Miten se voi muka toimia että on yhteinen tili?

Mitä ovat sellaiset omat menot, joita varten pitää olla omaa rahaa? Mitä kaikkea kuuluu maksaa omilla rahoilla?



Nim. yhteiset rahat

on yhteinen tili. Miehelle, kun tulee palkka niin koko lainasumma menee hänen tililtään. Hän jättää 100 e omalle tililleen ja loput siirtää yhteiselle tilille. Mulle kun tukee äitiyspäiväraha niin jätän 50 e omalle tilille ja loput siirrän yhteiselle tilille. Sieltä sitten ostetaan perheeseen ruoka, maksetaan laskut, sun muut menot. Esim. vaateostokset ja jne. Kortti on minulla, joten mies tarvitsee mut mukaan tai sitten hän siirtää tietyn summan yhteiseltä tililtään omalle tilille ja ostaa sitten. Kyllä meillä ainakin toimii hyvin tuo ja saman katon alla perheenä kun asutaan ni koetaan, että kaikki on yhteistä. Jopa rahat, ihan sama vaikka toinen tienaisi enemmän. Hankintoja tehdään yhdessä. Vaatteita saa sillon tällön ostaa ihan hyvin. En näe syytä miksi se ei voisi toimia. Mies on kauan halunnut ostaa pleikkari 3. Nyt häiden jälkeen "annoin luvan" että ruvetaan sitä harkitsemaan kuin suuremmat menot ovat pois alta. Ja yhteisistä rahoista se pois menee, en käske miestä säästämään omista tai mistään. Se otetaan pois yhteiseltä tililtä ja sitte muutaman kuukauden vähennetään jossain muussa, että ollaan taas ns. tasapainossa.

En edes ole huomannut missä vaiheessa tähän tilanteeseen päädyttiin? :(

Meillä on ollut jo muutama mahtava riita tästä aiheesta joka palautti ukon maan pinnalle hetkeksi ja parin kk:n jälkeen meno jatkui samana

-44

edes kunnolla olla omaa tiliä... Kun tulee palkka pitää sitä heti siirtää sovittu osa yhteiselle tilille laskujen maksuun ja talouden hoitoon, muuten nuo palkat vain katoavat ja talous on persiillään. Ja kun pelkästää mun tuloilla ei hoideta kaikkea! Mies siis lähtee "yhdelle" kavereiden kanssa -> baari-ilta, johon kuluu monta sataa euroa, tai ostaa play station- pelin, tai jotain muuta yhtä fiksua, ja yhtäkkiä rahat ovat kadonneet. Toki itseltänikin menee osa tuolle yhteiselle tilille, mutta todellisuus kuitenkin on, että vuosien mittaan olen vähemmän rahaa käyttänyt omiin välttämättömiin menoihin, kun on pitänyt paikkailla näitä miehen hankintoja...

ostat tosiaankin ruuat vain itsellesi ja lapsellesi? Älä tee MITÄÄN ruokaa miehellesi, vaan syöt lasten kanssa vähin äänin ruuan loppuun ja käsket miestä ostamaan ja laittamaan omat safkansa, kun kerran rahaa on. Eihän sinun tarvi hänen elatukseen osallistua?

Minun rahat(kotihoidontuki ja lapsilisät) on meidän rahoja.

Miehen rahat on miehen rahoja.

Minä maksan ruokakaupassa ja lasten hankinnat.

Mies maksaa netin ja muut kiinteät.

Minä joudun anelemaan rahaa että saan ostettua farkut ettei alasti tarvii kävellä mies ryyppää rellestää ja harrastaa. Luojan kiitos menen kohta töihin ja mies joutuu heräämään todellisuuteen sillä minähän en maksa kuin puolet lasten pv.hoito maksuista tai mistään muustakaan. Tähän asti ole alistunut koska oli minun päätökseni jäädä kotiin kunnes kuopus on vajaa 2v. Miehen mielestä kun minun olisi pitänyt mennä töihin heti vp:n loputtu.

