Onko se ok, että 2-luokkalaisen lukujärjestyksesä ei näy aineita vaan pelkkiä X merkintöjä??

Vielä tokaluokallakin pääpaino on äidinkielessä ja

matikassa.

vai meinaatko ettei opettaja tiedä mitä opettaisi kun se ei lue teidän jääkaapin ovessa?

vaihtelevassa järjestyksessä ja vain liikunta aina samaan aikaan. Minusta ihan hyvä: joskus oli matematiikkaa 15 min ja lukemista 2 tuntia tms.

Oepttajalle tuo antaa mahdollisuuden toteuttaa kokonaisopetusta ja eheitä opetuskokonaisuuksia. eli hän huolehtii kyllä että kaikkia oppiaineita tulee oikea määrä (ei välttis minuutilleen, mutta sisällöllisesti) mutta kenties integroi niitä isommiksi kokonaisuuksiksi.



Etuna pirstaleisuuden välttäminen ja opiskeltavat asiat nivoutuvat heti isompaan kokonaisuuteen ja oppiminen tehokkaampaa ja tulokset pitkäkestoisempia.



Rastitunteja käyttävät opet yleensä huolehtivat siis suunnittelusta perusteellisesti.

eli ainoastaan uskonto ja liikunta on merkitty erikseen.

toivoisin opettajien vähän ajattelevan sitäkin, että tämmöisillä lukujärjestyksillä lasten on koko ajan, aina, joka päivä, raahattava kaikkia koulukirjoja ja muita vermeitä mukanaan. Läksyjä ei voi tasata millään lailla rankempien ja helpompien päivien välillä, vaan kaikki on aina tehtävä heti, koska milloinkaan ei voi tietää, tarkistetaanko tämä tänään vai vasta huomenna ja jos joskus ope sen kertoisikin, sitä on tuommoisessa systeemissä vaikeampi muistaa kuin silloin jos tiettyjä aineita on aina tiettyinä päivinä.



Ja vaikka kuinka olisi oppimisen kannalta viisasta että voidaan vapaasti keskittyä kulloinkin meneillään olevaan kokonaisuuteen "aineentunneista" riippumatta, on monilla alakouluikäisillä vielä huomattava rutiinien tarve, ja kun sitä rutiinia ja ennalta arvattavuutta ei ollenkaan ole, saa opettaja ison kansan käyttäytymisongelmia ja turhautuvia oppilaita, jotka ei osaa erottaa jatkuvasta muutoksesta niitä sääntöjä, joiden pitäisi läpi koko systeemin säilyä samoina. Eli siinä lukujärjestyksessä on kuitenkin aika paljon hyviä puolia.

..ne on pulpetissa tallessa, ja vain ne käy kotona, mistä on läksyä.

Eihän eka ja toka luokkalaisilla vielä läksyjä paljon olekaan. Ja kotiin tuodaan vain ne kirjat mistä on tullut lksyä, ei todellakaan tarvitse joka päivä pulpettia tyhjentää :)

saatu lukujärjestykset niin, että tietää mitä tunteja on. Toki opettaja on voinut poiketa niistä joskus.

vai meinaatko ettei opettaja tiedä mitä opettaisi kun se ei lue teidän jääkaapin ovessa?

Kotona oleva lukujärjestys ei suinkaan ole opettajaa vaan lasta (ja hänen kotiväkeään) varten. Paitsi jos vanhempi sattuu itse olemaan opettaja.

Niin koulu kuin lukujärjestyskin on LASTA ja hänen kotiväkeään eikä opettajaa varten.

Lapsi kaipaa rutiineja ja jopa opettajankin olisi hyvä sen verran osata suunnitella tekemisiään, että kykenisi jollakin tavalla ennakoimaan oppiaineet.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä pätee myös koulussa, ja lukujärjestys on oiva apuväline suunnitteluun.

Meillä kotiin tulevat vain ne kirjat, joista on tullut läksyä. Likuntapäivä tiedetään, ja silloin kulkevat mukana ne vermeet.



