Kun mä olin lapsi, NAUTIN todella paljon kotona yksin olemisesta
Oli ihanaa tulla kotiin koulusta, jossa ei ollut vanhempia kyyläämässä vaan saatoin omia juttujani rauhassa, lueskella, ym. Nyt sellainen on suunnilleen heitteille jättöä että lapsi on muutaman tunnin yksin koulun jälkeen, esim. yhdestä seitsemään.
Kommentit (21)
Lueskelin, piirtelin, olin uppoutunut haavemaailmoihini... Ja ihan ekaluokasta lähtein.
Rakastin yksin oloa ja rakastan edelleen. Toki olen nyt aikuinen ja naimisissa mutta mikään ei voita niitä pieniä hetkiä kun voi vain olla yksin hetken
Mutta siis minäkin nautin lapsena. Yön yli en olisi uskaltanut minäkään, mutta tunti-pari iltapäivisin oli ihanaa. Edelleenkin tarvitsen omaa aikaani ja nousen tuntia ennen muita, että saan juoda edes aamukahvini ja lukea lehden ihan itsekseni.
rakasti yksinolemista pienestä pitäen.
Se oli ihanaa kun tiesin että saan olla ihan keskenäni ja rauhassa.
Kukaan ei tarkkaillut ja komentanut!
t: vm. -80
neljä vuotta vanhemman isoveljen kanssa kahdestaan kotiin, kun äiti ja isä lähti tansseihin :) Nuorimmillani olin 6 v. Veljen kanssa sitten herkuteltiin ja katseltiin videoita yms... Ne oli juhlahetkiä. Mutta olotilaan vaikutti varmasti se, että vanhemmat oli luotettavia, eivätkä juoneet. Ei tarvinnut huolehtia heistä, eikä itsestä. Oli aina turvallinen olo.
meillä oli viisi lasta ja oli maailman ihanin asia olla kotona jossa oli hiljaista
Mutta en ollut ekalta lähtien yksin, muistaakseni kolmoselta...? Nautin vieläkin, on vaan tosi harvinaista herkkua nykyään. Ymmärrän niitä lapsia, joille se ei ole iloinen asia ja liika on liikaa. Myös maailma oli erilainen liki 30 vuotta sitten ja maaseudulla eri kuviot kuin isoissa kaupungeissa.
olin yksin kotona koulun jälkeen kolmannelta luokalta lähtien n. klo 17-18 asti. Joskus 5 luokalla aloin jäädä kotiin yksin välillä kun vanhemmat menivät asioille kaupungille (olin yksin varmaan 3-6 h).
Riippuu tosi paljon lapsesta minkä ikäisenä tykkää olla itsekseen. Meillä 6 v on välillä pyytänyt että saisi jäädä katsomaan piirrettyjä kun käyn kaupassa, ja olen joskus antanut (kauppaan 100 m ja olen poissa 10-15 min ja tiedossa että mies tulossa kotiin eli vaikka minulle jotain sattuisikin lapsi ei olisi yksin esim. tuntia).
ja kummasti ne seudun kakarat tykkäs meille aina tulla.
Katselin yksin ollessani isän pornolehtiä ja maistelin salaa vanhempien viinivarastosta. Soittelin puhelimella pilasoittoja ym. mukavaa. :D
Jättäkää vaan lapset yksin kotiin. :D
että onko lapsi sellaista itsekseen toimeen tulevaa tyyppiä. Toiset on arempia, toiset taas nauttii yksinolosta. Ite ainakin tota jälkimmäistä :)
Joka nautti ja nauttii vieläkin yksin olemisesta. Oli ihanaa tulla hiljaiseen kotiin :) Parin tunnin oma rauha vilkkaan päivän jälkeen, oi että.
Tykkäsin lukea ja kirjoitella tarinoita rauhassa. Ja edelleen pidän yksinolemisesta, edes muutaman tunnin silloin tällöin.
Mutta klo 13-19 olisi jo liian pitkä aika yksin lapselle... 2-3 tuntia iltapäivällä riitti ainakin mulle pienenä.
Minäkin olen aina tykännyt yksinolosta kotona. Tosin 7vuotiaana en vielä ollut kotona yksin, ehkä jostain 9 vuotiaasta olen saanut vasta olla iltapäiviä yksin kotona. Vielä enemmän tykkäsin jos sain hoitaa 4v nuorempaa pikkusiskoani kotona yksin.
Tykkään yksinolosta edelleen, mutta se on nykyään tosi harvinaista herkkua kun mieheni on aina töissä ja meillä on 3v lapsi. Töissä ollessa oli välistä päiviä että olen yksin töissä, mutta työtkin loppui juuri. Tai no en ole missään ikään aivan yksin kun mukana kulkee joka paikassa liuta elukoita, mutta ainoana ihmisenä. :D
niin et varmasti ollut ainakaan enää ekaluokkalainen...
Oli ihanaa tulla kotiin koulusta, jossa ei ollut vanhempia kyyläämässä vaan saatoin omia juttujani rauhassa, lueskella, ym. Nyt sellainen on suunnilleen heitteille jättöä että lapsi on muutaman tunnin yksin koulun jälkeen, esim. yhdestä seitsemään.
mutta monesti sattui sellaisia tilanteita että rupesin pelkäämään yksin olemista. Asuttiin maalla ja eläinten rehua tuova rekka sattuikin tulemaan pihaan vääränä päivänä enkä tietenkään osannut sanoa mitään asiasta eikä silloin ollut mitään kännyköitä... Tai sitten pihaan eksyi saksalaisia turisteja matkalla jonnekin... Tai jotain puukuormaa hakemaan tuleva soitti ja kysyi ajo-ohjeita jostain paikasta jota en tuntenut jne jne. Jossain vaiheessa (vanhempanakin) pelkäsin että eläimet karkaavat aidan läpi enkä saa niitä tietenkään takaisin jne. En todellakaan ollut usein yksin mutta tuntui että aina noina hetkinä oli joku hämminki päällä.
Minä ainakin ekaluokkalaisena ahmin romaaneja minkä ehdin - vaikka olinkin oppinut lukemaan "vasta" 6-vuotiaana (vrt. jotkut oppii jo 4v)
niin et varmasti ollut ainakaan enää ekaluokkalainen...
Oli ihanaa tulla kotiin koulusta, jossa ei ollut vanhempia kyyläämässä vaan saatoin omia juttujani rauhassa, lueskella, ym. Nyt sellainen on suunnilleen heitteille jättöä että lapsi on muutaman tunnin yksin koulun jälkeen, esim. yhdestä seitsemään.
ja sen jälkeen olenkin lukenut melkein kaiken mitä käsiini sain.
niin et varmasti ollut ainakaan enää ekaluokkalainen...
Oli ihanaa tulla kotiin koulusta, jossa ei ollut vanhempia kyyläämässä vaan saatoin omia juttujani rauhassa, lueskella, ym. Nyt sellainen on suunnilleen heitteille jättöä että lapsi on muutaman tunnin yksin koulun jälkeen, esim. yhdestä seitsemään.
Muistan kun vanhemmat lähtivät kerran kahdestaan kauppaan kun olin 7v ja sisko vauva. Pelkäsin niin järjettömästi, etteivät tule ikinä takaisin, että itkin vauva kainalossa vanhempien sängyllä.
En halunnut jäädä kotiin yksin yön ylikään ennen kuin olin 14!