yhdessä, jakaa vanhemmuutta, olla ystäviä ja harrastaa seksiä. Meille luultavasti jäisi vain kämppäkaveruus ja vanhemmuus, joten tilanne olisi nykyistä huonompi.



Ehkä alamme keskustella sitten parisuhteestamme, kun olemme valmiita eroamaan.

siitähän ne erot johtuu,kun EI keskustella.

1) kuinka usein toinen osapuoli edes haluaa keskustella, tai näkee mitään ongelmaa?



Meillä molemmat halusi aloittaa keskustelut ja saada tietoonsa sen, mikä toisen mielestä on pielessä ja oppia omaa käytöstään ja sitä, miten sitä voisi muuttaa



2) kuinka usein toisesta tai molemmista on edes keskustelemaan rakentavasti?



En tiedä muista, meillä toimii.



3) kuinka usein se keskustelun tulos aiheuttaa muutoksia käytännössä, pysyvästi?



Pysyvästä paha sanoa, tähän asti on toiminut ja molemmat on muuttaneet käytöstään siihen suuntaan, että ei loukkaisi toista ja toisaalta ei loukkaantuisi "turhasta". Opettelemme toistemme tunteita.



4) kuinka usein mehevä riita, seksi tai poistuminen takavasempaan tuottaa enemmän tulosta?



Ei toiminut riitely meillä, ihan sama vaikka olisi päätään seinään hakannut. Ennen olin sitä mieltä, että riitely on ok, enää en. Ja seksi? Miten se auttaa ratkomaan ongelmia? Ja takavasempaan poistuminen, kun toisella on paha mieli? NEVER.



5) ketä miestä kiinnostaa vatvoa parisuhdeasioita ylipäätään? Ne ei ole miehiä, ne on runoilijoita ja kukkakauppiaita.



Ei tuo mun mies ole kyllä runoilijaa tai kukkakaupiasta nähnytkään :D



Terv. eräs joka keskustelee parisuhdeasioista

Nykyinen on sitten mies JA kukkakauppias, puhuimme suhteen alussa jokaikisen asian niin että nyt ei tämä sielunkumppanuus katoa koskaan. Ja tämä runoilija myös on paljon enemmän mies kuin exä, sekä henkisesti että käytännösä. Että enpä osaa sanoa.