1,5-vuotiaan raivarit
Miten toimisitte? 1,5-vuotias tyttö saa suunnilleen kerran päivässä "itkupotkuraivarit", siis kirjaimellisesti voi kieriä maassa ja huutaa kurkku suorana jopa 10-15min. Tämä voi johtua jostain ihan naurettavasta kuten jos ei saakkaan toista xylitol-pastillia tms. Miten näissä tilanteissa kuuluu toimia?? En tietenkään anna periksi (eli anna lapselle sitä haluamaansa pastillia), mutta pitääkö yrittää rauhotella vai antaa huutaa yksinään? Ottaa väkisin syliin (siitä rääkyminen yleensä vaan yltyy)? Näitä on tosiaan melkein joka päivä, enkä ole varma miten näissä tilanteissa toimitaan "oikein"…
Kommentit (10)
Lapsi huomaa, että on oma, äiditä erillinen yksilö j ahänellä on oma tahto ja hän osaa osoittaa sen. hän ei aina halua samoja asioita kuin äiti ja huomaa, että pystyy vaatimaan itsekin haluamaansa.
Jos ei anna ottaa syliin, niin antaisin raivota ja pysyisin lähistöllä. yleensä (meillä ainakaan) ei järkipuhe auta raivarin aikana.
Paras raivareiden ehkäisijä on säännöllinen ruokailu ja lepo, koska väsyneenä ja nälkäisenä ne raivarit lisääntyy. Muistan, että poikani sai tuossa iässä nälkäisenä raivareita ja sitten ei pystynyt raivoltaa edes syömään, vaikka juuri syöminen olisi poistanut näläntunteen ja rauhoittanut tilanteen.
Olen myös huomannut, että tilanne menee ohi nopeiten silloin, kun itse jaksaa pysyä rauhallisena. JOs itse hermostuu (mikä helposti tapahtuu, jos raivareita tulee usein tai ne tulee juuri, kun pitäisi laittaa ruokaa ja tehdä sata asiaa tai lähteä jonnekin...), niin lapsi kyllä huomaa sen ja tilanne vain pitkittyy.
omaa tekstiäni! Just aikasemmin tyttö ryömi ja kieri keittiön lattialla ja huusi suoraa huutoa ja paukutti ottaansa lattiaan, kun puuro oli vielä liian kuumaa eikä voinut saada sitä heti. Ei ole vielä konstia löytynyt...Aika usein huomiotta jättäminen on toiminut, jos ei oikeasti lapsella ole mitään järkevää syytä itkeä niin kovaa. Mutta kuitenkin pysyttelen lähellä, eli en jätä yksin, puuhailen jotain omiani ja seuraan tilannetta. Ajattelen, että kyllä tuo tuosta, kunhan vaan aina toimin johdonmukaisesti niissä tilanteissa ja kerron, että sellainen käytös ei ole hyväksyttävää.
yks psykologi antoi vinkin, että kannattaa valita taistelunsa. uhmaikäisten kaa pääsee helpoimmalla, kun liian tiukkoja sääntöjä ei ole. eli kannattaa miettiä, missä asioissa on kielto, missä ollaan löperömpiä. esim.miksi et voi antaa toista xylitolpastillia (ei ymmärrä)
meillä taapero on parhaimmillaan huutanut melkein 50min yhtäsoittoa. Lapsi ei ole antanut koskea häneen vaan huuto on laantunut sitten itsestään. Yksin en ole jättänyt, vaan olen lähellä ollut ja antanut lapsen raivota rauhassa. Sitten kun pahin raivari on ohi, otan syliin ja silittelen lopunkin pahan olon pois.
puolitoistavuotias ainakaan vielä uhmaiässä ole, oma tahto sieltä nostaa päätään ja voimakkaaseen tempperamenttiin yhdistettynä ilmenee näin. Meillä siis hän on toinen lapsi, uhmaikä oli erilaista. (ja siis myös lto:na osaan sanoa, että ei ole uhmis.)
lapsi on vielä aika kaukana uhmaiästä, hänelle voi pikkujutuissa antaa joskus periksikin ihan alun alkaen. Mutta tietty niitä tilanteita tulee, ettei voi antaa periksi ja toinen huutaa, ja silloin voi antaa huutaa yksikseenkin, jos syliin ottaminen vain pahentaa tilannetta, jälkeenpäin lohdutellaan ja koko ajan pysytään itse rauhallisena. Jollain tavalla saa jämptinä olla etenkin sitten myöhemmin, mutta joissain jutuissa voi ihan hyvin antaa periksikin. Ei huutamiseen väsyneenä vaan ihan heti voi muuttaa mieltään, "Jaa, no yhtä hyvin voidaankin tehdä tämä juttu ensin...". Toisaalta on nykyisin ihan kaikesta neuvottelevia vanhempia (mitä en ymmärrä), mutta vastapainona ainakin on tosi natsimammoja, joiden elämän pahin painajainen on, että antaa joskus periksi lapselleen (enkä ymmärrä tätäkään).
Ihan kuin meidän tyttö!
Ei auta mikään. Neiti saa ihan rauhassa hakata päätään lattiaan ja yrittää purra laminaattia.
Siihen liittyy myös aivan järkyttävän kova huuto ja tavaroiden hakkaaminen/heittely.
Lisäksi pitää vielä uhmakkaan syyttävästi tuijottaa.
Ainut mihin tuossa puutun, on se tavaroiden rusikoiminen.
Jos edes ehdotan syliä, niin ipanan volume vain yltyy.
Hohhoijaa. Helpointa on vain kääntää selkänsä ja poistua itse tilanteesta...
ei yleensä tarkoita, että toimii muillakin.
Ehkä se huomiotta jättäminen voi toimia teillä parhaiten.