Onko mahdollista rakastua Oikeasti uudelleen mieheensä?
Mulla on tilanne että meillä on kaksi pientä lasta ja pikkuhiljaa oon ruvennut tajuamaan että en oikeasti ole tässä suhteessa enää rakkauden takia, vaan pikemminkin lasten ja tottumuksen takia kun ollaan oltu yhdessä monia vuosia.. Onko järkeä pysyä miehen kanssa siinä toivossa että "rakkaus leimahtais" uudelleen??
Kommentit (7)
enkä usko, että enää rakastun mieheeni. Ollaan oltu 10v. yhdessä.
Sinun täytyy tehdä kysymyksiä itsellesi: mitä todella tarvitset elämääsi lisää, että olisit onnellinen. Toisiko sen onnen joku muu, pitäisikö hän sen taskussaan ikuisesti vain sinua varten. Pitäisikö tyhyyden tunnetta täyttää kenties jollakin muulla kuin rakastumisen huumalla.
Pitkä liitto on enimmäkseen kumppanuutta, hyvää tuttuutta, kunnioitusta, luottamusta -ja sillojn tällöin uudelleen puuskahtavaa ensi rakkauden kokemusta. Se tulee, kun tahdot tarpeeksi.
Mä oon kyllä ajatellut aina että en aio minkään rikkoa tätä, lasten takia varsinkaan.. Mutta joka kerta kun mies sanoo mulle että rakastaa mua, niin huomaan sanovani sen takasin ja joka kerta tunnen syyllisyyttä siitä ja nyt oon muutaman kuukauden huomannut itessäni masentuneisuutta ja oon myös tosi riidanhaluinen todella usein miehen seurassa.. En vaan haluaisi jättää kaikkea tätä, hyvää miestä joka elättää meidät nokkaansa tuhistamatta kun olen kotihoidontuella ja omaa kotia.. Vaikka toisaalta en edes varmaan ansaitsisi tätä kaikkea!
että tuo kaikki on ns. ikäkrisiä. Päivität tähän mennessä elettyä ja nyt on mietittävä mitä haluat tulevalta, kun "perushommat" ovat kunnossa.
Tulet huomaamaan miten arvokasta on saada olla tunnollisen ja kunnollisen kumppanin rinnalla, vaikka hän ei räiskykään lemmen tulta ja huumaa kaiket illat.
Löysin itseni tuosta samasta tilanteesta aikoinaan ja tenttasin itseäni aikani kyselemällä: mitä vikää hänessä muka on? Mitä joku muu mies tai yksin eläminen toisi lisää?
Huomasin, että tarvitsin vain seuraavan askelen. Hiukan itsenäistymistä, ystäviä, harrastuksia. Ne eivät vieneet minua pois miehen luota, vaan täyttivät nälkää. Nyt on tosi hyvä olla ja katson keski-ikäistyvää ja keskivatsakasta miestäni rauhallisella lämmöllä. Niin hänkin minua.
tuskin sitä palavaa teiniajan rakkauden alku huumaa enää tulee mutta rakkaus muuttuu iän myötä yhtäpaljon kuin suhteen pituudenkin mukaan.
Pitkässä suhteessa kovimman rakkauden huomaa vastoin käymisissä. Silloin kun tarvitsee olkapäätä mihin nojata.
että yhteiselämään liittyy niiiin monta eri vaihetta, sitähän se on myötä ja vastamäkeä, ainakin jos lapset on pieniä vaaditaan arjen pyörittämiseen paljon energiaa. Olemme kokeneet mieheni kanssa todellakin suuria mäkiä, niin ylä-kuin alamäkiä ja 4.7vietimme 24v.hääpäiväämme:). Voin myös kertoa,että kaikesta huolimatta rakastan miestäni tänään enemmän kuin koskaan ennen.