Huh mikä vuodatus :)

Miehelle, kun tulee palkka niin koko lainasumma menee hänen tililtään. Hän jättää 100 e omalle tililleen ja loput siirtää yhteiselle tilille. Mulle kun tukee äitiyspäiväraha niin jätän 50 e omalle tilille ja loput siirrän yhteiselle tilille. Kortti on minulla, joten mies tarvitsee mut mukaan tai sitten hän siirtää tietyn summan yhteiseltä tililtään omalle tilille ja ostaa sitten.

Miksi noita pikkusummia pitää jättää omalle tilille? Miksi rahaa pitää siirtää yhteiseltä tililtä omalle ennenkuin voi ostaa jotain? Eikö olisi yksinkertaisempaa olla siirtelemättä noita rahoja edestakaisin ja pitää ne kaikki samalla tilillä?

ravintolailta kavereiden kanssa, leffa, vaatteet, jotka ei ehkä niin pakollisia olisi olleet, kirjat yms. huvitukset.

Mies taas on ostanut skootterin, kalustanut mökin, johon mulla ei ole omistusoikeutta (avioehto), ostanut tosi kalliita harrastusvälineitä yms.

Minusta on paras pitää tällaiset menot itsellään, eikä ole tarvinut sopia tai selitellä mitään. Kyllä mä voisin melkoisen äläkän nostaa, jos mies menisi mun rahoilla kalustamaan vaikka tuota mökkiä.

Mitä ovat sellaiset omat menot, joita varten pitää olla omaa rahaa? Mitä kaikkea kuuluu maksaa omilla rahoilla?

Nim. yhteiset rahat

Miehelle, kun tulee palkka niin koko lainasumma menee hänen tililtään. Hän jättää 100 e omalle tililleen ja loput siirtää yhteiselle tilille. Mulle kun tukee äitiyspäiväraha niin jätän 50 e omalle tilille ja loput siirrän yhteiselle tilille. Kortti on minulla, joten mies tarvitsee mut mukaan tai sitten hän siirtää tietyn summan yhteiseltä tililtään omalle tilille ja ostaa sitten.

Miksi noita pikkusummia pitää jättää omalle tilille? Miksi rahaa pitää siirtää yhteiseltä tililtä omalle ennenkuin voi ostaa jotain? Eikö olisi yksinkertaisempaa olla siirtelemättä noita rahoja edestakaisin ja pitää ne kaikki samalla tilillä?

Mies tarvitsee arkisin rahaa mennessään töihin ja ostaa itselleen ruokaa ruokatauoille. Tai hän maksaa bussikorttinsa joka kuukausi, ei tarvitse sitte heti siirtää rahaa hänen tililleen. Tai sitten jos hän tulee töistä kotiin niin pitää esim. kaupasta hakea nopeasti jotain niin ei tarvitse sitä varten siirtää rahaa hänen tililleen vaan hän hakee tuotteen ja siinä se. Ja kummankin meidän omilta tileiltä menee eläkevakuutukseen joka kuukaus tietty summa. Mulla se on 30 e ja miehellä 50 e. Visa electron kun on kyseessä niin ei haluta että tili menee miinuksen puolelle niin pieni rahaa pitää aina jättää sinne. Ja tosiaan se meidän yhteisen tilin kortti on mulla käytössä, eli jos mies tarvitsisi yhtäkkiä rahaa ja mä en satu olemaan juuri silloin netin lähettyvillä tai pankinkaan, että pystyn siirtämään rahaa hänelle niin on hyvä että se pieni summa on siellä tallessa. Muuten kaikki menot maksetaan tosiaan yhteiseltä tililtä.

Miksei noita maksuja voi siirtää maksettavaksi yhteiseltä tililtä, jonne molemmilla kortit? Säästyisi monelta rahansiirrolta.

Miksei noita maksuja voi siirtää maksettavaksi yhteiseltä tililtä, jonne molemmilla kortit? Säästyisi monelta rahansiirrolta.

kun meidän yhteisellä tilillä vain minulla on kortti sinne. Minun nimelläni, ei mies saa siltä tililtä nostettua mitään ellei tietty automaatilta nosta missä ei tarvita muutakun tunnusluku.

