Mikä siinä onkin, että eräillä lapsilla sosiaaliset taidot tuntuvat olevan niin hakusessa?
"en mä oo sun kaa ku mä oon ny ton kaa etkä sä voi ny tulla mukaan leikkiin ku me halutaan olla kaksin mutta mä voin olla sun kaa sit ku toi toinen lähtee tunnin päästä mökille"...
ihan uskomatonta miten eräille jo kouluikäisille lapsille kaikki sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu olevan täysin vailla tilannetajua ja tapoja. Eikö nille vanhemmat ole koskaan kertoneet mitä kaverille voi tehdä ja mitä ei? Eivätkö ne itse koskaan hoksaa mikä on sopivaa käytöstä toista kohtaan ja mikä ei?
Kommentit (12)
Toiset ovat lahjakkaita liikunnassa, toiset matikassa ja jotkut ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Joillakin on asperger tai hyvin paljon as-piirteitä, toisilla adhd tai add tai muu "vaiva" jonka takia sosiaaliset jutut tökkivät.
Joidenkin lasten vanhemmilla on myös asperger, jolloin on vaikea opettaa sosiaalisia taitoja lapselle, jos ei niitä itsekään osaa.
T: sosiaalisesti kömpelö, lapsena kiusattu ja syrjitty as-tapaus
Miten lapsesi nyt käyttäytyvät tai voivat? Siis sosiaalisesti?
Itse epäilen myös itselläni jotain ass-piirteitä. Sosiaaliset tilanteet hankalia ja jännitän. Olin myös koulukiusattu ja työkiusattu. Lapsista molemmat on hiukka ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä.
mutta lapsethan vasta opettelee sosiaalisiakin taitoja. Lisäksi, ei todellakaan kaikki aikuisetkaan osaa.
Itse olen älykäs ja korkeasti koulutettu. Sosiaalisilta taidoiltani olen kuitenkin huono - siihen vaikuttavat sekä luonteeni, että myös se, ettei minulle lapsena opetettu mitään sosiaalisia taitoja tai käyttäytymistä ylipäänsä ja muutenkaan.
Vuosien mittaan on toki pitänyt opetella näitäkin asioita ja esim. työhön liittyvissä jutuissa selviän, mutta kyllä sosiaaliset tilanteet ovat minulle jatkuvasti ja koko ajan haastavia. En osaa olla spontaanisti sosiaalinen ja ystävällinen ja huomioonottava, vaan minun on koko ajan keskityttävä asiaan ja mietittävä. Se on todella raskasta ja väsyttävää. Ja siitä huolimatta, että periaatteessa tiedän, kuinka toimia en silti yleensä hoksaa asiaa ohimenevissä tilanteissa, vaan vasta jälkikäteen minulle tulee mieleen, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Esim. small talk ei minulta kerta kaikkiaan onnistu. en keksi mitään puhumista. Selviän jos vastapuoli kyselee ja keksii keskustelunaiheet, mutta itse en vain jotenkin osaa kysellä toisen kuulumisia tai keksiä keskustelunaiheita.
Valitettavasti 2/3 lapsestani on perinyt sosiaalisen kyvyttömyyteni. Esikoinen on itse asiassa ihan erityislapsi ja erityisluokalla - suurimpana ongelmana sosiaalisen kommunikoinnin ongelmat. Hänellä ei käytännössä ole lainkaan ikäisiään ystäviä, eikä hän osaa olla ikäistensä kanssa. Hänkin kyllä pärjää esim. aikuisten kanssa, eli sama juttu kuin minulla - kommunikaatio onnistuu jos vastapuoli on aloitteentekijä ja kyselijä. Muutoin lapsi ei oikein edes ymmärrä, miksi muiden ihmisten kanssa pitäisi kommunikoida... siis, vaikka on jo 12v.
Keskimmäinen on erittäin älykäs ja siitä syystä pärjää hyvin koulussa. Hänellä on yksi hyvä ystävä. Älykkyytensä ansiosta hän pärjää ryhmätilanteissa ym. hyvin ja koska meillä on kotona opetettu käyttäytymistavat, hän osaa käyttäytyä. Mutta ei hänestä koskaan mitään porukan keskipistettä tule.
Kuopus on sitten jostain ihmeellisestä syystä ilmeisesti aika normaali sosiaalisilta taidoiltaan. Hänellä on paljon ystäviä ja jos menemme jonnekin vieraaseen paikkaan, löytää hän sieltä yleensä hyvin nopeasti jonkun kaverin jonka kanssa rupeaa leikkimään - ominaisuus jota kahdella vanhemmalla ei ole koskaan ollut. Vieraassa ympäristössä he ovat aina kyhnyttäneet vanhempien kyljessä.
