Miten pitäisi toimia, kun 1-vuotiaalle "ei kelpaa" kuin äiti?
Tyttö on 1v2kk eikä mihinkään kelpaisi kuin äiti. Isä (tai kukaan muukaan) ei saa auttaa syömisessä, pestä hampaita, pukea, laittaa nukkumaan jne. Isän sylikään ei kelpaa, hyvä jos saa edes koskea, ilman että tyttö kiukkuaa! Miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia? Apua!
Kommentit (15)
eli preferoi yleensä aina minua äitiä. Ei oteta varsinaisesti huomioon tätä jos on tilanne että isän pitää nyt vaan syöttää. Sitten komentaa minua jonku 4 s mutta toipuu kyllä isänkin hoidossa :)
mutta en kyllä ole paljoa ollut pois itse. Miehellä valitettavasti usein pitkiä työpäiviä, eli ei nää tyttöä kuin muutaman tunnin päivässä.
Kaikki menee kyllä hyvin, jos tyttö jää yksin isän kanssa, ongelma on vain silloin, kun myös minä olen paikalla. Esim. jos isä yrittää syöttää iltapuuroa, tyttö huutaa kurkku suorana, eikä isä saa syötettyä lusikallistakaan. Siksi yleensä minä syötän puuron, mutta jos isä on aloittanut, niin silloin en kyllä mene jatkamaan, vaikka kuinka huutaisi. Isä yleensä laittaa myös tytön nukkumaan, koska se sujuu hyvin, kun tyttö ei minua nää. Itkee kyllä, kun olen antanut halit ja pusut, mutta heti kun pääsee makuuhuoneeseen, lopettaa huudon.
En viitsisi kuitenkaan sen takia lähteä kotoonta, että isä saisi hoidettua lasta. Meillä on perheenä kuitenkin suht vähän yhteistä aikaa, ja se olisi kiva viettää yhdessä. Välillä toki käyn esim. kaupassa, kun mies on tullut töistä ja tyttö jää sitten hänen kanssaan kotiin. Tykkäämme kuitenkin käydä kaupassakin kaikki yhdessä, sinne on kiva matka kävellä yhdessä illalla, tyttö oppii miten kaupassa ollaan, ja tykkää katsella ihmisiä kaupassa.
Ehkä tämä vaihe menee ohi...mies tuntuu kovasti ottavan itseensä, kun ei kelpaa tytölle. Olen yrittänyt sanoa, että kiukuttelee varmaan, kun isä on ollut töissä, ja ettei todellakaan tarkoita, että tyttö ei tykkäisi isästä.
ap
Meillä oli joka toinen ilta isin ilta, joka toinen äidin. Lapsi oppi nopeasti (jo nuorempana kuin teidän nyt) ja tiesi itsekin, kumman ilta on. Isin iltana äiti ei tehnyt lapsen kanssa mitään noita juttuja (puuro, hampaanpesu, nukkumaanmeno). Jos lapsi oikutteli, hoettiin vaan sille, että "nyt on isin ilta, huomenna on äidin ilta". Hyvin nopeesti meni jakeluun.
mutta en anna periksi. Tyttö itkee ja kärtyää minua paikalle, mutta sanon vain että isi syöttää nyt tms. Ja aikansa itkettyään isi tosiaan kelpaa ja kaikki on hyvin. Kunnes taas, kun isi on päivän töissä sama peli alkaa alusta.
Meillä tuollaiset tilanteet on ratkaistu vain sanomalla, että nyt on isin vuoro auttaa.
Varmaan olisi tärkeää, että miehesi viettäisi aikaa lapsen kanssa, esim. veisi puistoon tms.
tai viikonloppuan tytön kanssa olemaan, sinä voit olla vapaalla.
tai viikonloppuan tytön kanssa olemaan, sinä voit olla vapaalla.
tytön kanssa tietysti. en koe sitä miksikään työksi.
ap
Ehkä tämä vaihe menee ohi...mies tuntuu kovasti ottavan itseensä, kun ei kelpaa tytölle. Olen yrittänyt sanoa, että kiukuttelee varmaan, kun isä on ollut töissä, ja ettei todellakaan tarkoita, että tyttö ei tykkäisi isästä.ap
Minkä ikäisiä olette?
Tuntuu hassulta, että aikuinen ihminen loukkaantuu ja ottaa itseensä jos lapsella on meneillään normaaliin ikäkehitykseen kuuluva -asia- joko kiintymyssuhteeseen liittyvä kuten teillä tai vaikkapa uhmaan liittyvä, tai mikä tahansa, jossa lapsi sitten haluaa vain sen toinen vanhemman eikä se toinen kelpaa... ja sitten aikuinen ihminen loukkaantuu ja puoliso vakuuttelee, että "ei se tarkoita, se tykkää susta ihan varmasti.."jne tms.
Ja aika usein kyseessä on nuoret vanhemmat.
