Pari ensimmäistä minuuttia laitoksella määrittelee, saako isä kasvatusroolin

mä luulen, että tässä voi olla perää. Mulla on ystäväpiirissä useampi perhe, jossa äidille kävi synnytyksessä syystä tai toisesti vähän köpsösti ja joutuivat heti leikkaukseen, vuodepotilaaksi tms. Niissä perheissä isä on poikkeuksellisen voimallisesti lapsiperhearjessa mukana.



Tosin peli ei ole menetetty, pitkät isien hoitovapaat ohjaavat samaan myös.

vauvat viety samantien keskolaan, en saanut edes poskea silittää saati että isä olisi saanut edes lapsia nähdä ennen kuin seuraavana aamuna. Meillä ei ole kasvatusvastuuta kellään?



PS. Suomalaisista isistä suurin osa ei saa laitoksella täyttä kasvatusvastuuta ihan siksi, että perhehuoneita ei ole kaikille ja isommat sisaruksetkin kaipaavat isää...

Tässähän vaan sanotaan, että pitäisi antaa vastuu isällekin ja täysimääräisenä imetystä kukuunottamatta ja jos ei imetä niin pulloruokinnan voi hyvin antaa hänelle ensimmäisinä kertoina laitoksella.



Älkäähän nyt tuohtuko vaan miettikää mikä tässä sai tuntemaan syyllisyyttä! Ehkäpä alitajunta kertoo, että vastuuta ei ole annettu ja sitten syytetään isää kunnes joku sanoo että vika vastuuttomuuteen voi olla siinä, ettei ole saanut olla isä omalla tavallaan vaan joku on ohjannut homman.

Isän on pakko ottaa vastuu, oli sitten kiinnostunut tai ei.



Side muodostuu erilaiseksi kuin jos olisi isä joka vain käväisee laitoksella ja hakee sitten vauvan kotiin.

Tutkimuksia on lähtöön jos toiseenkin.Onneksi asiat eivät ole niin kohtalonomaisia. Ja toisaalta; olen antanut tilaa isälle olla isä ja vastuullinen, en todellakaan suostu ottamaan hänen löysäilystään syytä niskoilleni. Pakkohan ne lapset on hoitaa ja jos toinen ei mitään tee niin kauanko odotan sen vastuullisen isän mukaantuloa?

on sitten vissiin heitteillä :D

annoin miehelle vastuuta heti lapsen synnyttyä ja hän hoiti kanssani vauvaa kotona ensimmäiset kuukaudet.



Monet äidit eivät anna isälle vastuuta, kun äiti on paras hoitaja eikä isä muka osaa mitään.

vaikken allekirjoita sitä, että heti synnäriltä lähtien täytyisi olla tiiviisti tekemisissä, jota hyvä suhde kehittyisi.



Meillä puolitoistavuotias on selkeästi enemmän isänsä perään. Mies joutui lomaututetuksi vähän ennen kuopuksen syntymää ja oli kotona seuraavan vuoden. Mies hoiti esim. yöheräilyt (en imettänyt), vaippojen vaihdot sun muut. Minä keskityin esikoiseen. Voin laskea kahden käden sormilla ne kerrat kun olen vaihtanut vaikkapa kakkavaipan.

Ai kauheeta. Olin viikon vastasyntyneen kanssa osastolla, eikä sinne ollut sikainfluenssan takia isillä mitään asiaa. Ihan saman arvoinen kasvattajahan tuo on, vaikka jäikin ensitunneista paitsi...

Isän on pakko ottaa vastuu, oli sitten kiinnostunut tai ei. Side muodostuu erilaiseksi kuin jos olisi isä joka vain käväisee laitoksella ja hakee sitten vauvan kotiin.

Meillä 3 sektiolla syntynyttä, äidin hoitamaa lasta. Mikä ihmeen vastuu isän olisi pitänyt ottaa?

että mitä enemmän isä hoitaa lapsiaan, sitä enemmän vastuuta häne heistä ottaa ja sitä enemmän hoitaa heitä tulevaisuudessakin.



