Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Keskenmenon jälkeen, kuinka saada ote elämästä?

Vierailija
29.06.2011 |

Minulla oli viisi viikkoa sitten keskeytynyt kesekenmeno. Oli kova järkytys kun luulin että olen 12. viikolla ja sikiö olikin kuollut 8. viikolla, vielä silloin olimme saaneet nähdä hänen sydänäänet :( Raskaustesti oli edelleen viikko sitten positiivinen, mutta nyt taitaa se pieni pala joka kohtuun oli jäänyt myös valua ulos. Viidestä viime viikosta ollut vuotoa kolme lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen, ensi viikolla uusi verikoe jossa katsotaan hormoonitasot. Haluasin vaan jatkaa eteenpäin, elää kesää, uida, nauttia, mutta mikään ei tunnu juuri nyt miltään. En odota mitään lomalta, kaikki on vaan tylsää vaikka elämä muuten meneekin hyvin. Olen erittäin rakastunut mieheeni, minulla on jo kaksi lasta jne.

Nyt viime viikot olen vaan yrittänyt täyttää sitä tyhjiötä sisälläni. Juon liikaa, olen polttanut monta askia tupakkaa, vaikka lopetin polttamisen 10 v sitten. Tupakka alkaa masitua taas hyvältä. Olen lihonnut neljä kiloa siitä kun tulin raskaaksi. Vaatteet kiristävät, minulla on paha olo itsestäni. Haluasin yrittää raskautua taas uudestaan (heti kun voimme yrittää taas lopetan tietenkin sekä tupakoinnin ja juomisen, en halua ottaa mitään riskejä) mutta tuntuu todella raskaalta odottaa kunnes jälkivuoto loppuu ja ennen kuin menkat taas tulevat. Tuntuu siltä kuin keskenmeno vaan jatkuisi ja jatkusi.

En voi lakata ajattelemasta sitä pientä jota emme ikinä saa pitää sylissämme, sitä pientä jota emme koskaan saa oppia tuntemaan.

Olen töissä mutta en saa mitään aikaiseksi.

En kuitenkaan sanoisi että kärsin masennuksesta, saan nukuttua ja on paljon iloisia ja hyviäkin hetkiä, mutta jotenkin ote nyt on herpaantunut.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia, kuinka tästä pääsee eteenpäin?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
29.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on jo lapsia, joten otteen saaminen elämästä tapahtuu arjen puuhailujen ja lasten kanssa olemisen kautta. Uskon, että suru tuntuu musertavalta- mitkä voisivat olla sinulle sopivia keinoja sen purkamiseen - taide, musiikki, luonto tms? Tupakka, alkoholi tai syöminen kun tuskin ovat kovin tehokkaita surun käsittelyssä.









Vierailija
2/6 |
29.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin sain keskeytyneen km:n vuosien raskautumisyritysten jälkeen.

Ajattelin, että tässä nyt varmaan oli kaikki mihin pystyn.

Hajosin ihan sirpaleiksi. Olin myös nähnyt pienen sykkeen alku-ultrassa.

Sykettä ei enää näkynyt np-ultrassa ja koko vastasi n. rv9.

Kaavinnan jälkeen vuoto jatkui parisen viikkoa.



Kuitenkin heti seuraavasta kierrosta plussasin taas ja nyt meillä on 5v poika.

Sen jälkeen saimme vielä tytönkin.

Nyt olen taas raskaana ;-)



Silti en koskaan unohda sitä repivää tuskaa jonka tuo km jätti.

Ehkä sillä kuitenkin oli joku tarkoitus? En tiedä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
29.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni oli km ensimmäisessä raskaudessa. Tilanne oli silloin toivoton, koska raskaus oli ensimmäinen tärppäys kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Meillä ei ollut tietoa, saammeko koskaan lasta tai tulemmeko koskaan raskaaksi.



Eli mielestäni hyvin erilainen tilanne kuin sinulla.



Sinulla on kaksi lasta, joten nauti heistä. On vaikea ymmärtää ja lohduttaa, kun toiset valittavat, kun eivät saa syödä kolmea jäätelöä, kun toiset eivät vieressä ole saaneet yhtäkään!

Vierailija
4/6 |
29.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onpas tyhmä tapa ap:lla purkaa pettymystään!

Vierailija
5/6 |
29.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan inhimillistä, että tuskaa yrittää paeta keinoin, mitkä eivät ole niitä rakentavimpia ja jotka liittyvät addiktioihin.



Kuten sanottu, ikävä kyllä kukaan meistä ei voi helpottaa tuskaasi ap, mutta toivon, että löydät itsellesi ja perheellesi armollisemmat ja hyvää tekevät tavat käsitellä surua. Sillä niitä kyllä on. Ja ymmärrän hyvin, että oli lapsia ennestään vaikka kymmenen, tuska raskauden päättymisestä on suuri eikä väheksyttävissä. Jokainen lapsi on yksilö, eikä korvattavissa muilla. Silti se, että sinulla on jo kaksi lasta ennestään, voi auttaa sinua surun kanssa, et pääse vetäytymään pelkästään epätoivoon, koska arjesta ja sen pienistä askareista on pidettävä huolta. Se yleensä kuntouttaakin parhaiten surussa.



Voimia ap sinulle!

Vierailija
6/6 |
29.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, juopolle ja tupakoivalle ei kyllä uutta raskautta toivoisikaan :( Onpas tyhmä tapa ap:lla purkaa pettymystään!

minä en toivoisi kusipäille!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yksi yhdeksän