Ja toiseksi, laina on alunperin tehty niin ennen yhteistä tiliä että se menee kokonaan miehen tililtä. Silloin ei siis yhteistä tiliä vielä ollut kuin asuntolainaa oltiin hakemassa. Todettiin, että ei ruveta siitä sen enempään säätämään. Eikä sitä rahaa pahemmin nyttenkään tarvitse siirtää ja nykyään se on helppoa nettipankin kautta. Muutamat tunnusluvut syöttää ja siirtää rahat. Siinä se. Harvemmin tarvitsee rahaa miehen tilille enään siirtää kun ostokset tosiaan tehdään yhdessä tai minä käyn ne ostamassa mitä sitten tarvitaankin.

saanut käyttää rahaa itseeni ihan miten haluan.

Onko oman tilin tärkeys juuri siinä, että miehet on niin manipuloivia, etteivät antaisi naisen käyttää rahaa itseensä?

Sellaisen miehen kanssa ei varmaan yhteinen tili toimisikaan sitten jos lupa pitäisi kysyä, saanko nyt käydä kampaajalla tai ostaa itselleni vaatteita.

Ei ole kyllä tullut mieleen koskaan, että pitäisi kysyä lupa mieheltä, että saanko ostaa itselleni rintsikat tai laitatuttaa rakennekynnet, vaikka on yhteinen tili. Ei kyllä miehenkään ole tarvinnut lupia kysellä, ostaako itselleen kalsarit tai käykö parturissa.

Siis puolisoilla yhteinen tili josta maksetaan laskut? Eikös se ole parempi että on eri tilit? Ei tartte riidellä mihin rahat käytetään ja saa kumpikin käyttää rahansa niin kuin haluaa.

Tottakai puolisoilla on MYÖS omat tilit (joille palkka esim. tulee) tai näin ainakin meillä. Sen lisäksi on yhteistili, josta hoidetaan perheen yhteiset menot. Näin ainakin varmistetaan, että raha kuluu tasapuolisesti eikä niin, että mies käyttää rahansa itseensä ja nainen perheeseen tai toisinpäin. Minusta on outoa, jos perheellä ei ole lainkaan yhteistaloutta. Minulle on tärkeää myös, että hallinnoin itse omia rahojani, siksi oma tili on molemmilla myös. Palkasta sitten vain ohjataan tietty, yhdessä sovittu summa (suhteessa palkkaan) automaattisesti yhteistilille. Yhteiseltä tililtä meillä maksetaan mm. päivähoitomaksut, ruokamenot, sähkö, lämmitys, nettiyhteys jne.

Minusta erillisten tilien kanssa tulisi enemmän riitaa. En myöskään suostuisi siihen, että KOKO palkkani menisi yhteiselle tilille. Saan näin käyttää osan palkastani miten haluan. Ei sillä, että mieheni kontrolloisi menojani, mutta jotenkin tällä tavalla koen, että olen itsenäisempi kuin totaalisessa yhteistaloudessa.

sitä ikiomaa, korvamerkittyä rahaa? Onko se luottamuksen puutetta vai mitä? Kyllä meillä ainakin kaikki on yhteistä ja pakollisten menojen jälkeen loput rahat on vapaasti käytettävissä mutta en silti voi kuvitella tilannetta missä toinen ostelisi loppurahoilla itselleen jotain turhaketta samaan aikaan kun toinen tarvitsisi kipeästi esim uuden puhelimen mut siihen ei jäis rahaa. Kyllä minusta on aivan normaalia ja jopa suotavaa että perheessä ihan yhdessä suunnitellaan rahan käyttö eikä kumpikaan ostele aivan mitä lystää. Mielummin mä ostan miehelleni sen uuden puhelimen kuin itselleni jotain turhaketta ja sama toimii toisin päin!

Ei se ole noin mustavalkoista. Meillä ei ainakaan ole koskaan rahasta riidelty, toisillemme ostetaan lahjoja ja yhteisiä menoja maksetaan myös omilta tileitä miten sattuu. MUTTA silti meillä on yhteistili erikseen, mistä kiinteät menot menee ja omat tilit, joille palkat menee. Me olemme kokeneet tämän tavan käteväksi ja näin minun on helpompi (herkästi shoppailevana) seurata omaa rahankäyttöäni oman tilini kautta. Jos kaikki olisi yhteistä hassaisin varmaan kaikki rahat :).

