Jos saisit keskenmenon ja miehesi olisi kalastusreissulla 1.5 tunnin ajomatkan
päässä, niin kuinka pian mies olisi luonasi siitä hetkestä, kun asian hänelle puhelimessa ilmoitat. Oletuksena siis, että menet sairaalaan ja lapsi kauan toivottu.
Kommentit (17)
todettiin km varhaisultrassa ja miehellä oli tärkeä palaveri, tuli vasta ku se loppui.. parin tunnin päästä viestistä, mut tuli kuitenki
niin sanoisin kyllä miehelle että kalastelee ihan kaikessa rauhassa vaan. Mutta jos tahtoisin niin kyllä hän lähtisi samantien luokseni.
Kalasteli vielä kaikessa rauhassa sen jälkeen,kun tiesi minun lähteneen sairaalaan. Ap
mies ei mene kalaan yksinään ja toisaalta turha niitä äijiä on joelta kotiin vaatia tuosta syystä.
Kuulin keskenmenosta ja lähdin yksin itkien kotiin. Matkalla laitoin miehelle töihin tekstiviestin. Kotona ulisin tunteroisen, keitin kahvit ja lähdin hakemaan esikoista tarhasta.
Miksi mies pitäisi saada heti luokse? Parempi kai yksin on surra tällainen asia?
niin sanoisin kyllä miehelle että kalastelee ihan kaikessa rauhassa vaan. Mutta jos tahtoisin niin kyllä hän lähtisi samantien luokseni.
Itse olen kokenut 2 alkuraskauden keskenmenoa, toki silloin ei ollut mitään hyötyä lähteä sairaalaankaan, joten oletan ap:n olleen vähän pitemmillä viikoilla.
Viimeksi kun km tuli rv 10, olin itse reissussa. Ilmoitin tilanteen miehelle puhelimessa ja tulin itse kotiin vasta seuraavana päivänä, jolle oli junalippu valmiina. Joten vastaavassa tilanteessa en odottaisi sitä miestäkään heti kotiin.
Mutta jos km tulee huomattavasti pitemmillä viikoilla, tyyliin rv 20-> ja on syytä mennä sairaalaan, niin kyllä silloin haluaisin toisen tuekseni.
muutenkin jatkanut. Ei tajuaisi tulla nopeammin...
Miksi mies pitäisi saada heti luokse? Parempi kai yksin on surra tällainen asia?
Mulle taas tuollainen asia on sellainen jota nimenomaan en haluaisi surra yksin. Eikä mieskään haluaisi mun olevan yksin eikä hän haluaisi surra yksin asiaa. Koskettaisi se häntäkin, vaikka ei niin voimakkaasti kuin itseäni.
Olen saanut keskenmenon, eikä miehelläni käynyt mielessäkään tulla aiemmin kotiin saati jättää harrastustaan väliin. Silti hänestä on tullut hyvä isä (kun vihdoin saimme esikoisen).
muutenkin jatkanut. Ei tajuaisi tulla nopeammin...
Lähinnä kaipasin kipulääkettä ja unta.Tosin keskenmeno tapahtui suht aikaisin rv9,eri asia varmaan jos joku myöhäisempi km.
Se keskenmeno ei siis koskettanut mitenkään oikeastaan..
juuri niin kauan kuin oli ajatellutkin, ellen erikseen pyytäisi tulemaan. Voisin myös kuvitella, että olettaisin hänen itsensä oivaltavan lähteä kotiin, enkä pyytäisi ja taas saisin yhden asian hampaankolooni... Pakko se on sanoa mitä haluaa, muuten saa mitä sattuu!
Lähinnä kaipasin kipulääkettä ja unta.Tosin keskenmeno tapahtui suht aikaisin rv9,eri asia varmaan jos joku myöhäisempi km.
Se keskenmeno ei siis koskettanut mitenkään oikeastaan..
samoilla viikoilla, josta luulin melkein varmaksi, että oli ihan oikea sellainen. Mua kyllä kosketti, vaikka tiesin, ettei siellä ollut paljon solumöykkyä kummempi ja riski oli suuri. Silti se oli aivan hirveää. Tottahan toki myöhäisempi keskenmeno olisi ollut vielä raskaampaa, mutta kyllä meille joillekin aikaisillakin viikoilla tuleva keskenmeno (tai sen uhka) on raskas henkisesti. Ei siinä paljon vaikuta kuinka monelle muulle tapahtuu samaa, kun sisimpään sattuu.
Toki se voi jollekin toiselle olla kovakin paikka,en sitä kiellä! Minä olen aina tullut heti raskaaksi,myös ennen ja jälkeen tämän keskenmenon joten siksi ei varmaan niin liikuttanut.
Mies shoppasi koko päivän Kuala Lumpurissa kun minä makasin kipeänä hotellin sängyssä 24. kerroksessa, onneksi jonkun ihmeen kautta halusin hotellista suoran näkymän Twin Towereihin ennen matkaa...
Olihan se kauhean surullista ja pelottavaa. Vuosin kuin mikäkin vaikka sain Lumpurin sairaalassa piikin jonka piti hillitä verenvuotoa. Ja se kipu, ihan hirveää. En suostunut jäämään sairaalaan ja ihmettelen vieläkin miten selvisin 13 tunnin lennosta, josta suomeen päästyämme menimmekin suoraan sairaalaan jossa todettiin kohdun olevan tyhjä.
Siis niin kamala kokemus ettei tosikaan.
Jos mies olisi kaukana niin ei keskenmenon takia tarvitsisi kotiin tulla. En oikein tiedä miksi pitäisi tulla, eihän se mitään muuttaisi. Jos nyt ehdottomasti haluaa tulla niin ok. Esim. kun isäni kuoli niin yksin silloinkin lähdin aamupäivällä töistä kotiin. Mies teki normaalin työpäivän. Toki mieskin suri, muttakyllä minulle riittää että tiedän hänenkin olevan surussa mukana. Ei minua tarvitse mitenkään kannatella suuressakaan surussa. Tai kun sain yllättävän sairaskohtauksen, niin en minä silloinkaan pyytänyt miestä sairaalaan heti. Sanoin että katsotaan mitä lääkäri sanoo ja että tulee sitten vaikka illalla.
kuinka paljon kehtaisi ajaa ylinopeutta.