Vierailija

Mä olen ollut mielisairaalassa viisi kertaa ja viihdyin ihan hyvin. Olin tietysti aika sairas mutta sairaalassa oli mukavampaa kuin kotona. Meno oli kyllä välillä kuin "yksi lensi yli käen pesän" ja "vuosi nuoruudetsa" leffoista mutta näin jälkikäteen kokemus oli kyllä aika avartava.

Sivut

Kommentit (65)

Mun mies on varmaan joutumassa sairaalaan ja olen/olemme kauhuissamme... Miten siellä voi olla mukavampaa kuin kotona? Kuinka sairas pitää olla joutuakseen sairaalaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tavallaan viihdyin, kait liiankin hyvin. Valmis ruoka tulee pöytään, eikä tartte itse huolehtia mistään. Tupakkihuoneessa oli kiva udella kaikilta heidän ongelmistaan, ja kyllä ihan mukavaakin seuraa oli.

Ja kaikkea jännää näki.

Mutta on kyllä varsin huonot muistot siitä hoidosta itsestään, ja hoitajien käytöksestä, varsinaisia psykopaatteja tuntui siihen hommaan mahtuvan.

ja ei oo tykänny koska ei oo ekaan kolmeen viikkoon päässyt ulos ollenkaan kun ollut psykoosissa, tosin sitten kun vähän vapautui menot ja sai seurustella muitten kanssa niin alkoi helpottaa ja oli ''ihan ok'' varsinkin kun ruoka tuli nenän eteen :D

Mä olin masentunut ja itsetuhoinen mutta ns. järjissäni. En ollut psykoottinen. Psykoosi potilailla näytti olevan aika rankkaa sairaalassa mutta tavis masentuneilla oli ihan ok olot.



Lainaus:

Mun mies on varmaan joutumassa sairaalaan ja olen/olemme kauhuissamme... Miten siellä voi olla mukavampaa kuin kotona? Kuinka sairas pitää olla joutuakseen sairaalaan?


Lainaus:

Esim, jos on paha ahdistus, saako pyytämällä rauhoittavaa?




Ainakin minä olen saanut. Mulla mulla on ollutkin TOSI vaikeaa ahdistusta.

Lainaus:

Esim, jos on paha ahdistus, saako pyytämällä rauhoittavaa?




Ainakin minä olen saanut. Mulla mulla on ollutkin TOSI vaikeaa ahdistusta.

mutten jäänyt. Se oli erittäin tarpeellinen, turvallinen kehto ilman pakkoa mihinkään muuhun kuin päivärytmiin. Aina joku kuuntelemassa ja mahdollisuus saada lääke, kun olo käy sietämättömäksi.



Erittäin hyvä hoitokokemus v. 2000. Menisin uudelleen, jos olisi yhtä tiukka paikka.

tylsää, että kun televisioita on esim. 1, tai korkeintaan 2 (jos toimii), eikä ollut tietokoneita ja nettejä osastolla. Ja sille tv:lle on parikymmentä katsojaa, niin mitäs kanavaa siinä sit katotaan.

Ja ikävää myös se, ettei ovia saa lukkoon, kun 300-kiloinen hörhö "haluaa antaa hellyyttä". Tai vessan ovea lukkoon.

Tai olet tosiaan saman katon alla murhaajien kanssa, ovet auki öisinkin.

yhdes sairaalas sai rauhottavia ihan kivasti. toisessa sain vain jotain neuroleptei, jotka vaan tainnutti.



Lainaus:

Esim, jos on paha ahdistus, saako pyytämällä rauhoittavaa?


mut avolla oli ihan jees



Lainaus:

tylsää, että kun televisioita on esim. 1, tai korkeintaan 2 (jos toimii), eikä ollut tietokoneita ja nettejä osastolla. Ja sille tv:lle on parikymmentä katsojaa, niin mitäs kanavaa siinä sit katotaan.

Ja ikävää myös se, ettei ovia saa lukkoon, kun 300-kiloinen hörhö "haluaa antaa hellyyttä". Tai vessan ovea lukkoon.

Tai olet tosiaan saman katon alla murhaajien kanssa, ovet auki öisinkin.


Tuolloin vuonna 2000, kun mä olin, taisi päästä aika vähällä hoitoon. Kyllä siellä oli sellaista porukkaa, ettei siitä masennuksesta näkynyt jälkeäkään. Saattoi olla myös katkaisuhoidossa porukkaa. Myöhemmin olen kuullut, ettei edes itsaria yrittämällä ole monen lapsen äiti "joutunut" mielisairaalaan, joten sain sitten paskaa niskaan, ettei uskota mun kertomustani syistä miksi jouduin.

viimesin keikka oli vuosia sitten.





Lainaus:

Tuolloin vuonna 2000, kun mä olin, taisi päästä aika vähällä hoitoon. Kyllä siellä oli sellaista porukkaa, ettei siitä masennuksesta näkynyt jälkeäkään. Saattoi olla myös katkaisuhoidossa porukkaa. Myöhemmin olen kuullut, ettei edes itsaria yrittämällä ole monen lapsen äiti "joutunut" mielisairaalaan, joten sain sitten paskaa niskaan, ettei uskota mun kertomustani syistä miksi jouduin.


Lainaus:

Saako sinne ottaa esim oman läppärin?t.3


käytäntö vaihteli eri reissuilla kun olin.

Toisella reissulla oli puhelimet, ja mulla oli lopulta tiekkarikin, ilman nettiä tietty, kun ei silloin mokkulayhteyksiä ollut. Yhdellä vangilla oli kans oma tv.

