lopetin imetyksen ja tuntuu kun olisin herännyt koomasta!
Onko muille käynyt näin? Imetyksen lopettamisen jälkeen olen ollut paljon energisempi, iloisempi ja saanut enemmän aikaan. En aikaisemminkaan kokenut oloani mitenkään väsyneeksi, lapsi on tuntunut helpolta jne.. silti nyt tuntuu kuin olisin ihan uusi ihminen! Ovatko muutkin olleet ns. "piiloväsyneitä"?
Voiko raskaudesta ja synnytyksestä toipumiseen mennä todellakin lähes vuosi? Nyt haluan mennä urheilemaan, kotityöt eivät rasita, en nuku enää päiväunia, kävelen huvikseen kaupasta pidempää reittiä kotiin jne. Ennen tuntui että on energiaa tehdä vain välttämätön, nukuin aina päiväunia vauvan kanssa, väsyin kaikesta.
Kommentit (4)
ollut ravitsemus liian heikkoa? Se vauva imee äidistään oikeasti todella paljon energiaa ja ravintoaineita.
TOinen syy voi olla hormoonit, ne voivat tehdä mitä vaan ihmisen mielelle...
Toista imetän yhä (vauva 8kk) ja olen kyllä väsähtänyt jälleen. Vauva tosin valvottaakin mutta olen aika vakuuttunut siitä, että sama herääminen tapahtuu sitten kun imetys loppuu.
Muutenkaan minuun ei tehoa samat "lainalaisuudet" imetyksessä kuin moniin muihin eli että se laihduttaisi. Pikemminkin päinvastoin. Reilusti pitää syödä, että maitoa riittää mutta silti en mielestäni syö yli äyräiden ja silti meinaa paino nousta vaan.
Esikoista imettäessä oli sama ilmiö. Paino itseasissa nousi imetysaikana 3 kg ja kun lopetin imetyksen, niin kuukaudessa humpsahti 6 kg pois.
mutta en muista yhtään esikoisen ajalta. Imetin tosin vain noin 3kk, ja sitä varjosti se kun "piti" lopettaa oman ihosairauden vuoksi jotta sain lääkkeet käyttöön. Oli siis paha mieli kun lopetin, vaikka helpotti kun vauva söi tosi pitkiä aikoja tosi usein, olin henkisesti kyllästynyt siihen touhuun. Nyt toinen lapsi on melkein 3kk ja tällä kertaa ei ole mitään miksi pitäisi lopettaa imetys joten jatkan niin kauan kuin hyvältä tuntuu/tulee maitoa.
Mulla on alusta asti tullu imettäessä outo olo, jotenkin fyyisesti kuvottava olo ja sit alussa selkeesti ahdisti kun imetti, vaikka siis tykkään tyapahtumana siitä, läheisyydest vauvan kanssa. Samaa sanoi tuttava. Mietin että kun itse olen ollut aikalailla sekaisin synnytyksen jälkeen mielialojen kanssa, että tasottuuko kun en enää imetä...En osaaa kuvailla nykyistä oloa, ikäänkuin ei ole mikään pielessä, mutta kuitenkin on synkkä olo ja paha mieli. Se on kai yksinäisyyttä, syyllisyyden tunnetta joka asiasta jne. Jaksan jumppailla ja iloita asioista, en ole siis masentunut sanan varsinaisessa merkityksessä.
Minua kiinnostaa myös kuulla onko monellakin tämä ilmiö että imetyksen jälkeen maailma aukeaa. Aika ikävää jos näin on, kun haluaisi olla perheelleen mahdollisimman hyvä äiti ja vaimo, ja imetys on tärkeää. Ristiriitaista..
Paitsi, että olotila koskee sekä raskaana olemista että imettämistä. Esikoisen jälkeen tulin raskaaksi (8kk) kun vielä imetin, mutta kun kuopus oli 11kk, lopetin imettämisen ja olin kuin uudesti syntynyt. Mieskin sanoi miten mukava saada oma tuttu, energinen ja iloinen vaimo takaisin.
Sitä ihanuutta kestikin kokonaiset 2kk kunnes tulin taas raskaaksi ja nyt sitten odotellaan kolmatta syntyväksi. Aikomus on imettää vuoden verran eli sen verran vielä täytyy tyytyä elämään kakkosminän kanssa. Kyllä se harmittaa kovasti ja ottaa lujille. Oikeastaan nämä neljä vuotta olen jatkuvasti tuntenut olevani joku muu kuin oikeasti olen. En tunnista itseänikään aina. Mietin usein mihin hormonimyrskyyn olen kadonnut.