Lue keskustelun säännöt.
Pari ensimmäistä minuuttia laitoksella määrittelee, saako isä kasvatusroolin
01.11.2011 |
Luin kerran tästä aiheesta, oli todella mielenkiintoista. Väite perustuu tutkimukseen. Ellei isä saa laitokselle heti alussa täyttä kasvatusvastuuta eli vauva syliin, vaipanvaihto ja tissiltä taas syliin niin isän vastuullinen rooli on mennyttä.
Äiti ottaa tilan ja lapsi leimautuu myös nopeasti vahvasti äitiin. Tutkitusti miehet, jotka ovat saaneet ottaa omanlaisen roolin HETI, ovat hyviä ja läsnäolevia isiä ja parisuhden näissä tapauksissa on vahvempi kuin (marttyyri)äidin valtaamissa kodeissa.
Minä pysyin vahvasti siinä, että isä hoiti lasta alusta asti. Nyt meillä on kaksi tyttöä ja kaikki sujuu loistavasti. Juuri äsken vähän nauratti, kun mies laittoi minulle töihin viestin omalta työpaikaltaan, että muistan hakea tytön tiettyyn aikaan iltapäiväkerhosta, luetteli mitä välipalaa ja painotti että se pitää vielä muistaa antaa ajoissa ennen urheiluharjoituksia. Vastasinkin, että hän muistuttaa kotiäitiä... Mutta samalla tunsin suurta iloa. Lapsillani on varmasti maailman paras isä. Ja minä säästyn valtavalta arkitaakalta, kun mieheni osaa käydä kaupassa, ruokkia lapset, hoitaa harkat ja neuvolat ja terveydenhoidon siinä missä minäkin. Ei ole koskaan tarvinnut kirjoittaa yhtään ohjetta mistään asiasta.
Siis te, joilla on mahdollisuus antaa miehelle tilaa, tehdää se. Kannattaa! Ja parisuhde voi todella hyvin, ymmärretään toisiamme puolesta sanasta. Ainoastaan se ottaa joskus päähän, että isä on niin ihana ja minä jään välillä kakkoseksi, mutta näillekin hetkille on oma päivänsä ja sitten olen taas maailman kivoin äiti:-)
Kommentit (37)
miehesi ei luota sinuun. Näyttää olevan sinullekkin isän roolissa kun ei luota että sinä osaat antaa lapsellesi ruuan jne. Siinä ei ole mitään nauramista että joutuu ohjeistamaan sinua ja olemaan huolissaan osaatko hoitaa lapsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma isäni ei ollut edes paikkakunnalla kun synnyin, silti on osannut ruokia minut ja sisareni vielä naapurin kakaratkin ja lauman serkkuja kesälomallaan kun kaikki muut olivat töissä, yksikään ei päässyt edes hukkumaan mökkirantaan.
ja mitä isään ja tyttäriin tulee, niin isä on aina ihana ja kääritään pikkusormen ympärille mennen tullen, niin se vain on... äiti on enemmän se tyhmä, joka pitää jöötä.
ainakin osaksi:
Mies oli mukana perhehuoneessa ja koska imetys ei lähtenyt sujumaan (lapsi oli teholla aluksi) ruokki poikaansa alusta asti. Täysi kasvatusvastuu on, joka jatkuu eron jälkeen eli ottaa täyden 50% vastuun puolet ajasta. Eli se osa mikä ei sovi meihin, on parisuhde, eli sillä ei ollut mitään tekemistä tuon kanssa, erosimme.
Sen takia meistä kummallakaan ole minkään näköistä vastuullista roolia, kun vauva oli ensimmäiset kaksi tuntia elämästään lääkärien, kätilöiden ja sairaanhoitajien vastuulla!! Ottaiskohan ne sen takas sinne sairaalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies alusta saakka aktiivisena mukana. Hänellä ei juuri lapsista, saati vauvoista kokemusta ennen omaa, mutta siitä vaan laitoksella opettelemaan. Pitää luottaa lapsen isäänkin, varmaan enemmän, mitä luotti itseensä. Mutta siitä se itseluottamus isänä tulee, kun tekee ja kokee onnistumista. Huomaa, ettei se vauva menekään rikki, jos sitä pitää sylissä tai vaihtaa vaipan.