Ennen vanhaan neuvolat jakoi sellaisia lappusia joissa kerrottiin lyhyesti lapsen ikäkehitykseen liittyviä asioita. Eikö enää? Nettikö muka korvaa? MLL:n sivustoillakin olisi valtavasti tietoa lapsista eri ikäkausina, sieltä voisi käydä lukemassa sen sijaan että oltaisi mustasukkaisia lapselle..
Ehkä tämä vaihe menee ohi...mies tuntuu kovasti ottavan itseensä, kun ei kelpaa tytölle. Olen yrittänyt sanoa, että kiukuttelee varmaan, kun isä on ollut töissä, ja ettei todellakaan tarkoita, että tyttö ei tykkäisi isästä. ap
Minkä ikäisiä olette? Tuntuu hassulta, että aikuinen ihminen loukkaantuu ja ottaa itseensä jos lapsella on meneillään normaaliin ikäkehitykseen kuuluva -asia- joko kiintymyssuhteeseen liittyvä kuten teillä tai vaikkapa uhmaan liittyvä, tai mikä tahansa, jossa lapsi sitten haluaa vain sen toinen vanhemman eikä se toinen kelpaa... ja sitten aikuinen ihminen loukkaantuu ja puoliso vakuuttelee, että "ei se tarkoita, se tykkää susta ihan varmasti.."jne tms. Ja aika usein kyseessä on nuoret vanhemmat. Ennen vanhaan neuvolat jakoi sellaisia lappusia joissa kerrottiin lyhyesti lapsen ikäkehitykseen liittyviä asioita. Eikö enää? Nettikö muka korvaa? MLL:n sivustoillakin olisi valtavasti tietoa lapsista eri ikäkausina, sieltä voisi käydä lukemassa sen sijaan että oltaisi mustasukkaisia lapselle..
Miehellä on huonoja kokemuksia esikoisestaan, jonka sai liian aikaisin (oli alle 18v.). Hän on kokenut olleensa huono isä tälle esikoiselle eikä osanneensa "mitään", siitä varmaan tulee se, että tuntee itsensä jotenkin "huonoksi", kun tyttö ei yhtään kelpuuta isää. Ja ollaan alle 30v. kumpikin.
ap
"kyllä meillä ihan molemmat on useimmiten vapaalla viikonloppuisin :)
tytön kanssa tietysti. en koe sitä miksikään työksi."
Tästä ei ollut kyse. Tarkoitin: isä on lapsen kanssa ja rakentaa suhdetta, sinä voit mennä vaikka kaverien kanssa. Pääasia että tyttö ei ole sinuun ripustautumassa ja isä samoin, vaan ottaa vastuuta.
jos ei tarvitse ottaa vastuuta tai sinä neuvot tai menet hoitamaan lasta kun tämä vähänkin inahtaa. Mies osaa hoitaa ihan yhtä hyvin, kun annat olla heidän kahdestaan.
jos ei tarvitse ottaa vastuuta tai sinä neuvot tai menet hoitamaan lasta kun tämä vähänkin inahtaa. Mies osaa hoitaa ihan yhtä hyvin, kun annat olla heidän kahdestaan.
ja kuka on sanonut, että menen heti hoitamaan, kun lapsi vähänkin inahtaa? Näköjään taas minun syytäni, että lapsi käyttäytyy näin...kukaan ei näytä ymmärtävän pointtia, eli antaa olla.
ap
toimitte, tuo on normaali keshitysvaihe ja ajan kanssa helpottaa. :) Ei kannata tehdä ongelmaa asiasta. Eikä varsinkaan alkaa karaisemaan pientä lasta, siitä saattaa vaan tilanne pahentua. Näitä vaiheita (eroahdistuskausia) lapsilla tulee ja menee, toisilla lievempinä kuin toisilla. Ole vain läsnä lapsellesi jos hän sinua tarvitsee.
kyllä aika auttaa asiaan. Olet saanut tosi kummallisia vastauksia, älä välitä niistä. Vyoden iässä monilla lapsilla on tuollainen vaihe, mutta menee ohi.
Meillä oli ihan sama juttu ja kun sitten palasin töihin lapsen ollessa 1,5 vuotta ja isä opiskeli eli oli hieman enemmän lapsen kanssa, minä en kelvannut enään mihinkään muutamaan kuukauteen. Nykyään lapsi on neljä vuotta ja molemmat vanhemmat kelpaa yhtälailla.
saanut hoitaa lastanne vauvasta asti säännöllisesti?.
Meillä pieni poika ja koska mieheni oli hoitovapaalla pojan kanssa niin poika jää mielellään iskän kanssa kahdestaan, kun itse olen menossa muualle.
Enemmän iskän hoteisiin lapsi ja käy itse vaikka kaupassa ja ei kannata antaa heti periksi, jos lapsi vähän itkee perään.