Meillä on aika isot tulot ja suht. samanlainen palkka molemmilla, joten yhtäkään rahankäytöllistä ongelmaa ei ole eteen tullut. Olemme hyvin onnellisia, tämä epäilijöille tiedoksi. Kaikille raha-asiat eivät ole ongelmallisia, eikä OMA TILI ole merkki luottamuspulasta, ehkä enemminkin siitä, että olemme molemmat itsellisiä aikuisia, vaikka rakastammekin toisiamme. No, siksi olemmekin avioliitossa keskenämme ja se onkin sitten jo toinen juttu.

edes kunnolla olla omaa tiliä... Kun tulee palkka pitää sitä heti siirtää sovittu osa yhteiselle tilille laskujen maksuun ja talouden hoitoon, muuten nuo palkat vain katoavat ja talous on persiillään. Ja kun pelkästää mun tuloilla ei hoideta kaikkea! Mies siis lähtee "yhdelle" kavereiden kanssa -> baari-ilta, johon kuluu monta sataa euroa, tai ostaa play station- pelin, tai jotain muuta yhtä fiksua, ja yhtäkkiä rahat ovat kadonneet. Toki itseltänikin menee osa tuolle yhteiselle tilille, mutta todellisuus kuitenkin on, että vuosien mittaan olen vähemmän rahaa käyttänyt omiin välttämättömiin menoihin, kun on pitänyt paikkailla näitä miehen hankintoja...

jompi kumpi hassaisi tilin tyhjäksi. Näinhän se menee.

Eli jos kumpikin saa käteen n. 4000 euroa, on helpompi kontrolloida omaa rahankäyttöään kun on vain se summa tilillä. Toiset ei osaa hallita tätä ja he näkisivat vain, että tilillä on 8000 euroa, antaa palaa, nyt pistetään sileäksi kaikki.

Heille onkin parempi, että on omat tilit kummallakin ja ns. holhoojana toinen perheen rahankäytöstä jos kumpaankin ei voi luottaa ja kumpikin ei ole vastuullinen rahankäyttäjä.

sitä ikiomaa, korvamerkittyä rahaa? Onko se luottamuksen puutetta vai mitä? Kyllä meillä ainakin kaikki on yhteistä ja pakollisten menojen jälkeen loput rahat on vapaasti käytettävissä mutta en silti voi kuvitella tilannetta missä toinen ostelisi loppurahoilla itselleen jotain turhaketta samaan aikaan kun toinen tarvitsisi kipeästi esim uuden puhelimen mut siihen ei jäis rahaa. Kyllä minusta on aivan normaalia ja jopa suotavaa että perheessä ihan yhdessä suunnitellaan rahan käyttö eikä kumpikaan ostele aivan mitä lystää. Mielummin mä ostan miehelleni sen uuden puhelimen kuin itselleni jotain turhaketta ja sama toimii toisin päin!

Ei se ole noin mustavalkoista. Meillä ei ainakaan ole koskaan rahasta riidelty, toisillemme ostetaan lahjoja ja yhteisiä menoja maksetaan myös omilta tileitä miten sattuu. MUTTA silti meillä on yhteistili erikseen, mistä kiinteät menot menee ja omat tilit, joille palkat menee. Me olemme kokeneet tämän tavan käteväksi ja näin minun on helpompi (herkästi shoppailevana) seurata omaa rahankäyttöäni oman tilini kautta. Jos kaikki olisi yhteistä hassaisin varmaan kaikki rahat :).

Meillä on aika isot tulot ja suht. samanlainen palkka molemmilla, joten yhtäkään rahankäytöllistä ongelmaa ei ole eteen tullut. Olemme hyvin onnellisia, tämä epäilijöille tiedoksi. Kaikille raha-asiat eivät ole ongelmallisia, eikä OMA TILI ole merkki luottamuspulasta, ehkä enemminkin siitä, että olemme molemmat itsellisiä aikuisia, vaikka rakastammekin toisiamme. No, siksi olemmekin avioliitossa keskenämme ja se onkin sitten jo toinen juttu.

perheen pitäisi olla perhe, ja perheessä kaikki on yhteistä. Onko teillä eri ruoatkin jääkaapissa?? Eihän siinä ole mitään järkeä, että on ns. omat rahat, eikä sellainen ole mikään perhe. Se on kimppa-asumista, sama kun asuisi jonkun kaverin kanssa.

