Lue keskustelun säännöt.
Mietitäänkö koskaan etävanhemman vinkkelistä asioita?
14.07.2011 |
Etävanhemmalla on velvollisuuksia montaa ihmistä kohtaan silloin kun hän elää parisuhteessa.
Tapaamiset lasten kanssa suunnitellaan ja siitä aikataulusta täytyy pitää kiinni eikä lähiovanhempi voi odottaa, että tapaamisia voidaan muutella muutaman tunnin varoitusajalla suuntaan tai toiseen tai jopa eri ajankohtaan.
Kun lapsi ei ole etällä, on elämässä muuta sovittua ohjelmaa ja menoa ja näihin liittyy muita ihmisiä myös muita lapsia.
Lähivanhemmalla elämä saattaa pyöriä omien lasten ympärillä, varsinkin jos ei ole parisuhdetta, mutta valitettavasti etä ei siihen pysty.
Kasvatuksellisestikin sovituista tapaamisista tulisi pitää kiinni, jotta lapsi oppii, että kun jotain sovitaan, sopimus pitää. Tämä synnyttää myös luottamusta.
Niin ja tapaamiset etävanhemman luona ei ole huvia ja sirkusta vaan ihan tavallista elämää.
Kommentit (12)
Kyllä se etävanhemman kanssa oltava aika on varsinaista humputtelua ja hupia aina. Kesällä hän on se joka käyttää linnanmäet ja korkeasaaret. Vie ulos syömään ym. Meille lähivanhemmille jää se arjen pyörittäminen.
Aivan yhtämoneen ihmiseen minulla on velvollisuuksia,ellei jopa euseampaan kuin etävanhemmalla.*On mietittävä omaa puolisoa yhteisiä lapsia ym.
Kyllä meillä etävanhemman kanssa tapaamisten suunnittelu on hyvin joustavaa, eikä niistä ilmoiteta lapselle liian aikaisin jos suunnitelmiin tuleekin muutoksia.
Ärsyttävintä tilanteessa on ehkä se,että etävanhempi on enemmän se joka otaa lasta silloin kun hänelle itselleen se sopii paremmin. Hän ei halua uhrata koko kesälomaansa lapselle "koska on muutakin tekemistä". Ei minulta kukaan kysy haluanko olla omalla lomalla.En kyllä halua,koska lomalla on mukavaa lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se etävanhemman kanssa oltava aika on varsinaista humputtelua ja hupia aina. Kesällä hän on se joka käyttää linnanmäet ja korkeasaaret. Vie ulos syömään ym. Meille lähivanhemmille jää se arjen pyörittäminen.
Aivan yhtämoneen ihmiseen minulla on velvollisuuksia,ellei jopa euseampaan kuin etävanhemmalla.*On mietittävä omaa puolisoa yhteisiä lapsia ym.
Kyllä meillä etävanhemman kanssa tapaamisten suunnittelu on hyvin joustavaa, eikä niistä ilmoiteta lapselle liian aikaisin jos suunnitelmiin tuleekin muutoksia.
Ärsyttävintä tilanteessa on ehkä se,että etävanhempi on enemmän se joka otaa lasta silloin kun hänelle itselleen se sopii paremmin. Hän ei halua uhrata koko kesälomaansa lapselle "koska on muutakin tekemistä". Ei minulta kukaan kysy haluanko olla omalla lomalla.En kyllä halua,koska lomalla on mukavaa lapsen kanssa.
Ihanaa kun eronneet vanemmat ajattelevat lapsen parasta. Eli sitä milloin LAPSESTA SAA VAPAATA!
mutta mietitäänkö myös toisinpäin; Onko etällä oikeus soitella suoraan lapselle koska haluaa ja sopia lapsen kanssa asioita puhumatta ollenkaan lähivanhemman kanssa? Lähi elää tapaamis-sopimuksen mukaan, pyörittää arkea ja etä hämmentää parhaansa mukaan kaikkien elämää. Sopii lapsen kanssa omia menoja lähin viikonlopuiksi ja lähi saa sitten kunnian olla paskamainen kun ei lasta anna etän mukaan jos sattuu olemaan omalle lapsiviikonlopulle jo suunnitelmia...
