Mua niin ahdistaa tää parisuhde. Tekis mieli niin ottaa
ja lähteä. Mies elää niin täysin omaa elämäänsä netissä, ettei me lasten kanssa siihen mahduta. Se istuu kaiket vapaa-ajat pelaamassa ja chattaamässä. Mun kanssa se ei juuri edes puhu, lasten kanssa sentään joskus. Mä olen niin väsynyt siihen ettei mulla ole ketään kelle puhua. Mä olen niin yksin, niin toivottoman yksin. Mutta kun ei mulla ole edes voimaa lähteä, tuntuu niin pahalta kiskoa lapset tästä kodista irti, rikkoa niiden perhe. Toisaalta tuntuu että kuolen, jos jään tähän. Miksi tämän piti tähän mennä? Miksi ne tuntemattomat pelikaverit on minua tärkeämpiä? Kun minä vielä rakastan tuota miestä, en vaan tiedä miksi.
Kommentit (14)
Ihan samat fiilikset on itsellä ja mies täysin samanlainen kuin sinulla. Meillä tosin ei parisuhde toimi enää oikein millään saralla, ja me kinastellaan vaan ei jutella. Lasten takia en voi lähteä, eikä rahatilannekaan sitä salli. En mennyt tällaisen miehen kanssa naimisiin silloin vuosia sitten, mua on huijattu!
Ihan samat fiilikset on itsellä ja mies täysin samanlainen kuin sinulla. Meillä tosin ei parisuhde toimi enää oikein millään saralla, ja me kinastellaan vaan ei jutella. Lasten takia en voi lähteä, eikä rahatilannekaan sitä salli. En mennyt tällaisen miehen kanssa naimisiin silloin vuosia sitten, mua on huijattu!
Tuli taas niin helvetin arvoton olo, mun kassa ei voi puhua eikä olla, mä olen kuin ilmaa vaan. Ei tää aina tällästä ole ollut, ollaan me joskus yhdessäkin oltu. No, päätin että tehdään jotain kivaa lasten kanssa huomenna, ukko saa istua ja chätätä koko päivän yksin.
Ap
Meillä ukko "antaa" mulle omaa aikaansa sitten ku hänelle sopii.
Hän painelee koneelle ku esikoinen menee nukkumaan (19.00) ja mä jään pienemmän kanssa kattoon telkkaa ja minä hoidan häntä.
Mies tulee sit tyyliin 22-23 aikaan kattoo telkkaa mun kanssa. Sit se jossai vaihees sanoo et mennääks nukkuu. Hampaat pestyään se ottaa vauvan mukanaan makkariin ja mä päästän viel koirat pihalle ja syötän ne ja katon et paikat on ojennukses ja puhtait tuttipulloja yötä varten.
Tähän menee usein sen verran aikaa, et mies on kerinny nukahtaan eikä ainakaan ruikuta "läheisyyttä".
Hirveesti kyl tuo fyysinen puoli kiinnosta kun ei mitään henkistäkään puolta ole.
Saatte muuta ajateltavaa ja oman elämän. Ei millään pahalla mutta itse olin tuollaisessa pattitilanteessa. Hain minkä tahansa työpaikan ja aloin elää.Työpaikka vaihtui parempaan ajan kanssa. Mies ei pitänyt minua enää äitinään eikä itseään murkkuna.
Saatte muuta ajateltavaa ja oman elämän. Ei millään pahalla mutta itse olin tuollaisessa pattitilanteessa. Hain minkä tahansa työpaikan ja aloin elää.Työpaikka vaihtui parempaan ajan kanssa. Mies ei pitänyt minua enää äitinään eikä itseään murkkuna.
ole mamu. Ja mä elän koko ajan, haluaisin vaan elää tuon miehen kanssa yhteistä elämää, nyt meillä on kummallakin omat erilliset elämät.
Ap
Paitsi että mies piiloutuu iltaisin kirjojensa taakse tai napsauttaa telkkarin päälle ja jämähtää siihen. Me ei kommunikoida yhtään. Oon kyllä yrittänyt kaikkeni, mut mies ei ole kiinnostunut minusta, ajatuksistani tai mistään. Jos sanon jotain, ei edes vastaa. Jos sanon, että kuulitko sä, niin sanoo joo. Lapsenkin puheet menee häneltä ohi.
