Kun olin lapsi ja nuori, säälin yhtä sukulaisperheen äitiä, jolla oli "vain" poikia...
heillä oli kaikki niin miehisiä juttuja sisällä ja sisustus oli niin kauhean tylsä. Missään ei ollut näkyvissä mitään naisellista. Mieskin harrasti metsästystä.
Nyt itselläni on "vain" poikia ja toisinaan huomaan olevani tuossa samassa tilanteessa. Kun ympäristössä kukaan ei kaipaa kauneutta, tulee välillä orpo olo. Ikäänkuin kaipuu sinne lapsuuteen, siihen aikaan kun sai vapaasti olla tyttö ja tykätä kaikesta kauniista. Välillä pitää oikein tietoisesti muistuttaa itseään ettei mene tämän mies- ja poikaporukan mukana noihin miesten juttuihin mukaan ja muutu itsekin ajatuksiltaan ja ulkoiselta olemukseltaan miesmäiseksi. On se vain kivaa olla nainen :).
Kommentit (18)
heillä oli kaikki niin miehisiä juttuja sisällä ja sisustus oli niin kauhean tylsä. Missään ei ollut näkyvissä mitään naisellista. Mieskin harrasti metsästystä.
Nyt itselläni on "vain" poikia ja toisinaan huomaan olevani tuossa samassa tilanteessa. Kun ympäristössä kukaan ei kaipaa kauneutta, tulee välillä orpo olo. Ikäänkuin kaipuu sinne lapsuuteen, siihen aikaan kun sai vapaasti olla tyttö ja tykätä kaikesta kauniista. Välillä pitää oikein tietoisesti muistuttaa itseään ettei mene tämän mies- ja poikaporukan mukana noihin miesten juttuihin mukaan ja muutu itsekin ajatuksiltaan ja ulkoiselta olemukseltaan miesmäiseksi. On se vain kivaa olla nainen :).
Sinä itse teet tuon ongelman. Ja hemmettiäkö sinä siitä välität mitä ne pojat ja mies ajattelee. Jos haluat ostaa kukkia tms juttuja niin osta.
Ja mikset saisi menneä "Miesten juttuihin" mukaan? Et sinä palleja kasvata jos silloin tällöin heidän mukaan lähtisitkin.
Argh mua ärsyttää juuri tälläiset "minä menetän ihanan naiseuteni jos menen katsomaan mitä mies harrastaa tai tekee kun on naisten pitää pitää vain kauniista jutuista ja tavaroista.....".
Joo, minä metsästän ja kalastan, (jotka btw ovat aikoinaan olleet naisten juttuja, naiset metsästivät vielä 50-luvulla esim kaneja ja kalastivat kun miehet olivat töissä) ja siltikin pukeudun mekkoihin ja meikkaan vapaa-aikana.
Voithan sisustaa kotianne omienkin mieltymysten mukaan. Kyllä meillä on viihtyisää ja kaunista kotona, vaikka olen kissan lisäksi ainoa ei-miespuolinen tässä talossa... Miksi et mene lastesi juttuihin mukaan - tuskin naiseutesi siitä kärsii että heittäydyt lastesi maailmaan!
kuinka lapsena säälin poikien äitejä ;)
Nyt itselläni on kaksi ihanaa poikaa, ja olen oikein tyytyväinen elämääni.
Kotia saan sisustaa ihan mielin määrin. Mieheni ymmärtää sisustuksen ja kauneuden olevan minulle tärkeitä asioita ja on opettanut tämän myös pojillemme.
Minusta on oikein suloista, kun lapset ovat jo 4-vuotiaina selittäneet kauniista jutuista (esim. kukista) että 'minusta ne on tylsiä, mutta äidille ihania' =)
Maailmassa on myös paljon visuaalisesti ympärilleen kauneutta etsiviä miespuolisia henkilöitä -ei se ole vaan naisten juttu (tosiaan paljon muotoilun ja muodinkin maailmassa on miehiä).