Valitettavasti myöskään tuo lasten kanssa lomailu ei taida todellisuudessa ollakaan niin mukavaa, tiedän muutamia etä-isiä, jotka keväällä kesälomasta kysyttäessä reteästi lupaavat hoitaa lapsia koko 4 viikon lomnsa mutta sitten kesällä ovat palauttamassa lapsia lähille jo viikon-parin kuluttua...
Hänellä on uusi perhe talot,autot,purjeveneet...mihinkään ei lasta vei mitään ei osta elatusmaksuaj ei voi korotaa ei suostu.Lähin vuokra noussut 150% siitä kun lähdetiin ja etän laskenut 300% että revi siitä!!!
Valitettavasti asia on nyt niin, että VAIN ETÄVANHEMMALLA on mahdollisuus venkoilla ja pelleillä OMIEN LASTENSA TAPAAMISEN KANSSA eli tapaamiset menevät surullisen usein etävanhemman pillin mukaan.
Suomessa etävanhempaa ei voida rangaistuksenkaan uhalla pakottaa pysymään sopimuksissa, olkoonkin vaikka sopimus käräjäoikeuden vahvistama. Lähivanhempi voidaan sen sijaan pakottaa antamaan halutonkin lapsi tapaamaan etävanhempaa.
Eli jos pystyt surkastuneilla aivoillasi ajattelemaan asiaa yhtään laajemmassa mittakaavassa, tajuat, että lähivanhemman mahdollisuudet mihinkään "venkoiluun" ovat ihan olemattomat.
Nyt vaan pistät peukut ja varpaat pystyyn, ettet koskaan tule olemaan lähivanhempi sellaisessa tilanteessa, että etävanhempi on vittumainen ja vastuuton heittiö, joka mieluummin keskittyy uuden ihanan elämänsä järjestämiseen kuin teidän aikanaan hyvässä yhteisymmärryksessä hankkimien lasten elatukseen tai tapaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä hyvää seuraa vanhemmuuteen pakottamisesta? Mitä lapset saavat sellaisen isän tai äidin huomassa, joka joutuu ottamaan heidät luokseen sakon uhalla?
ohis
täällä ei ajatella etävanhemman kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laidasta laitaan näyttää kommentit menevän ja tunteetkin räiskähtelee tehokkaasti. :)
En ole etä- enkä lähivanhempi, vaan eroperheen lapsi. Vaikka vanhempieni ero ei ihan oppikirjaesimerkki ollutkaan (mukana kolmas osapuoli jne.), meni se silti ihan kohtuumallikkaasti.
Vanhemmat asuivat lähellä toisiaan, kävelymatkan päässä. Tapaamisajat pätivät vain paperilla, käytännössä saimme tulla ja mennä niinkuin halusimme. Toki myös ikämme mahdollisti tämän, nuorinkin oli jo kouluiässä.
Emme olleet vanhempiemme kiistakapuloita tai omaisuutta. Meillä ei käyty valtapeliä emmekä suostuneet "viestinviejiksi" silloin, kun puheyhteys takkusi. Molemmat vanhemmat saivat riittävästi aikaa kaikkien lastensa kanssa, vaikka lapset asuivatkin kahdessa kodissa.
Joskus näinkin.
Näitä kokemuksia on laidasta laitaan aivan varmasti.
Mutta ei tämäkään minusta oikein ole. Tapaamissopimus on tehty lapsen ollessa vuoden vanha ja vaikka etävanhempi halusi kuinka olla lähi ja olla lapsensa kanssa mahd. paljon, niin äidistähän se lähi tuli ja sai paperiinkin enemmän sitä aikaa. Myöhemmin muuttunut vuoroasumiseen (viikko-viikko), mutta lähi kiristää aina sopivassa kohtaa lapsen näkemisillä, jos ei kaikki mene hänen pillin mukaan, koska ei ole suostunut virallistamaan jo monta vuotta käytössä ollutta vuoroasumista.
