Pelottaa palata opiskelemaan (ja yksinäisyys ahdistaa)
Opiskelupaikka on tuttu mutta jotenkin pitkän kesän aikana ehtii vieraantua opiskelusta ja tästä mitä elämä täällä on (vietin kesän muualla). Tuntuu etten edes tiedä haluanko opiskella. Välillä tuntuu että ensisijainen syy siihen että pidän opiskeluista kiinni on se että muuten en tapais ollenkaan ihmisiä ja se ahdistaa kun haaveilen kuitenkin parisuhteesta (vaikka saattaa olla täysin toivoton haave).
Pöljintä tässä on varmaan se että keväällä mun oli aikalailla yhtä vaikeaa lähteä lomalle...
Kommentit (3)
Pienestä sitä näköjään piristyy/saa lohtua... Hyvä niin.
muutokset ovat vaikeita suuntaan tai toiseen. En haluaisi millään lähteä lomalle kun se vihdoin alkaa, ja nyt murehdin sen loppumista... Vaikeinta on ainakin itselläni ennen muutosta ja hetis en jälkeen, mutta nopeasti sitten tilanne tulee taas kodikkaaksi ja tunnen oloni hyväksi.:)
Alku aina hankalaa... sitten kun olet pari viikkoa kärvistellyt, niin kaikki menee taas niinkuin ennen vanhaan.
Ja häntä pystyyn sen mies-asian kanssa, onni ei tule etsien, se tulee löytäen... Nauti siitä ajasta, kun olet sinkku, parisuhde vie aina aikaa muulta.