Tämä ruksisysteemi mahdollistaa opettajalle juuri sen, että päivänä, jolloin lapset ovat väsyneitä, voi ottaa kevyemmin. Meidän pikkukoulainen on kokenut systeemin erittäin hyvänä - ja äiti myös. Lapsilla on erilaisia projekteja, ja oppiminen käy upeasti siinä sivussa - tekevät siis suurempia kokonaisuuksia. Yksi etu on se, että jos lapsella on inhokkiaine, ei sitä tarvitse etukätee jännittää, vaan se tulee vuoroonsa kun tulee.



Kouluajathan ovat kuitenkin tiedossa. Ei koulunkäynnin tarvitse olla jäykkää ja kaavoihin kangistunutta, kuten se vielä meidän aikaamme oli :)

kirjoja mukanaan. Kouluun otetaan ne kirjat, joista on tunteja. Tai useimmin vihkoja, koska kirjoja ei kaikista aineista ole. Läksyjä on tullut liki joka päivä ja useista aineista. Lapsella on aian ollut myös muita opettajia (vieraskielinen koulu), koska esim englantia ja suomea opettavat aina natiiviopettajat. Samoin musiikissa ja jumpassa on eri opettajat. Siksi tarvitaan lukujärjestystä.

Miten teillä pitää raahata kaikkia kirjoja mukana? Meillä kotiin tulevat vain ne kirjat, joista on tullut läksyä. Likuntapäivä tiedetään, ja silloin kulkevat mukana ne vermeet.

Tämä ruksisysteemi mahdollistaa opettajalle juuri sen, että päivänä, jolloin lapset ovat väsyneitä, voi ottaa kevyemmin. Meidän pikkukoulainen on kokenut systeemin erittäin hyvänä - ja äiti myös. Lapsilla on erilaisia projekteja, ja oppiminen käy upeasti siinä sivussa - tekevät siis suurempia kokonaisuuksia. Yksi etu on se, että jos lapsella on inhokkiaine, ei sitä tarvitse etukätee jännittää, vaan se tulee vuoroonsa kun tulee.

Kouluajathan ovat kuitenkin tiedossa. Ei koulunkäynnin tarvitse olla jäykkää ja kaavoihin kangistunutta, kuten se vielä meidän aikaamme oli :)

ja ne kaikki onluettava ja tehtävä aina ja heti, kun ei tosiaan tiedä, että onko tätä ainetta ja läksyntarkastusta heti huomenna vai vasta viikonpäästä.

Enkä mä näe, miten on mahdollista, etttä luokallinen oppilaita on aina väsyneitä ja pirteitä samaan aikaan. Varmaan niillä on harrastuksetkin samoina päivinä sitten ja mummolat samojen matkojen päässä. Yksittäinen oppilas ei voi tässä tilanteessa tehdä oman selviämisensä eteen mitään.

Ja ainakin meidän lapsi haluaisi tietää myös ne omat inhokkiaineensa etukäteen, jotta pystyisi puremaan hammasta ja tsemppaamaan itseään, sen sijasta että ne iskevät kuin märkä rätti odottamatta niskaan.

en ymmärrä mikä siinä on ongelma?

Eri aineita on kuitenkin vielä niin vähän alaluokilla, että on ihan sama missä järjestyksessä niitä opiskellaaan.

toivoisin opettajien vähän ajattelevan sitäkin, että tämmöisillä lukujärjestyksillä lasten on koko ajan, aina, joka päivä, raahattava kaikkia koulukirjoja ja muita vermeitä mukanaan. Läksyjä ei voi tasata millään lailla rankempien ja helpompien päivien välillä, vaan kaikki on aina tehtävä heti, koska milloinkaan ei voi tietää, tarkistetaanko tämä tänään vai vasta huomenna ja jos joskus ope sen kertoisikin, sitä on tuommoisessa systeemissä vaikeampi muistaa kuin silloin jos tiettyjä aineita on aina tiettyinä päivinä.

