Polven tähystyksessä olleita? Kuinka kauan jalka oli kipeä, kuinka

ja jalka oli ehkä viikon tai kaksi jossain määrin kipeä.

On kaksi 15-kiloista lasta kannettavana, mutta olen kyllä varautunut hoitoavullakin. ap

mulla toinen polvi hajos onnettomuudessa vuosia sitten. Silloin tähystettiin ja siistittiin enimmät sotkut pois. Keskiviikkona leikkaus, perjantaina konkkailin jo yhden kepin varassa. Olisinko muutaman viikon kepeillä kulkenut pidempiä matkoja, kotona en vissiin sitä muutamaa päivää pidempään.



Toinen hajosi tuntemattomasta syystä ihan päreiksi viime talvena. Ehkä useamman ruhjeen vuoksi oli heikentynyt rusto ja sit se vaan rusahti ihan p**** päreiksi sopivassa mutkassa. Ei paljon pelastettavaa. Tehtiin mikrofraktuura (= reisiluun pää "hakattiin" rikki ja toivotaan parasta, että se luutuu paikkaamaan puuttuvaa rustoa) Ei sit menny ihan niinku Stromsöös...



Eka viikko meni sohvalla koipi pystyssä. Just pysty vessassa käymään ja sekin oli hemmetin vaikeeta, kun koipi ei taipunut yhtään ja sattu ihan hitosti. Eka kuukausi TÄYSIN kahden kepin varassa. Ei mitään toivoa varata jalalle, sattui ja meni alta pois. Ei mitään asiaa ulos yksin kolmen muksun kanssa, varsinkaan kun yks oli karkaileva 2-vuotias. Tai oikeastaan paljon muutenkaan (oli hiton liukas kevät) Pienen pyörillä kulkevan korivaunun ja nukenvaunujen avulla sain liikuteltua kamoja sen verran, että sain vaikkapa muksuille ruuat nenän eteen ja keppien kanssa luotsasin vastaanhangoittelevaa naperoa vaipanvaihtoa varten vessaan yms. Kantaminen oli tietty... melko poissuljettu vaihtoehto.



Ekan kuukauden jälkeen koipi taipui sen verran, että uskalsin auton rattiin ja ajelin ihan hemmetin hitaasti. Ja vaan omalla kylällä (8000 asukasta) mutta oliko hiukan vapauttavaa. Laitoin nuorimmaisen valjaisiin ja talutin sen autoon. Pääsin jopa perhekahvilaan ja semmoisiin. Tuntui joululta :D



2 kuukautta kuljin enemmän tai vähemmän keppien avustuksella yhteensä. Pitkillä reissuilla käytin yhtä tukisauvaa vielä sen jälkeenkin (kuten Lintsillä ollessamme jne) Leikkauksesta on aikaa nyt 6kk ja ekan kerran otin ilman tuskaa muutaman juoksuaskeleen pari viikkoa sitten. Edelleenkään en pääse kunnolla kyykkyyn, koska koipi ei taivu. Mutta kestää kunnon kävelylenkit, joten kai mun tarvii olla tyytyväinen. Ennen leikkausta puolen tunnin kävelylenkki tarkoitti koko illan kipua.



Mulla on siis kolme lasta, jotka ovat kaikki kotihoidossa. Jälkimmäisen leikkauksen jälkeen mulla oli varattuna apuvoimia ekaksi viikoksi.... Oikeasti luulin, että sen jälkeen nilkuttelen suht kepeesti ainakin kotosalla. Just. Mutta asennetta sit kehiin vaan ja pakkovieroitus 2-vuotiaalle pussieläimelle. Ja isommat ipanat hommiin minkä ikinä osaavat. Onneksi aika paljon osaavatkin. Kuten nyt vanhin esim. ravata kiinni 2-vuotiaan siskonsa, kun se karkasi meidän ekalla ulkoilureissulla autotielle... (jolloin sillä ei vielä ollut valjaita)



Että joo. Olisin voinut haluta samanlaisen leikkauksen tähän toiseenkin polveen kuin se eka oli... :D



Nimim. Hän joka tulee saamaan isona tekopolven.

Tosi nopeasti parantui.