Miltä kuulostaa, 4 v:n elämää...
Nyt lomalla, herää aamulla ja saa katsoa telkkarin lastenohjelmat. Sitten aamupala, esimerkiksi puuroa, lisänä mansikoita, melonia, kurkkua, tuoremehua ja maitoa. Ei kelpaa, ainoastaan mansikat syö. Energistä pomppimista, marinaa ruoan lisäksi siitä, ettei saa katsoa enää videoita tai pelata pelejä.
Sitten ulos. Ei jaksa kävellä metriäkään, jatkuvaa marinaa. Sitten ohjattuun jumppaan (lomareissulla), on innoissaan. Sen jälkeen jatkuvaa pomppimista (seinille) ja marinaa siitä, että kukaan ei leiki kanssaan (vaikka tovin me vanhemmat leikimmekin ja huomiota kyllä saa).
Lounaalle. Ei jaksa syödä, vähän närppii perunaa ja odottaa jälkiruokaa (jotain makeaa siis). Ei syö juuri mitään, sanoo ruokaa pahaksi, kun suostuu maistamaan.
Iltapäivällä uimaan. Opiskelee isänsä kanssa uimista puolisen tuntia innoissaan. Mukana vettä ja pillimehuja. Jälkimmäisistä ne pari valittua laatua pahoja ja "kirveltäviä". Marinaa, marinaa.
Sitten päivällinen. Närppii ruokaansa, ei tykkää mistään.
Eli, kun ohjattua, intensiivistä toimintaa, on tyttö iloinen, muuten valittaa joka asiasta:
- ruokapäydässä: ei saa juotua lasista, marinaa, marinaa
- vessassa: ei saa nostettua housujaan, marinaa, marinaa'
- kaikki tavarat koko ajan hukassa ja kinuaa etsimään
- seurassa: aloittaa valtavan älämölön, kun huomio ei kohdistu häneen, marinaa, marinaa
------- ja minä kun kuvittelin, että meillä tiukka kuri ja säännöt!?! Lapsi aina ollut "vaativa", mutta miten asettaa rajat?
KIITOS!
Kommentit (15)
käytös ollut aina samanlaista. Veljensä tyytyväinen ja rauhallinen. Mitä tehdä?!? Onko mulla liian hyvät ruoat, kun aina jaksaa marista?!?
Toki lapsi on "hyväkäytöksinenkin": kiittää ruosta ja ylipäätään, tervehtii kädestä ym.
marinaa marinaa marinaa
Mulla on tylsää. Mitä nyt leikittäis? Minne mennään? Mulla on tylsää.
Eli esim jos ei syö lounasta, ei pääse uimaan. ja todella sit näin.
Ja lisäksi, onko hänellä lapsi-kavereita? Ei meidänkään 3,5v viihdy (=marisee) jos ei saa ikätovereiden seurassa pelmuta... Kyllä useana päivänä kun järjestämällä järjestää kaverin, päivä on sillä pelastettu.
on juuri samanlainen. Tottunut olemaan huomion keskipisteenä, saa hellyyttä ja rakkautta runsainmitoin, mutta mikään ei riitä, aina tyytymätön...
Sen jälkeen kun lapset aloittivat pk: ssa, oma-aloitteisuus loppui. Ainaista marinaa ja vinkunaa, loman alkupäivät ovat kamalia.
Muutama päivä kun menee niin lapset oppivat taas leikkimään keskenään ja keksivät tekemistä ilman ohjausta, myös pitkäkestoisuus paranee.
Olen tässä taas itsekseni miettinyt, että aikamoiselle stressille lapset pk: ssa altistuvat. Voi kun saisi lottovoiton...
yli-innokasta riehumista. Vauhti kiihtyy kiihtymistään kielloista huolimatta, ja lopulta tulee joko sisarusten välinen riita tai sitten kaadutaan, tiputaan, lyödään pää, tai sattuu jotain muuta pientä, jonka jälkeen osataan 5 minuuttia olla rauhallisesti, kunnes taas lähtee riehumisvaihde päälle... Meillä siis 3- ja 5-vuotiaat nuo vauhdikkaat tapaukset.
Syömisestä: Ei juuri marista ruuan laadusta, mutta jos nyt ei vaan huvita syödä, ei maistu, niin silloin turha pakottaa. Tuo 3v on semmoinen huonompi syöjä. Nyrhii lautaselta parhaat palat ja jättää osan syömättä, ellei sitten syötä. Mutta sit kun on oikeasti nälkä, niin syö hyvin.
ohjattua toimintaa tms., jumppaa, intensiivistä leikkiä aikuisen kanssa, kaveritapaamisia ym... ja vaikka juuri olisi ollut muutama tunti actinonia, on marina päällä. Ja ruoat ei kelpaa, yleistä marinaa. Tämä ei siis pelkkä 4v. juttu vaan tämän tytön yleinen tila.
ap
kun juuri on 1,5 h pelattu korttipeliä 1v:n nukkuessa, pitäisi heti jatkaa actionia, vaikk veljenkin rauhallinen olo olisi kiva nauttia, kölliä sängyllä ym., mutta ei onnistu 4v:n vuoksi.
ap
Ja ei nyt ihan noin marinaa mutta täytyy sanoa että viimenen vuosi on ollut selvästi vaikeampi kuin aiemmat. Omaa tahtoa on yllin kyllin ja ennen niin aurinkoisella lapsella tuntuu olevan aika usein naama väärinpäin - tosin lähinnä kotona, hoidossa ja ainoassa harrastuksessaan kehutaan että on aina iloinen!