Mutta epäilenpä näin lonkalta, vastaavia tutkimuksia tuntevana, että tuossa mainitsemassasi tutkimuksessa oli mukana...sanotaan nyt vaikka 25 pariskuntaa. Mikä on tyypillistä tuollaisille tutkimuksille. Pysyn tässä uskossa kunnes joku sen oikaisee. Eli en usko, että ekat minuutit laitoksella merkkaavat mitään. Kerro lisää ko. tutkimuksesta?

Eli ovatko ne jo laitoksella osallistuvat isät niitä, jotka joka tapauksessa olisivat osallistuneet ja aloittavat heti, kun tilaisuus tarjotaan?

Miten niin ihanan mustavalkoinen? Ei tässä ole mitään mustavalkoista. Selkeää faktaa. Jos joku ei tätä järjellään osaa johtopäätellä niin ei voi mitään...

joo, paitsi että tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kuinka voi väittää, että jollain kahdella minuutilla olisi väliä elämän pituisessa ihmissuhteessa?

Luin kerran tästä aiheesta, oli todella mielenkiintoista. Väite perustuu tutkimukseen. Ellei isä saa laitokselle heti alussa täyttä kasvatusvastuuta eli vauva syliin, vaipanvaihto ja tissiltä taas syliin niin isän vastuullinen rooli on mennyttä.

Äiti ottaa tilan ja lapsi leimautuu myös nopeasti vahvasti äitiin. Tutkitusti miehet, jotka ovat saaneet ottaa omanlaisen roolin HETI, ovat hyviä ja läsnäolevia isiä ja parisuhden näissä tapauksissa on vahvempi kuin (marttyyri)äidin valtaamissa kodeissa.

Minä pysyin vahvasti siinä, että isä hoiti lasta alusta asti. Nyt meillä on kaksi tyttöä ja kaikki sujuu loistavasti. Juuri äsken vähän nauratti, kun mies laittoi minulle töihin viestin omalta työpaikaltaan, että muistan hakea tytön tiettyyn aikaan iltapäiväkerhosta, luetteli mitä välipalaa ja painotti että se pitää vielä muistaa antaa ajoissa ennen urheiluharjoituksia. Vastasinkin, että hän muistuttaa kotiäitiä... Mutta samalla tunsin suurta iloa. Lapsillani on varmasti maailman paras isä. Ja minä säästyn valtavalta arkitaakalta, kun mieheni osaa käydä kaupassa, ruokkia lapset, hoitaa harkat ja neuvolat ja terveydenhoidon siinä missä minäkin. Ei ole koskaan tarvinnut kirjoittaa yhtään ohjetta mistään asiasta.

Siis te, joilla on mahdollisuus antaa miehelle tilaa, tehdää se. Kannattaa! Ja parisuhde voi todella hyvin, ymmärretään toisiamme puolesta sanasta. Ainoastaan se ottaa joskus päähän, että isä on niin ihana ja minä jään välillä kakkoseksi, mutta näillekin hetkille on oma päivänsä ja sitten olen taas maailman kivoin äiti:-)

et taida itse olla ihan se vastuullisin äiti? En minäkään joudu välipala ym.ohjeita jakamaan miehelleni, vaikka kotiäiti olenkin.

Kertoo kyllä jostain miehesi käytös

pitää lasta sylissä ennen äitiä kun pesee lapsen.



Eiköhän kyse ole enemmän siitä, miten äiti antaa isälle vastuuta ottaa perheessä ja kuinka mies sen ottaa.



Jos mies jää hoitovapaalle niin kyllä siinä se yhteys lapseen ja arjen pyöritykseen paremmin syntyy kuin että äiti omii lapsen itselleen ja miehen osaksi jää rahan hankkiminen töissä kun äiti on lasten kanssa, sisustaa ja erossa vie lapset.

Meillä nimenomaan isä sai lapsemme ensin syliin ja leikkasin napanuoran ja oli mukana kaikessa ja minä makaa retkotin ommeltavana puoli tuntia. Sinä aikana isä kerkesi vaikka mitä :)

Olen hyvin ylpeä miehestäni, kuinka on alusta saakka hoitanut ja ollut läsnä, ja hän on nyt aikuistuville lapsillemme todella ihana isä ja miehen malli!