Osa tuosta kauneuden arvostuksesta ja siitä kiinnostunuksesta voi olla myös opittua, ei se ole välttämättä ainoastaan sisäsyntyistä. Ihminen joka on elänyt esim. taiteen keskellä on luultavasti kiinnostuneempi taiteesta kuin ihminen jonka lapsuuteen taide ei ole kuulunut. Eli tällä logiikalla luulisi että myös sinä pystyt vaikuttamaan poikiisi ja heidän arvostuksiinsa ja tottumuksiinsa, josset ulkoista itseäsi perheestänne sukupuolesi vuoksi pois.
Mutta aika harvoin ostan/sytytetään, kun pienempi on sellailnen tuholainen.
En koe, että poikani vähentäisivät naisellisuuttani tai kauneuden tajuani. En ole koskaan ollut mikään prinsessa, joten tämä ei ole minulle ongelma. En myöskään ole ollut mikään autoharrastaja tai miesten juttujen ihailija. Eivätkä ole poikanikaan.
Meillä ei ole asetelmia tai sisustamalla sisustettuja huoneita, koska se ei ole minun juttuni. Ei se silti tee kodistamme miesmäistä enkä ikimaailmassa halua välittää pojillemme sellaista käsitystä.
Tykkään kyllä tietyllä tavalla nätistä, mutta mikään kukkaiskrumeluuri en ole ikinä ollut, vaan vähän sellanen poikatyttö jo lapsena.
Musta on myös tietyllä tavalla ihana olla ainoa perheen nainen, jolla on omat "akkain jutut" joihin vetoamalla saan esim. lukee sisustuslehden rauhassa, meikkausrauhan jne. Monta mukavaa oman rauhan hetkeä olen tuolla verukkeella varastanut arjen pyörityksessä. Mutta mä kyllä olen jo lapsena ja nuorenakin pyöriny poikien porukoissa ja usein ainoana tyttönä, että ei ole mulle uus kuvio. Uskon myös että poikien kasvatus on helpompaa kuin tyttöjen, ne on niin hankalia ;)
Tykkään kyllä tietyllä tavalla nätistä, mutta mikään kukkaiskrumeluuri en ole ikinä ollut, vaan vähän sellanen poikatyttö jo lapsena.
Musta on myös tietyllä tavalla ihana olla ainoa perheen nainen, jolla on omat "akkain jutut" joihin vetoamalla saan esim. lukee sisustuslehden rauhassa, meikkausrauhan jne. Monta mukavaa oman rauhan hetkeä olen tuolla verukkeella varastanut arjen pyörityksessä. Mutta mä kyllä olen jo lapsena ja nuorenakin pyöriny poikien porukoissa ja usein ainoana tyttönä, että ei ole mulle uus kuvio. Uskon myös että poikien kasvatus on helpompaa kuin tyttöjen, ne on niin hankalia ;)
Tehän ajattelette ap:n kanssa asioista ihan yhtä asenteellisesti.
säälin vieläkin, ehkä se sitten loppuu jos ja kun itselle syntyy poika. en vaan käsitä poikien juttuja. Ampumista ja sotimista ja prrrrprr.
kotinsa on yksi kauneimmista, mitä olen koskaan nähnyt!
Myös poikien huoneet on sisustettu todella hyvällä maulla ja pojilla on kivan näköiset vaatteet.
Meillä taas on kumpaakin sukupuolta olevia lapsia, mutta tyttäreni huone on yksi kauhea pinkin ja lilan sekamelska, vaikka tekisin mitä.
Itsellä 3 poikaa ja ainakin itse olen huomannut että sitä kivempi olla tyttömäisempi mitä enempi miesvalta lisääntynyt talossa.
Sisustamiseen en ole sukupuolijuttuja sotkenut; taloon hankitaan asioita ja esineitä jotka on kauniita ja joista pidetään.
Tykkään kyllä tietyllä tavalla nätistä, mutta mikään kukkaiskrumeluuri en ole ikinä ollut, vaan vähän sellanen poikatyttö jo lapsena.