Syöminen on tosi vaihtelevaa, kausittain syö kuin hevonen ja sitten taas viikkotolkulla vain siirtelee ruokaa lautasellaan. Meillä ollaan tiukkoja siinä, että jos ruoka ei mene niin mitään välipaloja ei tarjoilla ja sama safka on edessä seuraavalla aterilla. Enkä toisaalta vaadi syömään isoja annoksia vaan laitan aluksi tosi vähän. Ajatuksena on ollut jo myös että saisi ottaa itse, mutta käytännössä aina unohtuu tai sitten saa kuitenkin vääntää siitä että lautasella on oltava useampaa kuin yhtä sorttia.
Meidän tyttö on myös supersosiaalinen, osaa kyllä leikkiä itsekseenkin mutta mieluiten haluaisi aina kaverin. Onneksi niitä tässä naapurustossa riittää ja pari vuotta nuorempi pikkuvelikin kelpaa välillä seuraksi paremman puutteessa.
Huomiota tämä meidän 4v kaipaisi mielestäni enemmän kuin ehtii minulta (yh) saada. Lomalla pyrin siihen että joku päivä vietettäisiin ihan vain kaksin yhteistä kivaa tehden.
Kärsivällisyyttä sinulle! Hyväkäytöksisyys ja voimakas tahtoikä/temperamentti eivät ole mitenkään toisensa pois sulkevia asioita minusta.
tahdokkaampi. Suuttuu millisekunnissa, kun asiat eivät mene tahtomallaan tavalla, "ei tykkää" vanhemmistaan, ylipäätään kaikki on kamalan vaikeaa, hyvä, että lapsi pääsee kävelemään, kun pipejä siellä täällä ja kaikki niin kamalaa ja vaikeaa... huh. Tämä oli nähtävissä jo rinnalla, jolloin ärsyyntyi, kun maitoa ei heti tullut - tai tuli liikaa!! Veljensä jaksaa odottaa vuoroaan, vaikka vilkas ja energinen on hänkin.
ap
olikin tullut monta kommenttia väliin, teillä tämä siis lapsen perusluonnetta, meillä ei ollut ekat 3v.
Syömisestä vielä: koska hoidossa syödään puuroa ja se ei mikään lapsen lempiherkku ole, en edes yritä tarjota sitä lomalla. En itsekään syö loma-aamuina puuroa vaikka arkiaamuina syön. Ja näillä helteillä ruokarytmi on muutenkin muuttunut klo 8 aamiainen, klo 12 lounas (voi olla kylmä, esim vispipuuroa, nakkeja ja salaatti tmv), klo 15 välipala (usein jätski). Illallista on ihan turha tarjota ennen seitsemää, jopa kahdeksaa kun ei kertakaikkiaan uppoa. Iltapalan paikalla se sitten meneekin hyvin.
Meillä ei kummallekaan muksulle (2v ja 5v) oikein helteellä ruoka maita. Niinpä tarjolla on kaikenlaista viileää ja varsinkin nestepitoista, esimerkiksi viiliä, ettei iske nestehukka. Myös kuumuus saa lapset vähän kärttyisiksi - vaikuttaahan se aikuisiinkin.
Muuten en tee syömisestä numeroa. Lapset ovat pöydässä ruokailun ajan ja sitten lähtevät pois, söivät tai eivät. Seuraavalla ruoalla on seuraava ruoka tarjolla, en lähde muuttamaan ruokalistaa, perumaan välipaloja tai työntämään samaa ruokaa kerta toisensa jälkeen lapsen eteen. Tiedän, että syöminen sujuu hyvin, jos lapsella on nälkä ja jos hän tunnistaa olevansa nälkäinen. Jos ei maita, niin ei maita. Aina nyt vain ruoka ei maita.
Turhanaikaista marinaa syömisestä tai ruoan laadusta ei meillä ole juurikaan tarvinnut kuunnella. Olen vain todennut, ettei ole pakko syödä, jos ruoka ei miellytä. Yleensä pöydästä löytyy jotain, mikä kelpaa ja sen varassa on jaksettu seuraavaan ateriaan.
Mutta jos ei syö ruokaa - mitään, ei edes kurkkua, joka herkkua, ei myöskään saa jätskiä kauppareissulla tai sitä "jälkiruokaa", mitä lapsi kärttää, vaikka ei meillä yleensä mitään jälkiruokia ole.
ap
Ne ei osaa tehdä yhtään mitään, opetettu 5 min tuokioihin.
Kotilapset on paljon helpompia, ne osaa elää perheen kanssa.