Meillä oli perhehuone ja molemmat alusta saakka mukana niin tasavertaisina, kuin voitiin. Toki imetyksen takia alussa äiti lapsen kanssa enemmän on ja pienelle vauvalle ei vielä välttämättä aina kelpaa joka tilanteessa isä. Mutta nyt kyllä huomaa, että kumpi vain kelpaa yhtä hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Ja lapsella myös hyvä luottamus muihin aikuisiin.
Musta on tärkeää, että se vanhemmuus on tasavertaista. Ei saa liiaksi omia lasta itselleen, koska ei ole ainoa vanhempi. Olen myös isovanhemmat halunnut päästää lapsen elämään kunnolla.
Jotkut joskus ihmetteli, kun olin vaikkapa yksin jossakin ja kyselivät, onko lapsi hoidossa. No, ei se missään hoidossa ollut, kuin kotona isänsä kanssa. Miksei äitikin saisi joskus käydä jossain yksin? Vauva-aikanakin saatoin imetyksen jälkeen lähteä kaupassa käymään ja ihan hyvin ne siellä kotona pärjäsivät, vaikka itsestä aluksi oudolta tuntuikin ja ikävä iski heti :D Pakkasessa maitoa varalle, eikä pitkää aikaa pois, niin ei siinä mitään hätää ollut. Osas se lapsi juoda pullostakin, kun laitoksella heti tyrkkäsivät, kun ei meinannut ottaa otetta rinnasta millään ja sokerit alhaalla. Ja imetys muuten tästä huolimatta onnistui pitkään ja vaikeitten ekojen kuukausien jälkeen peräti hyvinkin.
Mies jäi hoitovapaalle kotiin lapsen ollessa 1,5v. Halusi ja mikä mä olin kieltämään, kun oli taloudellisestikin järkevää niin. Ja älkää ymmärtäkö väärin, olisin itsekin mieluusti ollut lapsen kanssa kotona 3-vuotiaaksi. Ja tunsin kyllä huonoa omaatuntoa olla päivät pois. Mutta on se vähän helpottanut, kun lapsi on kasvanut. Ja kuitenkin muuten olen ihan täysin läsnä, enkä ravaa missään harrastuksissa saati baareissa, töissä vain normaalit arkipäivät.
Miksei muuten isät kerkeis synnytykseen? Mikä on tärkeämpää? Eiks teillä ole ketään muita vanhempia lapsia hoitamaan synnytyksen ajaksi? Eikö lapsilla ole isovanhempia? Perhehuonetta en nyt tietenkään toisen kanssa ottaisi, koska todellakin se esikoinen tarvitsee isää kotona, mutta kyllä se nyt esimerkiksi isoäitinsä kanssa pärjäisi sen synnytyksen ajan!
Miksei muuten isät kerkeis synnytykseen? Mikä on tärkeämpää? Eiks teillä ole ketään muita vanhempia lapsia hoitamaan synnytyksen ajaksi?
niin että äiti hädin tuskin ehtii itse sairaalaan synnyttämään ja isällä on tunnin matka sairaalaan, myöhästyi 45min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ja osallistuva alku voi auttaa hyvin osallistuvaan vanhemmuuteen, mutta en usko, että peli on menetetty ensimmäisen 2 min jälkeen.
Meillä nimittäin lapsi oli varmaan 45 min syntymänsä jälkeen vatsani päällä ja imetettävänä. Eli siitä alusta ei sitä 2 min miehelle suotu. Mies oli kuitenkin sairaalassa koko ajan perhehuoneessa ja on osallistunut alusta saakka lastenhoitoon tasapuolisesti.