Lapsi pitää liiton kasassa ja oon riippuvainen miehestäni. Lähiverkkoa ei ole, vanhempani kuolleet. Ei sukua lähellä, välit ystäviin laimentuneet. Asunto on miehen nimissä ja velaton, minä olin määräaik. työssä kunnes jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle, kun lapsi oli 3v. niin sit aloitin opiskelun (etänä pääosin).
Oon miettinyt eroa. Miten se vaikuttaisi lapseen, jaksaisinko, jos olisin yksin tai vaikka olisi yhteishuoltajuus. Taloudellinen tilanne huononisi. Pelkäisin syrjäytyväni. Oon jotenkin henkisesti kiinni tässä liitossa, etten kykene tai jaksa lähteä. Samalla kuolen sisältä päin. Olen alkanut jo huomata masennuksenkin oireita, kun tää on niin tätä. Samalla on syyllinen olo, että eikö mulle mikään kelpaa, kun mies ei ole väkivaltainen tai päihdeongelmainen. Tää on vain niin paska tilanne, jota on jatkunut jo useamman vuoden. Toivon, että yhtäkkiä heräisib ja huomaisin kaiken olleen unta, ja kaikki olisi taas hyvin.
Voimia sulle, ap ja muut!
Nää speksit pitää näköjään lisätä joka viestiin, samoin kuin "asiallisia vastauksia, kiitos".
...helvettiin tuollaiset keskenkasvuiset telkka- ja peliriippuvaiset. Parempiakin löytyy! Tehkääpä niin ja huomaatte millainen suuri kivi vierähtää. Olkaa rohkeita, teillä on edelleenkin vain se yksi elämä. Nim. tehty.
joka täällä roikkuu, katsoo netistä tv-sarjoja tai nukkuu raskaan työpäivän (8-16) jälkeen klo 16.30-18...
Hän on kuulemma niin väsynyt. Ihan oikeasti, kun muksu on viikonloppuisin saatu päikkäreille, niin mies menee makkariin nukkuun (tai mitä sit tekemäänkään) ja herää aina sen jälkeen, kun lapsi on jo hereillä.
Lisäksi mies on paljon pienessä flunssassa. Nyt on jo kolme viikkoa nokka kuulemma ollut tukossa ja oudon uupunut olo. Töissä kuitenkin jaksaa käydä ja ammattiliittonsa kokoukseenkin jaksoi mennä. Mut esim. eilen, kun olisin halunnut puhua siitä, miten paljon lehtitietojen mukaan meidän lähiössä on lastensuojelu-tapauksia ja lapsiköyhyyttä toiseksi eniten koko Hgissä, että tää oli mulle surullinen yllätys, pitäisikö tässä olla huolissaan lapsen kannalta. Mies sanoi tähän, ettei jaksa puhua aiheesta, eikä halua puhua just nyt mistään noin vakavasta. Että en kuulemma kuuntele hänen tarpeitaan vaan alan paasata aina omista asioistani, vaikka hän on väsynyt. Vittuili vielä päälle, että joo, "mitä tein la-iltana - juttelin alueeni sosiaalisista ongelmista". Mä en jaksanut reagoida tähän mitenkään, menin sit loppuillaksi makkariin päällystämään kenkälaatikoita lapsen leikkiä varten. Sit mentiinkin nukkuun.
...helvettiin tuollaiset keskenkasvuiset telkka- ja peliriippuvaiset. Parempiakin löytyy! Tehkääpä niin ja huomaatte millainen suuri kivi vierähtää. Olkaa rohkeita, teillä on edelleenkin vain se yksi elämä. Nim. tehty.
tästä parisuhteesta. Mä luulen ettei tässä kauan mene kun ero on edessä.
Ap
Lapsillekin paljon parempi. Mies voi sitten jatkaa chattailua ja muuta paskaa sen tietokoneen kanssa, Kenties jossain kohtaa herää kun perhe lähtenyt.
Ihme mulkeroita teillä miehinä.
He tottuvat. Voi olla että aavistavatkin ettei kaikki ole hyvin. Ellei sitten aina ole tuollaista ollut.