Pitääkö aina olla joko tai? Voi olla yhteinen talous ja silti vaikka omat säästötilit. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Eikä se tietenkään tarkoita, että on perheessä erilliset ruoka-ostokset ja hankinnat, vaikka olisi omat tilit. Oma tili ei estä rahankäyttöä puolison tai perheen hyväksi. Tsiisus. Kertokaapa pelkän yhteistilin omistavat koulutustasonne?

Esim. jos nainen on kova hassaamaan ja shoppaamaan ja haluaa lupaa kyselemättä tuhlata rahansa, kannattaa miehen hommata avioehto.



Eli jos nainen pistää sileäksi jatkuvasti tilinsä ja mies taas säästää niin eron tullessa on tärkeää, että mies saa pesästä ne omat säästönsä matkaan, eikä käy niin, että omat rahansa hassannut nainen pääsee käsiksi myös miehen säästöihin.

jompi kumpi hassaisi tilin tyhjäksi. Näinhän se menee.

Eli jos kumpikin saa käteen n. 4000 euroa, on helpompi kontrolloida omaa rahankäyttöään kun on vain se summa tilillä. Toiset ei osaa hallita tätä ja he näkisivat vain, että tilillä on 8000 euroa, antaa palaa, nyt pistetään sileäksi kaikki.

Heille onkin parempi, että on omat tilit kummallakin ja ns. holhoojana toinen perheen rahankäytöstä jos kumpaankin ei voi luottaa ja kumpikin ei ole vastuullinen rahankäyttäjä.

sitä ikiomaa, korvamerkittyä rahaa? Onko se luottamuksen puutetta vai mitä? Kyllä meillä ainakin kaikki on yhteistä ja pakollisten menojen jälkeen loput rahat on vapaasti käytettävissä mutta en silti voi kuvitella tilannetta missä toinen ostelisi loppurahoilla itselleen jotain turhaketta samaan aikaan kun toinen tarvitsisi kipeästi esim uuden puhelimen mut siihen ei jäis rahaa. Kyllä minusta on aivan normaalia ja jopa suotavaa että perheessä ihan yhdessä suunnitellaan rahan käyttö eikä kumpikaan ostele aivan mitä lystää. Mielummin mä ostan miehelleni sen uuden puhelimen kuin itselleni jotain turhaketta ja sama toimii toisin päin!

Ei se ole noin mustavalkoista. Meillä ei ainakaan ole koskaan rahasta riidelty, toisillemme ostetaan lahjoja ja yhteisiä menoja maksetaan myös omilta tileitä miten sattuu. MUTTA silti meillä on yhteistili erikseen, mistä kiinteät menot menee ja omat tilit, joille palkat menee. Me olemme kokeneet tämän tavan käteväksi ja näin minun on helpompi (herkästi shoppailevana) seurata omaa rahankäyttöäni oman tilini kautta. Jos kaikki olisi yhteistä hassaisin varmaan kaikki rahat :).

Meillä on aika isot tulot ja suht. samanlainen palkka molemmilla, joten yhtäkään rahankäytöllistä ongelmaa ei ole eteen tullut. Olemme hyvin onnellisia, tämä epäilijöille tiedoksi. Kaikille raha-asiat eivät ole ongelmallisia, eikä OMA TILI ole merkki luottamuspulasta, ehkä enemminkin siitä, että olemme molemmat itsellisiä aikuisia, vaikka rakastammekin toisiamme. No, siksi olemmekin avioliitossa keskenämme ja se onkin sitten jo toinen juttu.

Huomasitko hymiön tuon lauseen perässä "Hassaisin varmaan kaikki rahat :)". En tietenkään laittaisi 8000€ tuosta vaan sileäksi, niin vastuuton en toki ole. Minä olen tottunut ostamaan vaikka kotiimme aika kallista sisustustavaraa (ihan omalta tililtäni vaikka meillä yhteinen tilikin on) ja se helpottaa, ettei tarvitse jokaisen hankinnan kohdalla tivata mieheltä, onko hän suunnittelemassa vaikka purjeveneeseemme jotain isompaa menoerää. Lopultahan tilanne on juuri niinkuin yhteistaloudessakin - raha käytetään yhteiseen hyvään. Juuri kustansin kuule OMISTA rahoistani koko perheelle pääsiäisloman.

