Se joka muutti henkisen väkivallan alta lasten kanssa omaan kotiin
Pääsin ja päätin tulla ilmoittamaan kun nyt nettiyhteys aukesi, että muutto onnistui mainiosti, vaati himputisti voimia ja väsymys oli ankara, mutta olemme lasten kanssa onnellisesti omassa, uudessa kodissa! =)
Tavarat on paikallaan ja arki yksinhuoltajana alkanut, mutta ainakin toistaiseksi koen tämän vapauttavana ja paljon rennompana arkena.
Kotimme on ihana ja valoisa. Iloa uuteen arkeen tuo myös uusi kaunis sisustus sillä en paljoakaan halunnut mukaani yhteisestä kodistamme. Pieni asia, mutta niin iso vaikutus.
Ulkoiltukin olemme enemmän kuin aiemmin, on jotenkin energiaa ollut enemmän kun muuton aiheuttamasta väsymyksestä pääsi.
Kiitokset kaikille ihanille palstalaisille, jotka viesteillään kannustivat jaksamaan ja kantoivat voinnistamme huolta!
Silti en vieläkään ihan loppuun asti ole tajunnut, että piina on nyt oikeasti ohi.
Kommentit (10)
Kiinnostaisi tapahtumien taustat, koska olen itsekin lopen uupunut kestämään henkistä väkivaltaa.
kaikkea hyvää elämääsi.
Muista, että kaikki kokemasi on vahvistanut sinua ja seuraa sinua loppujen lopuksi rikkautena elämässä eteenpäin.
Aurinkoista jatkoa!
Vilpittömästi, lämpimästi kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi! Minukin,kiinnostaisi alkuperäinen viestiketjusi!
Itse mietin onko meillä henkistä väkivaltaa? Mies haukkuu varsinkin riidoissa ja välillä syyllistää minua ihan ihme jutuista. Aikaisemmin kamalia riitoja ja nyt en jaksa enään riidellä edes. Itselläni ei vaan ole edes ystäviä joten lähteminen pelottaa. =( Niin ja mies ei vastuuta lapsista ottaisi.
Itse mietin onko meillä henkistä väkivaltaa? Mies haukkuu varsinkin riidoissa ja välillä syyllistää minua ihan ihme jutuista. Aikaisemmin kamalia riitoja ja nyt en jaksa enään riidellä edes. Itselläni ei vaan ole edes ystäviä joten lähteminen pelottaa. =( Niin ja mies ei vastuuta lapsista ottaisi.
mun ex ainakin vei multa kirjaimellisesti naurun pois useaksi vuodeksi,tuli pakkomielteistä siivousta,nyt tajuan,että se oli puolustusreaktio,koska muuta en kyennyt pitämään kasassa.jatkuvaa pahaa oloa.laihana pysyin hyvin,koska ei tehnyt mieli syodä. onneksi pääsin moisesta hirviostä eroon!
Meillä on 10- ja 7-vuotiaat lapset, eli ymmärtävät kaiken. Jos en vastaa miehen riidan haastamiseen, hän innostuu entistä enemmän ja jatkaa, kunnes saa mut raivostumaan. Syytökset ovat useimmiten aivan järjettömiä, joka lauseeseen mun pitäisi kommentoida jollain lailla, vaikka menen aivan sanattomaksi väitteiden edessä.
Itse kärsin lapsena vanhempien riidoista, enkä haluaisi tuottaa omille lapsilleni samaa ahdistusta. Joskus lapset jopa puolustavat minua, kun muistavat oikein jonkin tapauksen, jonka mies kääntää paasatessaan päälaelleen.
Meillä on juuri menossa kauhea kriisi, olen aivan maassa. Sydän alkaa hakata, kun mies on tulossa ulkoa sisälle. Sieltä voi taas tulla mitä tahansa.
ulkoapäin olemme oiken täydellinen perhe,mut sisällä helvetti irti,on päiviä jolloin menee hyvin,on päiviä jolloin saan vaan haukkuja,saan kuulla kuinka en ole siivonnut,saan haukkuja jos en anna seksiä saan haukkuja ihan kaikesta,jos sanon pahasti mies tulee ja käy käsiksi,mutta osaan minäkin sanoa takas ja ärsyttää,mutta en jaksa enää tapella,annan sen vaan haukkua jos se parantaa sen oloa,väkivaltaakin siedän niin kauan kun ei jää jälkiä,monesti mietin jospa vain tyydyn osaani,teen niin kuin mieheni haluaa,en jaksa tapella.
Mulla on alkanut voimistumaan mun paniikki kohtaukset kun pitää lähteä jonnekin,jotenkin kun pitää saada jotain aikaa niin siihen menee liian kauan aikaa ja on ahastavaa ees saada itseä eteenpäin.
Luulin löytäväni elämänmieheni ja olin onnellinen jotenkin taas hyökännyt vaikee kausi,odotan vaan milloin tää loppuu ja kuinka kauan jaksan olla iloinen ulospäin,mutta kukaan ei tiedä mitä sisällä kärsin ja onhan syyllinen itsekin,mitä otan asiat itseeni,mutta kyllä ne haukut satuttaa,vaikka olenkin vahva.
ulkoapäin olemme oiken täydellinen perhe,mut sisällä helvetti irti,on päiviä jolloin menee hyvin,on päiviä jolloin saan vaan haukkuja,saan kuulla kuinka en ole siivonnut,saan haukkuja jos en anna seksiä saan haukkuja ihan kaikesta,jos sanon pahasti mies tulee ja käy käsiksi,mutta osaan minäkin sanoa takas ja ärsyttää,mutta en jaksa enää tapella,annan sen vaan haukkua jos se parantaa sen oloa,väkivaltaakin siedän niin kauan kun ei jää jälkiä,monesti mietin jospa vain tyydyn osaani,teen niin kuin mieheni haluaa,en jaksa tapella. Mulla on alkanut voimistumaan mun paniikki kohtaukset kun pitää lähteä jonnekin,jotenkin kun pitää saada jotain aikaa niin siihen menee liian kauan aikaa ja on ahastavaa ees saada itseä eteenpäin. Luulin löytäväni elämänmieheni ja olin onnellinen jotenkin taas hyökännyt vaikee kausi,odotan vaan milloin tää loppuu ja kuinka kauan jaksan olla iloinen ulospäin,mutta kukaan ei tiedä mitä sisällä kärsin ja onhan syyllinen itsekin,mitä otan asiat itseeni,mutta kyllä ne haukut satuttaa,vaikka olenkin vahva.
väkivaltaa EI TARTTE SIETÄÄ!!!
lähde ettet pääse hengestäsi!
kunnon mies ei lyo naista!
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1424274/ihanaa_2_pva…
Toivottavasti toimii.
Meillä henkinen väkivalta meni tosiaan sille tasolle, että mies ei antanut minun enään edes nukkua. Jokaista liikettä ja sanaa piti harkita. Uh.. ahdistaa jo ajattelukin. =/
Tuhannesti voimia kaikille väkivallan uhreille ja lähtekää pois tilanteesta!!!
AP
mutta hienoa,että kaikki on sujunut hyvin!
muistan hyvin tuon tunteen!tuntui että pystyy hengittämäänkin paremmin.