Ja vaikka kuinka olisi oppimisen kannalta viisasta että voidaan vapaasti keskittyä kulloinkin meneillään olevaan kokonaisuuteen "aineentunneista" riippumatta, on monilla alakouluikäisillä vielä huomattava rutiinien tarve, ja kun sitä rutiinia ja ennalta arvattavuutta ei ollenkaan ole, saa opettaja ison kansan käyttäytymisongelmia ja turhautuvia oppilaita, jotka ei osaa erottaa jatkuvasta muutoksesta niitä sääntöjä, joiden pitäisi läpi koko systeemin säilyä samoina. Eli siinä lukujärjestyksessä on kuitenkin aika paljon hyviä puolia.

Kahden yllämainitun aineen lisäksi alaluokkalaisilla on pari tuntia liikuntaa, musiikkia, uskontoa, kuvaamataitoa ja käsityötä viikossa.

Kovin monta kirjaa ei tarvitse koulusta kotiin "raahata" päivittäin.

Lukeminen, kirjoitus vai matikka?



Aika huolestuttuvaa jos alaluokkalainen on jo noin kyllästynyt koulun käyntiin.

Koulussa ei tarvitse opettaa asioita 45 min pätkissä enää. Asioita voidaan käsitellä kokonaisvaltaisesti ja "tuntien" paikkaa vaihtaa tarpeen mukaan.

Siis mitä inhokkiaineita voi olla eka-tokaluokkalaisella?

Aika huolestuttuvaa jos alaluokkalainen on jo noin kyllästynyt koulun käyntiin.

Mutta ainakaan näin opettaja ei mahdollista, että tekisin asialle mitään. Ilkeän hymyn kanssa vain läväyttää kuin rangaistuksena sen inhokin eteen töäysin varoittamatta juuri kun lapsi on selviämäisillään muusta. Etukäteen ei tosiaan voi varautua.

Ja on niitä aineita nyt hieman useampia

toivoisin opettajien vähän ajattelevan sitäkin, että tämmöisillä lukujärjestyksillä lasten on koko ajan, aina, joka päivä, raahattava kaikkia koulukirjoja ja muita vermeitä mukanaan. Läksyjä ei voi tasata millään lailla rankempien ja helpompien päivien välillä, vaan kaikki on aina tehtävä heti, koska milloinkaan ei voi tietää, tarkistetaanko tämä tänään vai vasta huomenna ja jos joskus ope sen kertoisikin, sitä on tuommoisessa systeemissä vaikeampi muistaa kuin silloin jos tiettyjä aineita on aina tiettyinä päivinä.

Ja vaikka kuinka olisi oppimisen kannalta viisasta että voidaan vapaasti keskittyä kulloinkin meneillään olevaan kokonaisuuteen "aineentunneista" riippumatta, on monilla alakouluikäisillä vielä huomattava rutiinien tarve, ja kun sitä rutiinia ja ennalta arvattavuutta ei ollenkaan ole, saa opettaja ison kansan käyttäytymisongelmia ja turhautuvia oppilaita, jotka ei osaa erottaa jatkuvasta muutoksesta niitä sääntöjä, joiden pitäisi läpi koko systeemin säilyä samoina. Eli siinä lukujärjestyksessä on kuitenkin aika paljon hyviä puolia.

Muut kirjat säilytetään koululla.

Meillä läksyjen tasaamisesta huolehtii opettaja siten, että yhtenä päivänä läksyä tulee max. 2 kirjasta. Läksyt lapsi tekee heti kun tulee koulusta kotiin. Tämä on mielestäni hyvä systeemi, parempi kuin se, että opetettaisiin jättämään läksyjen tekeminen viimetippaan (niinkuin itse tein kouluaikana) :)

Siis mitä inhokkiaineita voi olla eka-tokaluokkalaisella? Aika huolestuttuvaa jos alaluokkalainen on jo noin kyllästynyt koulun käyntiin.

Mutta ainakaan näin opettaja ei mahdollista, että tekisin asialle mitään. Ilkeän hymyn kanssa vain läväyttää kuin rangaistuksena sen inhokin eteen töäysin varoittamatta juuri kun lapsi on selviämäisillään muusta. Etukäteen ei tosiaan voi varautua. Ja on niitä aineita nyt hieman useampia

Jos nyt ympäristötietoa inhoaa suuresti, niin ei sitä nyt joka päivä ole kuitenkaan.