Ja meillä on tosiaan aika paljon isompi palkka molemmilla kuin tuo 4000€ /kk. Ehkä pienituloisilla on enemmän ongelmia rahan kanssa.

Esim. jos nainen on kova hassaamaan ja shoppaamaan ja haluaa lupaa kyselemättä tuhlata rahansa, kannattaa miehen hommata avioehto.

Eli jos nainen pistää sileäksi jatkuvasti tilinsä ja mies taas säästää niin eron tullessa on tärkeää, että mies saa pesästä ne omat säästönsä matkaan, eikä käy niin, että omat rahansa hassannut nainen pääsee käsiksi myös miehen säästöihin.

Kuka sanoi, että mies on säästäväinen?

saanut käyttää rahaa itseeni ihan miten haluan.

Onko oman tilin tärkeys juuri siinä, että miehet on niin manipuloivia, etteivät antaisi naisen käyttää rahaa itseensä?

Sellaisen miehen kanssa ei varmaan yhteinen tili toimisikaan sitten jos lupa pitäisi kysyä, saanko nyt käydä kampaajalla tai ostaa itselleni vaatteita.

Ei ole kyllä tullut mieleen koskaan, että pitäisi kysyä lupa mieheltä, että saanko ostaa itselleni rintsikat tai laitatuttaa rakennekynnet, vaikka on yhteinen tili. Ei kyllä miehenkään ole tarvinnut lupia kysellä, ostaako itselleen kalsarit tai käykö parturissa.

Siis puolisoilla yhteinen tili josta maksetaan laskut? Eikös se ole parempi että on eri tilit? Ei tartte riidellä mihin rahat käytetään ja saa kumpikin käyttää rahansa niin kuin haluaa.

Tottakai puolisoilla on MYÖS omat tilit (joille palkka esim. tulee) tai näin ainakin meillä. Sen lisäksi on yhteistili, josta hoidetaan perheen yhteiset menot. Näin ainakin varmistetaan, että raha kuluu tasapuolisesti eikä niin, että mies käyttää rahansa itseensä ja nainen perheeseen tai toisinpäin. Minusta on outoa, jos perheellä ei ole lainkaan yhteistaloutta. Minulle on tärkeää myös, että hallinnoin itse omia rahojani, siksi oma tili on molemmilla myös. Palkasta sitten vain ohjataan tietty, yhdessä sovittu summa (suhteessa palkkaan) automaattisesti yhteistilille. Yhteiseltä tililtä meillä maksetaan mm. päivähoitomaksut, ruokamenot, sähkö, lämmitys, nettiyhteys jne.

Minusta erillisten tilien kanssa tulisi enemmän riitaa. En myöskään suostuisi siihen, että KOKO palkkani menisi yhteiselle tilille. Saan näin käyttää osan palkastani miten haluan. Ei sillä, että mieheni kontrolloisi menojani, mutta jotenkin tällä tavalla koen, että olen itsenäisempi kuin totaalisessa yhteistaloudessa.

Väen vängällä haet parisuhteestamme jotain ongelmaa, koska meillä hoidetaan raha-asiat eri lailla kuin teillä ja vaikka meillä ei koskaan rahasta ole tullut riitaa. Mieheni ei ole manipuloiva tai säätele rahankäyttöäni millään tavalla enkä minä hänen. Yleensä käytämme hyvin pitkämme omien tilienkin rahat joko lomamatkojen säästämiseen (yhteinen kulu), kotihankintoihin (yhteinen kulu), yhdessä harrastamiseen (yhteinen kulu), matkustamiseen yhdessä (yhteinen kulu).

Usko pois, ongelmia ei ole luottamuksessa tai onnellisuudessa! Mieheni suorastaan kannustaa minua käymään kampaajalla :).

perheen pitäisi olla perhe, ja perheessä kaikki on yhteistä. Onko teillä eri ruoatkin jääkaapissa?? Eihän siinä ole mitään järkeä, että on ns. omat rahat, eikä sellainen ole mikään perhe. Se on kimppa-asumista, sama kun asuisi jonkun kaverin kanssa.