Vinkki: jos haluatte ennen lapsia testata miestä ja hänen valmiuksiaan isänä, hankkikaa koira. Se, miten mies suhtautuu koiraan, hoitaa sitä, on oikeudenmukainen ja tarvittaessa ymmärtävä, korreloi vahvasti hyvän isyyden kanssa. Ne hyvät miespuoliset "koiraihmiset", joita tiedän, ovat poikkeuksetta hyviä ja osallistuvia isiä. Etu on lisäksi siinä, että jos mies on epäkelpo, koiralle voi etsiä uuden kodin, jos haluatte miehen kuitenkin pitää. Lasten kanssa tämä ei onnistu.
Isän on pakko ottaa vastuu, oli sitten kiinnostunut tai ei. Side muodostuu erilaiseksi kuin jos olisi isä joka vain käväisee laitoksella ja hakee sitten vauvan kotiin.
Meillä 3 sektiolla syntynyttä, äidin hoitamaa lasta. Mikä ihmeen vastuu isän olisi pitänyt ottaa?
meillä ainakin, mies tosiaan "joutui" ottamaan vastuuta heti alusta asti, kun mä jäin ommeltavaksi ja mies lähti kylvettämään lasta. Mies tosiaan osaa aivan yhtä hyvin hoitaa vauvaamme, vaikka häipyisin yhtä äkkiä kuukaudeksi johonkin... Vaikka siis minä olen lapsen hoitanut, niin se että isä sai ne ensi kosketukset lapseen on vaikuttanut isä-lapsisuhteeseen todella positiivisesti. Minun ei tarvitse koskaan miettiä että pärjääkö lapsi isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän on pakko ottaa vastuu, oli sitten kiinnostunut tai ei. Side muodostuu erilaiseksi kuin jos olisi isä joka vain käväisee laitoksella ja hakee sitten vauvan kotiin.
Meillä 3 sektiolla syntynyttä, äidin hoitamaa lasta. Mikä ihmeen vastuu isän olisi pitänyt ottaa?
Eikö miehesi auttanut yhtään? Ollut lasta vastassa kun sinua ommellaan tms? Minulla vain 1 sektio, mutta mies oli lasta vastassa (ei halunnut tulla leikkaushuoneeseen :)), sieltä he lähtivät vauvaa pesemään ja pukemaan yms. Ja hoitikin seuraavat tunnit mitä hän sairaalassa oli, ei tarttenut minun nousta samantien (miten olisinkaan voinut kun ei tuntoa raajoissa ollut kunnolla vähään aikaan) vauvan vaippoja ja pesetyksiä tekemään.
Ja muutenkin, eikö teidän perheessä miehellä ole vastuuta lapsista ollenkaan? Vain äidillä?
Itselläni on myös 2 alakautta syntynyttä lasta, heidätkin mies on kylvettänyt ja pukenut synnytyksen jälkeen. Lapsilla on aivan mahtava suhde isäänsä. Joten tuo tutkimus ainakin meitä koskee :)
Ei kaikki isät edes pääse mukaan synnytykseen, eivät vaikkapa ehdi, tai ovat isompien lasten kanssa kotona, sehän on historiallisestikin aika lyhyt aika mitä ovat siellä olleet. Eivätkä pääse monissa maissa vieläkään. Näillä kaikilla olisi siis huono isäsuhde. Kaikkea älytöntä voi todellakin näköjään tutkia. MInulla on esim. omaan isääni ihana suhde ja hän on aina hoitanut minua ja siskoani enemmän kuin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin sektioon, ja eka kertaa sain lapsen syliini vasta 7 h myöhemmin. Mies toki laski lapsen rinnalleni pari kertaa ennen sitä. Mutta sitten mun kursiminen ja hoitaminen esti lapsen läsnäolon. Sain vasta sitten osastolla luokseni. Lapsi joutui myöhemmin lastensairaalaan, ja mun imetys ei onnistunut, useista syistä ( alkuun en saanut imettää pariin viikkoon). Mies otti täysin tasa-arvoisen roolin isänä, ja on siinä pysynyt.
