Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö jotkut tosiaan anna ystävien pitää vauvaansa sylissä?
29.08.2011 |
Minusta on ihan päivänselvää, että vauvakuumeiset kaverit ja lapsista pitävät ystävät, sukulaiset jne. saavat pitää vauvaa sylissä. Siinähän se side ja kiinnostus lapseen muodostuu, kun saa paijailla suloista ja hymyilevää pikkuista, ja tästä hyötyvät kaikki. (Vierastusvaiheet on erikseen, mut ne ovat kuitenkin pieni aika vauvavuodesta).
Moni on sanonut, että harva antaia vauvan kaverin syliin, ja mietin että onko tosiaan näin? Ettekö te muut annan vauvaa luotetun ihmisen syliin, vaikka tietäisitte että hän pitää siitä? (Ne jotka eivät pidä sylissä pitämisesta ovat asia erikseen). Minä olen aina saanut pidellä myös ystävieni lapsia sylissä, ja aina se on yhtä ihanaa, joten en ole ajatellut että tässä olisi mitään sen kummallisempaa.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mutta vauva ei viihdy muiden kuin minun sylissä :/
Ei kaikilla ole niin hyviä, laadukkaita ystäviä
Mun paras ystävä sai aikoinaan lapsen, enkä saanut pitää vauvaasylissä juuri ollenkaan. Minusta tuli kuitenkin tuli kummi, mutta silti surettaa vieläkin! Kun tyttö kasvoi, sain sylitellä häntä jonkin verran. Samaten ko.äiti suuttui, kun sain tytön (tämän ollessa n.kuukauden ikäinen) nukkumaan.
Toinen ystäväni puolestaan oli onnellinen saadessaan ns.vapaat kädet, kun minä sylittelin vauvaa!
Minulle vauva on pieni ihminen, ei lelu, jota kierrätetään sylistä syliin. Inhottaa ajatuskin, että pitää antaa vauva kaverille, joka sitten klähmii ja pussailee kaikki mahdolliset pöpönsä vauvaan. Enkä halua vieraita lapsia syliini, koska vierastan ajatusta siitä, että lapsi pitää väkisin tunkea vieraille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut muutenki ne on selkeesti enemmän paniikissa olevia vanhempia, kuin ne, jotka antaa.
Mulla on niin ihana kaveri, että jätti mulle viikon vanhan hoitoon kauppareissun ajaksi. Ja mä pidin sitä tietty koko ajan sylissä ja ihastelin, ilo irti ja silleen :-)
Vain kerran tuli sellainen olo etten haluaisi antaa vauvaani kaverin käsiin. Tää vieras pölähti yhtäkkiä meille kun vauva oli pariviikkoinen ja pyysi saada pidellä vauvaa. Annoin kyllä, kun en osannut/kehdannut kieltääkään.
Syy siihen miksen olisi halunnut antaa oli niinkin yksinkertainen, kuin että tää kaveri oli tulossa kaupungilta eikä ollut käynyt pesemässä käsiään meille tultuaan. Enkä mä kehdannut sanoa että pese ensin kädet... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhde on ihan eriainen sellaisiin sukulaisten ja kavereiden lapsiin, jotka on annettu heti syliin, kuin sellaisiin joita on ekat kaksi vuotta varjeltu visusti äidin helmoissa, etteivät tumpelot ihmiset vaan pääse koskemaan kullannuppuun. Kun lapsen äiti on luottanut, että osaan pidellä lasta oikein, on tuntunut siitä eteenpäinkin, että lapsen kanssa "saa" olla juuri sellaisena kuin on, hassutella, ottaa kontaktia, tuoda lahjoja jne. Jos äidillä on kovin tiukat kriteerit sille, miten lapsen kanssa ollaan "oikein" niin ei siihen lapseen uskalla vuosikausiin ottaa oikein mitään kunnon kontaktia, kun tuntuu ettei äiti muuta tee kuin vahtii hysteerisenä taustalla. Ja sitten kun näitä vahdittuja kullannuppuja sais näiden äitien mielestä muutkin alkaa hoitamaan/vahtimaan/huomioimaan, niin mä koen sen tosi vaikeaksi - lapsihan on minulle tavallaan aika tuntematon ihminen, enkä ole ikinä oppinut mistä juuri tämä lapsi tykkää.
Vain kerran tuli sellainen olo etten haluaisi antaa vauvaani kaverin käsiin. Tää vieras pölähti yhtäkkiä meille kun vauva oli pariviikkoinen ja pyysi saada pidellä vauvaa. Annoin kyllä, kun en osannut/kehdannut kieltääkään.
Syy siihen miksen olisi halunnut antaa oli niinkin yksinkertainen, kuin että tää kaveri oli tulossa kaupungilta eikä ollut käynyt pesemässä käsiään meille tultuaan. Enkä mä kehdannut sanoa että pese ensin kädet... :(
Silloin kun lapsi oli vastasyntynyt kehotin kaikkia vierailijoita menemään käsipesulle ensin. Sikainflunessahärdelli on myös pahimmillaan. Ei tuossa mitään kehtaamista pitäisi olla, sen voi sanoa ihan ystävällisesti ja faktoihin nojautuen; vauvalla ei ole vielä vastustukykyä jne.
