Mun mies on herkkuperse.

Jos jemmaan lapsille ne viimiset letut tai jonkun muun herkun, se ei kestä ajtusta, vaan varmasti nuo herkut on kadonneet sen sisuksiin viimeistään saman päivän iltana.

Raivostuttaa kun yritän sanoa sille, että säästän jotain lapsille, kun eivät vaikka ole juuri paikalla kun jotain herkkua syömme, arvatenkin mies menee ja syö ne heti kun mun silmä välttää.

Mulla on itselläni tapana vaikka olla itse ilman ja antaa nuo viimiset palat lapsille, tai jos ei jotain ole kaikille, jään mielelläni itse ilman, mutta arvatenkin mies kyllä pitää ekana puolensa. Valitsee varmasti ekana isoimman palasen.

Jos huomautan asiasta, että taas otti isomman, hän kysyy, että no minkäs palasen itse olisit ottanut ja siihen kun vastaan että pienimmän tietysti, hän sanoo, no senhän nyt saitkin :( kätevää vai kuinka?

Mieheni on ainoa lapsi ja sen huomaa kyllä, ei ole tarvinnut toisia huomioida.