Musta on myös tietyllä tavalla ihana olla ainoa perheen nainen, jolla on omat "akkain jutut" joihin vetoamalla saan esim. lukee sisustuslehden rauhassa, meikkausrauhan jne. Monta mukavaa oman rauhan hetkeä olen tuolla verukkeella varastanut arjen pyörityksessä. Mutta mä kyllä olen jo lapsena ja nuorenakin pyöriny poikien porukoissa ja usein ainoana tyttönä, että ei ole mulle uus kuvio. Uskon myös että poikien kasvatus on helpompaa kuin tyttöjen, ne on niin hankalia ;)
Tarkoitan, tuskin nyt kukaan ihan tosissaan kuvittelee sukupuolen absoluuttisesti ratkaisevan sen, onko lapsi "helppo" vai "vaikea", vai..? =-o
Itselläni ei ole poikia, vaan kaksi tyttöä. Työskentelen kuitenkin lasten parissa päiväkodissa ja sekä minun että mieheni sukulaisilla on myös poikalapsia, joten koknreettista kokemusta poikalapsien kanssa olemisesta löytyy kyllä.
Minusta molempien sukupuolten edustajat ovat aivan mahtavia ja heissä on paljon yhteistä: tytöt ja pojat leikkivät mielellään yhdessä samoja leikkejä ja pitävät monesti samoista asioista esim. lempivärien, musiikin ja satuhahmojen suhteen.
Sanot itsekin pyörineesi lapsesta lähtien poikaporukoissa, joten oletan sinun ymmärtävän oikein hyvin mitä tarkoitan.
ennen säälin, mutta nyt poikien äitinä en oikein tajua mitä säälimistä tässä nyt on.:)
Minun mielestäni kauneudesta iloitseminen antaa pojille ja miehille ihan yhtä lailla voimaa ja mielihyvää kuin naisillekin, ja minusta on tärkeää että saan viedä poikia taidenäyttelyihin, maalata ja piirtää yhdessä, tutkia luontoa yhdessä ja viedä heitä konsertteihin jne. Aivan kuten veisin tyttöäkin.
esikoinen oli ja on edelleen meillä luonteeltaan poikatyttö. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluu niin tyttöjä kuin poikia, mutta kuitenkin niin, että pojat ovat hienoinen enemmistö. Tytär on nyt kolmasluokkalainen ja tyttömäisyys on hieman vallannut alaa hänen elämässään: hän pitää mm. koruista ja vaaleanpunaisesta (vaikka lempiväri on edelleen vaaleansininen).
Tätä "vaihetta" ennen ollaan käyty hänen kanssaan läpi muun muassa Hämähäkkimies, Lordi -ja Bakugan-villitykset kun hän oli noin 5-7 -vuotias sekä monia muita, joita en edes muista. :)
Sitä vain tarkoitan, että ei se tyttären kanssa oleminenkaan automaattisesti mitään pitsistä prinsessa -ja kahvikutsuleikkiä ole. Lapset ovat omia persooniaan pienestä pitäen ja se on vain hyvä asia.
Ap:lle sanoisin, että älä peitä mieltymyksiäsi tyttömäisiin juttuihin vain siksi, että olet talon ainoa nainen: päinvastoin, näytä talon pojille ja miehelle, että sisustusmieltymyksiä voi ja saa olla myös herkempään ja romanttisempaan suuntaan ja tuo reilusti
esiin myös omaa sisäistä maailmaasi.
kyllä meillä on kaunis koti. Sinustahan se on kiinni miltä kotinne näyttää.
Meillä on myös kaunis puutarha ja varsinkin meidän 7v. on aina rakastanut kaikkea kaunista, vaikka onkin poikamainen poika.
Olet asenteellinen.
mutta en mä ole koskaan nähnyt tai ajatellut että se näkyy esim. sisustuksessa.
T: tytön ja kahden pojan äiti
kuopus rohmuu kaikkee itsellensä ja 9v. parkuu, kun hänellä ei ole.
Jouluikkuna kynttilät on tosi tärkeät meidän pojille. Kummallakin on oma.
Miten lasten sukupuoli liittyy asiaan? Musta on myös pimeetä sääliä ihmisiä, jos ovat saaneet terveitä lapsia, oli ne mitä sukupuolta tahansa. Työkaverille syntyi monivammainen lapsi, eikä hänkään varmaan kaipaa tai tarvitse sääliä.
ainakn meidän yksi pojista tykkää kukista, ihastelee ruskopilviä tai siskojen hörhelömekkoja ja rusettikenkiä jne... kiinnostaa toki myös miesten jutut