Mutta yhtä kaikki: Kyse ei ole pelkästään kasvatuksesta, opetuksesta tai halusta. Kyse on siitä, että me ihmiset olemme erilaisia. Yksi on musikaalinen, toinen liikunnallinen, kolmas älykäs ja neljäs sosiaalisesti taitava. Nykymaailmassa sosiaalisten taitojen merkitys korostuu aivan hirvittävästi. Ura alalla kuin alalla pysähtyy nykyisin siihen jos ei ole hyvää pataa oikeiden ihmisten kanssa eikä osaa sujuvasti seikkailla sosiaalisten suhteiden verkostossa. Sosiaaliset kyvyt ovat monella alalla jo paljon merkityksellisempi asia kuin ammattitaito tai kokemus.
No onpas vakavaa. Jonkun pikkuprinsessan äityli on järkyttynyt. Hei cmoon, lapset vasta harjoittelevat niitä sosiaalisia taitoja. Mikä siinä on vikana, että sanoo rehellisesti miten asia on. Tytöillä ei vain useinkaan suju leikit kuin kaksistaan. Vai pakotatko aina oman lapsesi ottamaan mukaan leikkiin kaikki, jotka haluavat mukaan?
epänormaalimpaa olis jos kätyttäytyisivät toisella tavalla - mutta kyllä se iän myötä paranee. Ja ehkä siitä on jotain etua, kun sitä jaksaa jatkuvasti jankuttaa, ettei noin voi tehdä
Itse olen älykäs ja korkeasti koulutettu. Sosiaalisilta taidoiltani olen kuitenkin huono - siihen vaikuttavat sekä luonteeni, että myös se, ettei minulle lapsena opetettu mitään sosiaalisia taitoja tai käyttäytymistä ylipäänsä ja muutenkaan.
Vuosien mittaan on toki pitänyt opetella näitäkin asioita ja esim. työhön liittyvissä jutuissa selviän, mutta kyllä sosiaaliset tilanteet ovat minulle jatkuvasti ja koko ajan haastavia. En osaa olla spontaanisti sosiaalinen ja ystävällinen ja huomioonottava, vaan minun on koko ajan keskityttävä asiaan ja mietittävä. Se on todella raskasta ja väsyttävää. Ja siitä huolimatta, että periaatteessa tiedän, kuinka toimia en silti yleensä hoksaa asiaa ohimenevissä tilanteissa, vaan vasta jälkikäteen minulle tulee mieleen, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Esim. small talk ei minulta kerta kaikkiaan onnistu. en keksi mitään puhumista. Selviän jos vastapuoli kyselee ja keksii keskustelunaiheet, mutta itse en vain jotenkin osaa kysellä toisen kuulumisia tai keksiä keskustelunaiheita.
Valitettavasti 2/3 lapsestani on perinyt sosiaalisen kyvyttömyyteni. Esikoinen on itse asiassa ihan erityislapsi ja erityisluokalla - suurimpana ongelmana sosiaalisen kommunikoinnin ongelmat. Hänellä ei käytännössä ole lainkaan ikäisiään ystäviä, eikä hän osaa olla ikäistensä kanssa. Hänkin kyllä pärjää esim. aikuisten kanssa, eli sama juttu kuin minulla - kommunikaatio onnistuu jos vastapuoli on aloitteentekijä ja kyselijä. Muutoin lapsi ei oikein edes ymmärrä, miksi muiden ihmisten kanssa pitäisi kommunikoida... siis, vaikka on jo 12v.
Keskimmäinen on erittäin älykäs ja siitä syystä pärjää hyvin koulussa. Hänellä on yksi hyvä ystävä. Älykkyytensä ansiosta hän pärjää ryhmätilanteissa ym. hyvin ja koska meillä on kotona opetettu käyttäytymistavat, hän osaa käyttäytyä. Mutta ei hänestä koskaan mitään porukan keskipistettä tule.
Kuopus on sitten jostain ihmeellisestä syystä ilmeisesti aika normaali sosiaalisilta taidoiltaan. Hänellä on paljon ystäviä ja jos menemme jonnekin vieraaseen paikkaan, löytää hän sieltä yleensä hyvin nopeasti jonkun kaverin jonka kanssa rupeaa leikkimään - ominaisuus jota kahdella vanhemmalla ei ole koskaan ollut. Vieraassa ympäristössä he ovat aina kyhnyttäneet vanhempien kyljessä.
