Kehtaatko käydä lainaamassa naapurista esim. sokeria tai jauhoja? ev
Kommentit (9)
mutta yhdeltä kehtaan ja olen käynytkin, käyvät itsekin lainaamassa meiltä ruoka-aineita, työkaluja tms.
Itse olen vähän niin ja näin, tutummilta naapureilta kehtaisin, mutta nyt kun asutaan kerrostalossa niin en välttämättä kehtaa mennä pimpottelemaan muiden ovia. Tuli tämä mieleen kun tein tuossa ruokaa ja jauhot loppu tietenkin juuri kun niitä olisin tarvinnut.
-ap
Nykyään kun kaupat on auki sunnuntaisinkin ja iltaisin myöhään en keksi yhtään syytä miksen voisi hakea niitä kaupasta.
Ymmärrän tuollaisen lainailun, jos ollaan oikeasti tosi hyviä kavereita eikä kaupasta kertakaikkiaan voi saada ko. ainetta ja on syystä tai toisesta pakko saada tehtyä juuri sitä ruokaa.
Ymmärrän tuollaisen lainailun, jos ollaan oikeasti tosi hyviä kavereita eikä kaupasta kertakaikkiaan voi saada ko. ainetta ja on syystä tai toisesta pakko saada tehtyä juuri sitä ruokaa.
mutta jos olisin tekemässä ruokaa johon tarvitaan tiettyä tuotetta ja kesken ruuan teon huomaan, ettei olekaan niin siinä tapauksessa voisin ehkä käydäkkin.
mutta jos olisin tekemässä ruokaa johon tarvitaan tiettyä tuotetta ja kesken ruuan teon huomaan, ettei olekaan niin siinä tapauksessa voisin ehkä käydäkkin.
Entä mikset sinä kävisi kaupasta ostamassa tällaisessa tilanteessa?
Ymmärrän ne, jotka asuvat 50km päässä kaupasta jossain keskellä ei-mitään, mutta esim. taajamien asukkaiden kohdalla on vaikeaa.
terveisin eräs joka pitäisi aika vaivaannuttavana jos joku autollinen naapuri tulisi lainaamaan munia kun kauppa on parin kilometrin päässä.
en itsekään tykkää yllättävistä ovikellonsoittelijoista.
Onneksi kauppaan ei ole paljon pitempi matka kuin naapuriinkaan, enkä yleensä tarvitse jauhoja tai sokeria enää kaupan sulkemisajan jälkeen.
Tämä siis kommentti aiempaan ketjuun, jossa puitiin kehtaa-verbiä.
No, minähän kehtaan. On sen verran tuttuja naapureita, että puolin ja toisin lainaillaan sitä sun tätä. Uudemman naapurin kanssa ehkä vähän kuulostelisin...