Mitään en ole niin toivonut kuin että mies ottaisi kasvatusvastuuta mutta mitä paskaa. Ja mikä hienointa, se on TIETYSTI kokonaan mun syyni! Painun ruoskimaan itseäni ja pyytämään anteeksi mieheltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos järjellä miettii, tätä ei voi kiistää.
Eri asia on, jos siihen ei ole mahdollisuuksia, sitten kasvatusvastuu ja koko perhe on äidin harteilla.
Vähän epämääräisestäkin isänalusta voi kehittyä hyvä, jos antaa vastuuta heti alussa ja pitäytyy siinä.
Huonon ja normi-isän välillä on huikea ero. Normihyviä isiä voi tulla vaikka eivät pääsisi laitokselle ollenkaan. Mutta enemmän saa, kun on lapselle läsnä heti ensisekunneista. Vai voitko äitinä väittää muuta?
Älkää siis syrjikö isää kasvatusvastuussa. Jos ei pääse laitokselle, niin heti sitten kotona täysi vastuu. Tämä kantaa kauas.
isä hoitaa sitä kasvatusvastuutaan siellä kotona, eikä kyki aamusta iltaan synnärillä?
Kylläpä vaikutti niin idiottilta tutkimukselta kuin olla ja voi...
voi pahkura. Että sekin on äidin syytä, ettei isästä nyt vaan ole hoitamaan vauvaa ja varsinkaan vastasyntynyttä, ei vaan ole hoivaajatyyppiä. On semmoisia kovia miehiä, jotka kuitenkin omalla tavallaan välittävät, pitävät huolta suurista linjoista, että autot pelaa, on rahaa ja talot.
Lapsi 3 v. nukahtaa mieluummin kodinhoitohuoneen lattialle äidin ollessa suihkussa, kuin isän viereen sänkyyn. Näin meillä eilen illalla :(
Eikö sekin ole miesten aliarvoimista? Miehistä ei ole isyyteen, jos äiti ei onnistu toimimaan oikein ensimmäisten kahden minuutin aikana?
Että se kaksi ekaa minuuttia laitoksella määräisi enemmän kuin vaikka ne seuraavat kolme vuotta minkä se äiti on kotiäitinä en lapsen kanssa, kun isi käy töissä? Meillä isä oli päävastuussa kaikista kolmesta lapsesta ekat pari tuntia laitoksella, kun itse makasin heräämössä yksinäni, enkä mä kyllä ole huomannut että päävastuu olisi mitenkään meillä isällä. Minä kuitenkin sitten pyöritin sitä touhua joka lapsen kohdalla vähintään kaksi vuotta kotona kaikki päivät eli kyllä se meikäläinen on, jonka on muistettava koulun uimatunnit ja luistimet ja eväät joka kerta. Muuten jää lapset ilman...
Mies siis oli synnytyksessä, vaihtoi ensimmäiset vaipat ja kylvetti vauvan? Entä oliko läsnä mahdollisimman paljon laitoksella ne päivät, jotka olit siellä? Hoitiko lasta silloinkin valtaosin?
Enpä usko. Joten älä marise, tehty mikä tehty. Sitä aikaa ei saa enää takaisin mutta jos tuolle mainitsemallesi luuserille teet vielä toisen lapsen, niin ei siitä haittaa ole vaikka kokeilisit tätä kokonaisvastuuta vastasyntyneestä.
Siis te, joilla on mahdollisuus antaa miehelle tilaa, tehdää se.
Ei ehkä pari ekaa minuuttia määritä lopullisesti mutta ajatusta on mun mielestä. Meillä isi on ollut alusta asti aktiivisesti hoitamassa lasta, saanut opetella ja tutustua vauvaan. Minulla on käsitys ja tiedän monia tapauksia lähipiiristäni jossa äiti omii vauvan itselleen eikä edes anna isälle mahdollisuutta osallistua alusta alkaen.
Meillä toimii ja meille sopii näin. Kukin taaplaa tyylillään. Joten ihmiset, ottakaa nyt ne herneet pois sieltä nenästä.