Mutta yhtä kaikki: Kyse ei ole pelkästään kasvatuksesta, opetuksesta tai halusta. Kyse on siitä, että me ihmiset olemme erilaisia. Yksi on musikaalinen, toinen liikunnallinen, kolmas älykäs ja neljäs sosiaalisesti taitava. Nykymaailmassa sosiaalisten taitojen merkitys korostuu aivan hirvittävästi. Ura alalla kuin alalla pysähtyy nykyisin siihen jos ei ole hyvää pataa oikeiden ihmisten kanssa eikä osaa sujuvasti seikkailla sosiaalisten suhteiden verkostossa. Sosiaaliset kyvyt ovat monella alalla jo paljon merkityksellisempi asia kuin ammattitaito tai kokemus.
Sosiaalisilla taidoilla ja työkyvykkyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa! Monesti sosiaalisesti lahjakas paikkailee virheitään sosiaalisilla taidoilla. Hupsista tulipas moka jne. Sosiaalisesti taidoton taas syyttää itseään että tuli näkyvä virhe ja muut syyttävät myös häntä siitä.
Minusta täysin epäoleellista korostaa nykyään sosiaalisuutta koska älykkyyden kanssa sillä ei ole tekemistä! Se ei kehitä yhteiskuntaa!!
t:sosiaalisesti epäkyvykäs mutta fiksu
vasta kuin yksi lapsi, ja sekin reilun vuoden ikäinen joten en osaa vastata kysymykseesi. Toivon että lapsesta tulee sosiaalisesti taitavampi kuin minusta, sen verran ongelmia on elämäni varrella ollut kun en vain osaa enkä tajua sosiaalisia tilanteita.
Toiset ovat lahjakkaita liikunnassa, toiset matikassa ja jotkut ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Joillakin on asperger tai hyvin paljon as-piirteitä, toisilla adhd tai add tai muu "vaiva" jonka takia sosiaaliset jutut tökkivät.
Joidenkin lasten vanhemmilla on myös asperger, jolloin on vaikea opettaa sosiaalisia taitoja lapselle, jos ei niitä itsekään osaa.
T: sosiaalisesti kömpelö, lapsena kiusattu ja syrjitty as-tapaus
Miten lapsesi nyt käyttäytyvät tai voivat? Siis sosiaalisesti?
Itse epäilen myös itselläni jotain ass-piirteitä. Sosiaaliset tilanteet hankalia ja jännitän. Olin myös koulukiusattu ja työkiusattu. Lapsista molemmat on hiukka ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä.
Hienostihan tuossa on sanottu, että olen sinun kansssasi myöhemmin. Teen sitä samaa nyt aikuisena, olen nyt kaveri a:n kanssa, kun meillä on omat jutut, soitan sulle myöhemmin. Väärin? Ilmeisesti..
"en mä oo sun kaa ku mä oon ny ton kaa etkä sä voi ny tulla mukaan leikkiin ku me halutaan olla kaksin mutta mä voin olla sun kaa sit ku toi toinen lähtee tunnin päästä mökille"...
Jos kaveri soittaa ja kysyy "Voitko olla?" siis. Jos ollaan vaikka puistossa, tilanne on toisenlainen.
Kyllä mä pystyn aikuisenakin ihan naamakkain sanoa kaverille, esim että "meen Sarille kahville nyt, mut voin lähtee sen jälkeen lenkille sun kanssa"
Jos kaveri soittaa ja kysyy "Voitko olla?" siis. Jos ollaan vaikka puistossa, tilanne on toisenlainen.
vanhemmat sanovat, että tuollainen käyttäytyminen on epäkohteliasta. Totta on, että lapset harjoittelevat käyttäytymissääntöjä, mutta toivottavasti heitä ohjataan käyttäytymään niin, että toisetkin huomioidaan.
Eikä lasten välisiä tilanteita voi ihan suoraan aikuisten juttuihin verrata...
Toiset ovat lahjakkaita liikunnassa, toiset matikassa ja jotkut ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Joillakin on asperger tai hyvin paljon as-piirteitä, toisilla adhd tai add tai muu "vaiva" jonka takia sosiaaliset jutut tökkivät.
Joidenkin lasten vanhemmilla on myös asperger, jolloin on vaikea opettaa sosiaalisia taitoja lapselle, jos ei niitä itsekään osaa.
T: sosiaalisesti kömpelö, lapsena kiusattu ja syrjitty as-tapaus