2 kertaa ponnistamatta synnyttäneenä en ymmärrä miksi kätiöä pitäisi totella?
Kätilö käskee väkisin alkaa ponnistamaan jo monta tuntia ennen kuin keho on siihen valmis. En suostunut kummallakaan kerralla enkä ponnistanut, kun lapsella ei ollut mitään hätää.
Lapsi syntyi ponnistamatta ja ilman kipuja sitten kun keho oli tehnyt tehtävänsä ja supistukset painaneet vauvan tarpeeksi alas.
Kätilöt haluavat että synnytys sattuu, siksi ne pakottavat naisen ponnistamaan ennen aikojaan.
Kommentit (17)
vauvan nopeasti ja turvallisesti ulos, sillä jokainen minuutti on lisäriski ja tietysti kätilöille myös vastuukysymys.
Ja ponnistamatta synnyttäminenkin kyllä voi sattua, sillä ponnistus tulee tahdosta riippumattakin.
ilman mitään ponnistamisia? Itse muistan vain että se ponnistaminen supistuken aikana oli jännä tunne, supistuksia oli tuntunut ja sitä "ponnistamisentarvetta" jo jonkun aikaa, ja sitten kun sai ruveta ponnistelemaan, tunne muuttui ja oli sellainen iloisesti yllättynyt OOOH!-olo. Ihan hyvältä se ponnistaminen siis tuntui.
jos ei ponnistuta. Syntymän bakteerit valmistavat vauvan keuhkoja tulevaan. Kätilöllä kiire saada synnytys hoidettua ennen työvuoron loppua, ei niillä muuta motiivia ole pakottaa ponnistamaan.
Kyllä ne kätilöt haluavat että vauva syntyy mahdollisimman turvallisesti ja synnyttäjä joutuu kärsimään mahdollisimman vähän.
vauva pullahti ulos, mutta muuten homma eteni ponnistamatta kun sain luvan nousta jaloilleni ja itseäni sänkyä vasten keinuttelin ja välillä selkäni oikaisin että lapsi valui alemmas.
Luonnonvastaista synnyttää selällään.
Ja just ton kolmannen kohdalla piti sitten ponnistella. Kätilö sanoi vaan ettei kaikki mene samalla tavalla. Toisaalta mulla oli niin kipeät supistukset että siksikin ponnistin ilman ponnistamisen tarvetta että "pääsin" siitä tukalasta tilanteesta vihdoin huilailemaan.
Mulla alkoi epiduraalin vaikutus lähestyä loppuaan ja kaikki oli valmista vauvan tuloon. Niinpä ponnistin ohjeiden mukaan vauvan ulos. Mitän varsinaista ponnistuksen tarvetta ei ollut, kiitos epiduraalin. Mutta homma sujui kivutta, kiitos kätilön joka huolehti aikataulusta :)
kätilöä. Ei se paskakaan ulos tule jos ei ole paskomisen tarvetta eikä kuuntele kehoaan. Enää koskaan en synnytä selälläni jos vielä joskus raskaudun.
kätilöä. Ei se paskakaan ulos tule jos ei ole paskomisen tarvetta eikä kuuntele kehoaan. Enää koskaan en synnytä selälläni jos vielä joskus raskaudun.
Siinä ei paljon kehon kuuntelemiset auta, jos synnytyksessä tapahtuu jotakin yllättävää. Turha siinä on päteä ja vannoa, ettet koskaan. Synnytystä kun ei voi kovin pitkälle suunnitella ja hallita. Sellaista elämä on.
Toki kannatan aktiivista asennetta omassa synnytyksessä, mutta typerää luulla, että kaikki on aina vaan suunniteltavissa, ohjailtavissa ja itsestä kiinni...
tulee joku hätä, mutten ponnista kivuliaasti jos kerran on aikaa antaa kudosten venyä rauhassa ja pikkuhiljaa painaa penska ulos.
Ihme asenne kätilöillä että pienestä reiästä venyttämättä pitäis jalkapallon mahtua läpi.
Ja jos hätätilanne tulee synnytyksessä, siinä ei paljon auta ponnistinpa tai en, ei se vauva väkisin ponnistamallakaan hätätilanteessa tarpeeksi nopeasti ulos tule.
Onpa tuokin asia muuttunut! Ennen synnytysvalmennuksessa puhuttiin siitä,että voi käydä niin että ponnistuttaa, mutta kätilö ei vielä lupaa ponnistaa. Ja nykyisin pakotetaan ponnistamaan ennekuin ponnistuttaa!!!
vauva pullahti ulos, mutta muuten homma eteni ponnistamatta kun sain luvan nousta jaloilleni ja itseäni sänkyä vasten keinuttelin ja välillä selkäni oikaisin että lapsi valui alemmas.
Luonnonvastaista synnyttää selällään.
Minulla oli luomusynnytys, ponnistin mm. jakkaralla ja kontallaan, en siis todellakaan selällään. Vaihtelin asentoa. Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin, mutta todellakin itselläni oli kova tarve ponnistaa, että keho teki sen melkein itsestään. Mun on vaikea kuvitella, miten se vauva voisi syntyä ilman?
Että työnsivät vauvat ulos ja minä koitin vaan jarrutella kun tuntui että koko alapää hajoaa siinä menossa. Itse en ole mielestäni yhtään ponnistanut vaan siis ne supistukset tekivät sen. Olen ponnistanut pystyasennossa. 2 ja 3 minuuttia laittoivat ponnistuksen kestoksi mutta en tiedä mistä ne minuutit mahtoivat mitata.
Hyvä kun pystyin olla ponnistamatta liian aikaisin. Kätilö sai toppuutella. Ja näin kolme kertaa.
kättärillä synnyttäessäni kohdunsuu oli jo auki mutta ponnistustarvetta ei tuntunut, kätilöt käskivät odotella rauhassa siihen asti kun siltä tuntuisi, koska vauvalla ei ollut mitään hätää. nimenomaan juuri perustelivat sillä että sujuu sit helpommin kun vauva ehtii kunnolla laskeutua ja kudokset venyä. ja näin kävi, sit kun ponnistustarve tuli, niin 10 minuutissa tuli poika ulos ja ei edes itkenyt syntyessään! edellisessä synnytyksessä olin aloittanut ponnistuksen liian aikaisin ja ponnistusvaihe pitkittyi sen takia. kolmannessakin synnytyksessä kävi niin, tosin vauva oli huonossa tarjonnassa silloin joten saattoi johtua siitäkin.
Kätilö ohjeisti että annetaan vauva itse laskeutua niin alas kuin mahdollista ja sitten katsellaan sitä ponnistamista. Tyttö tulikin niin pitkälle että kätilö antoi luvan ponnistaa "jos siltä tuntuu" siinä vaiheessa kun oli jo tukkaa näkyvissä! Ja ihan TAYSissa mentiin näin. Ponnistusvaihe kesti 20 min, ei tikin tikkiä eikä juuri sattunutkaan. Siinä ehti vuorokin vaihtua välissä :o)
Ei minulla ainakaan.