Mut toisella reissulla kun olin, ei edes puhelinta saanut pitää huoneessa, vaan ne pidettiin kansliassa.

t.4/11

[quote]

Mä olin masentunut ja itsetuhoinen mutta ns. järjissäni. En ollut psykoottinen. Psykoosi potilailla näytti olevan aika rankkaa sairaalassa mutta tavis masentuneilla oli ihan ok olot.

[quote]




mun mies oli tosiaan suljetulla niinkun tossa aikasemmin kirjottelin...Oli psykoosi päällä joten pidettiin eka viikon suljetussa huoneessa ja kaks viikkoa eristyksissä ettei saannut edes nähdä muita koska oli niin arvaamaton..ei tyyliin nukkunut ekaan viikkoon ollenkaan joten hoitajat kävi vaan tietyin väliajoin pakkonukuttamassa piikillä ja syöttämässä..



Siellä missä hän on ollut nuo kerrat niin lääkkeitä on pakotettu syömään.. Tosin oli siis vaikeampien tapauksien puoli eli ovet lukossa, ei päässyt mihinkään paitsi hoitajien kanssa ulkoilemaan kun oli edes sen verran järjissään. Avoimella puolella kyllä varmasti mukavampaa muttta eihän tuo mun mies muista ekoista viikoista mitään joten samako se.

Mä olin suljetulla osastolla, mutta se meni kyllä niin, että ensin muutamaan päivään ei päässyt ulos, sitten hoitajan kanssa vähän aikaa, ja myöhemmin oli kyllä ihan vapaa kulku yksin ulos. Tai siis hoitaja avasi pyydettäessä oven.

mutta siinä pahimmassa vaiheessa, kun olo oli pelkkä ahdistusta 24/7 se oli helpotus, kun kaikki normaalin elämän velvollisuudet lähtivät kerralla pois. Sitten, ku olo parani, niin siellä oli aika kamalaa, ja vain odotti, että pääsee takaisin kotiin.



Hyvää ja huonoa yhtä aikaa olivat toiset siellä olijat. Jotenkin joutui kosketuksiin heidän kanssaan ihan liian yksityisissä merkeissä, puolin ja toisin. Toisaalta joittenkin kanssa tuli käytyä hyviä keskusteluja, toisaalta myös ihmisen mielen kirjo tuli hyvin selväksi.



Ihan rutiinien kannalta mielisairaala on tylsä paikka. Tylsyyttä ei tajua siinä akuuttivaiheessa, kun on kiinni pahassa olossaan, mutta heti, kun toimintakykyä alkaa vähän palautua, on virikkeettömyys jopa hieman tuskallista. Päivä rytmittyy ruokailujen ja lääkkeenjakojen kautta, joitakin ryhmiä saattaa olla ja välillä keskustelua hoitajan kanssa. Ulkoilu on yleensä ajanvietteenä mahdollinen, mikäli ei ole selkeässä itsemurhariskiryhmässä, ja muuten tekemistä haettiin paljon lukemisesta ja käsitöistä. Kuitenkin sairaala on enemmän säilytyspaikka kuin terapoiva paikka, enemmän siellä yritetään selvittää, että ihminen säilyy jatkossakin hengissä, kuin mitenkään laajemmin ongelmia. Ja säilytys loppuu siinä vaiheessa kun ollaan suhteellisen varmoja, että henkilö ei tee itselleen mitään sairaalan ulkopuolella.



Henkilökunnan ja lääkehoidon suhteen voi käydä tuuri tai sitten ei. Ihmisiä on laidasta laitaan, ja aika hyvin käy selväksi, että kyse on vain ihmisistä. Sairaalassa saatetaan lääkitä vahvemmin kuin kotioloissa, koska voidaan tarkkailla, että hoidettava pysyy hengissä. Rauhoittavien lääkkeiden suhteen ollaan tiukalla linjalla, ja niiden sijaan suositaan antipsykootteja myös ei-psykoottisille hoidettaville. Unilääkkeiden suhteen linja on yleensä vapaampi. Hirveästi vaikutusmahdollisuuksia lääkkeisiin ei kuitenkaan ole, ja varsinkin lihomiseen tai väsymykseen liittyvät ongelmat sivuutetaan, koska ne näyttäytyvät toissijaisina mielenterveyteen verrattuna. (Vaikka oikeasti niillä on selkeä vaikutus itsetuntoon, kehonkuvaan ja olotilaan ja sitä kautta mielentilaan ja aktiivisuuteen.)



Enkä tarkoita sanoa edellistä positiivisena tai negatiivisena. Joskus tuo kokemus on tarpeellinen, että selviää elämässään jälleen eteenpäin, mutta viihtyisää siitä ei saa. Opettavaista varmasti.



Sairaalaan joutuvan läheisille voi oikeastaan sanoa vain, että kannattaa vierailla niin paljon kuin suinkin mahdollista ja mikäli läheisen sairaalassaolo yhtään pitkittyy, niin viedä paljon luettavaa, ristikoita ja kaikkea mahdollista pientä tekemistä mukana. Myös esimerkiksi netin selaaminen puhelimen kautta ja muut pienet, arkipäiväiset asiat ovat tervetulleita, sillä sairaalassa yhteys ulkomaailmaan katkeaa täysin. (Se voi tietysti olla hyväkin asia, mutta ainakin toipumisvaiheessa on pakko olla yhteydessä ulkomaailmaan, ja hyvä vain, jos yhteys palaa hiljalleen.)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat