Minusta on kiusallista tavata puolituttuja ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia
siis small talkia. Olen kai sitten tosi epäsosiaalinen...
Kommentit (8)
ja annan sitten ympäripyöreitä vastaksia, kun en haluu kertoo.
sitten esittäydytään perheinä ja nämä tilanteet minusta kiusallisia...
Toki muutenkin toivon, jos vaikka menen kauppakeskukseen, etten tapaisi ketään tuttua... sen sijaan omilla kotikonnuilla, omassa kaupunginosassa Helsingissä näen jatkuvasti tuttavia, joiden kanssa on ihan ok vaihtaa lause tai pari säästä ym. (näitä en siis tunne muuta kuin pinnallisesti).
ap
varsinkin, jos se tilanne on sellainen, että molemmat tajuavat, että kohteliaisuudesta pakko vaihtaa pari sanaa. Ihan turhaa kun voisi vain nopeasti moikata ja mennä ohi:D
Vähemmän tutut ihmiset ovat helpoimpia koska silloin ei tarvitse puhua kuin säästä tms. Pahimpia ovat vanhat kaverit, tai sukulaiset joiden kanssa ei ole juurikaan tekemisissä, heidän kanssaan voi joutua puhumaan henkilökohtaisia asioita. Siis kertomaan miten menee töissä ja perheesssä ja vapaa-ajalla. Siinä sitten puhutaan kuinka hienosti asiat on, kuinka hyvin on suoriutunut kaikesta, onnea riittää ja tulevaisuus on täynnä suunnitelmia. Facebookia livenä.
Ei koskaan mennä minnekään missä on uusia tai puolituttuja ihmisiä?
Loukataan puolituttuja olemalla tervehtimättä ja pysähtymättä (koska siinä on small talkin riski)?
Seistään hiljaa ja naama peruslukemilla, mahd. seinän vieressä tai nurkassa? Vastataan yksitavuisesti jos puhutellaan?
Käydään vieraiden tai puolituttujen kanssa samoin tein henkilökohtaisiin kysymyksiin äitisuhteesta, avioliiton tilasta, lasten ongelmista, sairauksista, rahatilanteesta? Tai puhutaan heti uskonnosta tai politiikasta?
Aletaan tilittää omia sairauksia ja/ tai ongelmia monologimuodossa?
Jokin muu vaihtoehto - mikä?
En ota sitä niin vakavasti. Ihan samahan se on mitä siinä läpisee, koska sen jälkeen kun tilanne on ohi, ei kumpikaan kuitenkaan muista mistä puhuttiin.
tai muussa vastaavassa paikassa, jossa asiat kuulee saman tien koko liuta muita ihmisiä. Elämässäni ei ole hirveitä salaisuuksia, mutta satun olemaan sen verran yksityisyyttäni arvostava ihminen, etten haluaisi yhtäkkiä tiedottaa joukolle satunnaisia läsnäolijoita esim. siitä, missä nykyisin olen töissä, minkä nimisiä ja ikäisiä perheenjäseniä minulla on ja minne olemme menossa seuraavalla lomalla.
Smalla talka on niin noloa