Itse olen saanut onneksi pidellä vauvoja. Yksi kaveri oli kovin omivainen vauvansa suhteen, piti tarjoutua ottamaan lapsi kun äidillä tuntui olevan kaikenlaista puuhaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin voi olla syynä, ettei anna jollekin vauvaa, että jotakin on jääny hanpaankoloon jonkun ystävän kanssa, jolle sitä ei anna. Tai sitten ystävä voi käytökseltään, puheiltaan yms olla omituinen. Tai hänellä voi olla sairaus joka vaikuttaa esim motoriikkaan: kehitysvamma, epilepsia, cp jne tai kommunikaatioon: autismi, asperger jne.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2011 klo 20:14"]
suhde on ihan eriainen sellaisiin sukulaisten ja kavereiden lapsiin, jotka on annettu heti syliin, kuin sellaisiin joita on ekat kaksi vuotta varjeltu visusti äidin helmoissa, etteivät tumpelot ihmiset vaan pääse koskemaan kullannuppuun. Kun lapsen äiti on luottanut, että osaan pidellä lasta oikein, on tuntunut siitä eteenpäinkin, että lapsen kanssa "saa" olla juuri sellaisena kuin on, hassutella, ottaa kontaktia, tuoda lahjoja jne. Jos äidillä on kovin tiukat kriteerit sille, miten lapsen kanssa ollaan "oikein" niin ei siihen lapseen uskalla vuosikausiin ottaa oikein mitään kunnon kontaktia, kun tuntuu ettei äiti muuta tee kuin vahtii hysteerisenä taustalla. Ja sitten kun näitä vahdittuja kullannuppuja sais näiden äitien mielestä muutkin alkaa hoitamaan/vahtimaan/huomioimaan, niin mä koen sen tosi vaikeaksi - lapsihan on minulle tavallaan aika tuntematon ihminen, enkä ole ikinä oppinut mistä juuri tämä lapsi tykkää.
[/quote]
tuostakohan johtuu se, että minun on nuorempana ollut joskus vaikea suhtautua lapseen tai kommunnikoida lapsen kanssa? kun ei ole annettu hoitaa, niin ei osaa myöskään suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en oleta automaattisesti, että kaikki antavat vauvan syliin :) Toki siis sukulaislapset otan ihan oma-alotteisesti syliinkin, mutta ystävien lasten kohdalla odotan että itse antavat tai jos on jo isompi vauva tai taapero, niin otan jos esim konttailee syliin ja näyttää muutenkin siltä ettei vierasta. Jos vanhemmat eivät halua antaa syliin, niin en loukkaannu! Siinä vaikuttaa niin paljon sekä lapsen että vanhemman luonne. Monilla äideillä hormonitkin vaikuttavat niin, että haluavat "omia" vauvaa, tai saatetaan pelätä pöpöjäkin. Se on ihan ok, kunhan eivät koko lapsuutta varjele kaikilta kontakteilta. Ei ne lapset kuitenkaan ole tarkoitettu sukulaisten ja perhetuttujen paijattavaksi, vaan aikuiset on lapsia varten, ja siihen kuuluu myös oman tilan kunnioitus välillä :) Tosin itsellä tulee niin paljon hoidettua yhden ystävän lapsia, että ehkä mulla sitten ei ole niin suurta tarvetta kaikkien lapsia sylitellä, kuin joillain muilla saattaisi olla.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
antoi esikoisensa todella nihkeästi mun syliin ja suoraan sanottuna vähän loukkaannuin siitä. Tiedän kyllä, etten ole ekspertti lapsien sylissä pitämisessä (minulla ei valitettavasti ole lapsia), mutta enhän mä sitä lasta nyt hyvänen aika pudota! Näin vauvan ekan kerran n. 3 kk iässä, joten kyseessä ei edes ollut mikään vastasyntynyt.
Toinen kaveri taas lykkäsi esikoisensa mun syliin heti kun ekan kerran ovesta sisälle astuin vauvan ollessa alle 1 kk ikäinen. Silloin tämä oli eka vauva, jota olin aikuisena pitänyt sylissä :) Muutenkin tämä toinen kaveri suhtautui äitiyteen ja vauvaansa paljon rennommin ja nyt toisen lapsen saatuaan myös paras ystäväni on rentoutunut ja saan pitää vauvaa sylissä ja kanniskella ympäriinsä. Sanoin muuten tälle parhaalle ystävälleni hänen toimistaan esikoisensa kanssa ja hän myönsi suoraan olleensa ylihysteerinen...
Kolmas ytäväni on nyt saanut aika iäkkäänä esikoisensa ja voin hyvin kuvitella, ettei hän anna vauvaa muiden syliin (ainakaan mielellään). Vielä en ole vauvaa tavannut, mutta yritän varautua siihen, etten vauvaa kamalasti saa sylitellä.