Mies on ahne eikä osaa jakaa.
Laitoin tän äsken tuon "herkkuperse" otsikon alle, mutta taisi tulla väärä otsikko, kukaan ei viitsinyt avata.
Jos jemmaan lapsille ne viimiset letut tai jonkun muun herkun, se ei kestä ajtusta, vaan varmasti nuo herkut on kadonneet sen sisuksiin viimeistään saman päivän iltana.
Raivostuttaa kun yritän sanoa sille, että säästän jotain lapsille, kun eivät vaikka ole juuri paikalla kun jotain herkkua syömme, arvatenkin mies menee ja syö ne heti kun mun silmä välttää.
Mulla on itselläni tapana vaikka olla itse ilman ja antaa nuo viimiset palat lapsille, tai jos ei jotain ole kaikille, jään mielelläni itse ilman, mutta arvatenkin mies kyllä pitää ekana puolensa. Valitsee varmasti ekana isoimman palasen.
Jos huomautan asiasta, että taas otti isomman, hän kysyy, että no minkäs palasen itse olisit ottanut ja siihen kun vastaan että pienimmän tietysti, hän sanoo, no senhän nyt saitkin :( kätevää vai kuinka?
Mieheni on ainoa lapsi ja sen huomaa kyllä, ei ole tarvinnut toisia huomioida.
Kommentit (3)
Mitään herkkua ei voi pitää keittiön kaapeissa tai mies syö sen. Esim. ostin eilen kaupassakäydessäni sipsipussin. Ajattelin, että syömme sen yhdessä viikonloppuna, jolloin yleensäkin syömme herkkuja. No eilen meni pussista puolet ja tänään näköjään hävisi loputkin sillä aikaa kun olin nukuttamassa kuopusta. Kiva. Lapset olivat sen pussin jo nähneet ja silloin sovimme, että avataan se sitten perjantaina.
Muutenkin miehellä on se oma napa aina lähimpänä. Hän valitsee sen parhaimman eikä yhtään pysty ajattelemaan että joku muukin (=lapset) voisi sen haluta. Ei todellakaan ajattele. Ei siis edes huomaa, että juo viimeiset maidot (puoli litraa kerralla) ja muu perhe jää kuivin suin.
Mies on isosta perheestä ja todellakin oppinut pitämään puoliaan. Minä taas olen ainokainen, mutta osaan silti jakaa.
Mä voisin kyllä olla niin kiero, että piilottaisin siihen vikaan "kätkettyyn" herkkuun chiliä tms ylläriä ja oikein sanoisin sitten miehell että tätä säästän lapsille, älä syö..... Heheheheh, voisi olla mielenkiintoinen opetus:)
Mieheni on ahne ruoan suhteen, mutta ei tahallaan syö toisten ruokia. Jos huomaan sanoa asian etukäteen, niin toimii kunnolla. Ilman sanomista ei tajua.
Esim. jos menee ensimmäisenä ottamaan astiasta lihapullia itselleen voi ottaa niitä toistakymmentä. Meille muille jää sitten 2-4 per nenä. Mies sitten syödessään ähkyy kun tuli otettua niin paljon. Jos asiasta mainitsee etukäteen, niin 6 riittää hyvin kaiken muun ruoan lisäksi.
Mies on oppinut kysymäänkin joissain tilanteissa joissa on usein tullut sanomista. Esim. vähän aikaa sitten meillä oli vieraita ja olin tehnyt isoja koristeltuja muffinsseja. Mies kysyi kahvipöydässä onko muffinseja niukasti, vai saako ottaa useamman. Sanoin, että on niitä enemmän kuin määräpalat. Mies sitten lappasi saman tien kolme muffinsia lautaselleen, mikä minulle ei olisi tullut mieleenkään. Muffinseja oli varattu alle 2 per henki ja minusta olisi ollut kohteliasta antaa kaikkien ottaa ainakin se eka muffinssi ja sitten vasta hakea lisää yksi kerrallaan.