Etällä uusi perhe ja pienet lapset, lähi ollut tämän ajan kahdestaan lapsen kanssa ja pystynyt antamaan kaiken huomion näin lapselleen. Ikävä kyllä tämä huomio on tarkoittanut myös PALJON menoja, huvipuistoja, sirkuksia, konsertteja, tavaroita, herkkuja ja lapsen tahdon mukaan menemistä ja etälle jäänyt se kasvattajana ja rajojen asettajana olevan rooli. Lisäksi on puun ja kuoren välissä kun pitäisi ottaa huomioon loppuperheen rytmit ja puoliso. Lähi vetää piuhat jos hänen haluamansa rytmin muutokset eivät onnistu sillä sekunnilla... ja näin kärsii koko etän perhe.
Ei voi yleistää, että lähillä tai etällä olisi helpompaa. Riippuu niin tilanteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti asia on nyt niin, että VAIN ETÄVANHEMMALLA on mahdollisuus venkoilla ja pelleillä OMIEN LASTENSA TAPAAMISEN KANSSA eli tapaamiset menevät surullisen usein etävanhemman pillin mukaan.
Suomessa etävanhempaa ei voida rangaistuksenkaan uhalla pakottaa pysymään sopimuksissa, olkoonkin vaikka sopimus käräjäoikeuden vahvistama. Lähivanhempi voidaan sen sijaan pakottaa antamaan halutonkin lapsi tapaamaan etävanhempaa.
Eli jos pystyt surkastuneilla aivoillasi ajattelemaan asiaa yhtään laajemmassa mittakaavassa, tajuat, että lähivanhemman mahdollisuudet mihinkään "venkoiluun" ovat ihan olemattomat.
Nyt vaan pistät peukut ja varpaat pystyyn, ettet koskaan tule olemaan lähivanhempi sellaisessa tilanteessa, että etävanhempi on vittumainen ja vastuuton heittiö, joka mieluummin keskittyy uuden ihanan elämänsä järjestämiseen kuin teidän aikanaan hyvässä yhteisymmärryksessä hankkimien lasten elatukseen tai tapaamisiin.
jolle lapsen ja etävanhemman tapaamiset eivät ole tärkeitä. Jos lähivanhemmalle on tärkeää, että lapsi viettää aikaa etän kanssa, voi etä venkoilla ja pompottaa. Jos etälle on tärkeää olla lapsen kanssa, voi lähi venkoilla ja pompottaa. Siis jos on sen tyyppinen ihminen.
Kuitenkin lähivanhempi on se joka voi katkaista lapsen suhteen toiseen vanhempaan, etä voi katkaista lapsen suhteen itseensä. Etä menettää tällöin lapsen, lähi ei.
Ja ihan oikeesti niitä vittupäitä on varmasti kummassakin porukassa. Silloin lapsi häviää aina.
Mielestäni oot väärässä.. Lähivanhempi voi kehitellä omassa pienessä päässään näitä ihme pelkotiloja ja siten estää tapaamiset tuulesta temmatuilla asioilla, vaatia valvottuja tapaamisia, estää vuosia tai hankaloittaa vuosia tapaamisia... Ja mikä parasta, lähivanhempi harvoin saa oikeudellisesti mitään sanktiota siitä että vaikka kaappaisi suomen rajojen sisäpuolella lapsen vaikka kuukaudeksi pariksi, tai ei tukisi millään tavalla lapsen ja etän tapaamisia... Näillä hienoilla sanoilla mitä lakiin on kirjoitettu ei kumminkaan ole mitään arvoa koska niitä ei tarvitse noudattaa... Mikä rangaistus siitä seuraa? Jos joku on saanut kuukauden lapsen kaappauksesta rangaistuksen kertokaa se minullekkin... Ja kuka on saanut rangaistuksen siitä että ei edes tue lapsen ja etän tapaamisia! Kyllä se vaan on niin että lähivanhemman asennekkin vaikuttaa...
jotka on jätety "narsisteina" ja ties minä paskiaisina, joilta vaaditaan elatusmaksuja ja polkupyöriä, joilta viedään talot ja autot ja ne lapset. Rouva elelee sitten yleensä uutta elämää uuden puolison kanssa kun mies jää yksin lapsiaan odottamaan ja rahaa jakamaan.
Olen seurannut läheltä muutamaakin tapausta, jossa isät surevat lastensa tapaamisten perään ja äidit sanelevat tahdin tai yrittävät tehdä kaikkensa omiakseen muksut kokonana itselleen. Ja usein niin käykin, että äiti ne lapset saa, asenteet ovat sellaisia.