Miten te kestätte tämän taaperovaiheen? Mä olen ihan finaalissa joka ilta kun muksu nukkuu..
Ilmeisen vilkas 1,5-vuotias siis. Arki on ihan kaaosta, tuntuu etten hallitse tätä tilannetta yhtään. Koti on ihan kaaos, kaikki tavarat ihan mullinmallin, kun taapero repii kaiken alas vaikka kaikki mahdollinen on teipattu kiinni / piilotettu / nostettu ylös. Mitkään kiellot eivät mene perille, katsoo suoraan silmiin ja tekee uudelleen nauraen loputtoman monta kertaa. Jos tosiaan ei saa jotain tehdä ja siirrän muualle, saa aivan järkyttävät raivarit, heittäytyy maahan niin että pää vaan kolisee ja sitten itkee varmasti kipuakin. Ovatko ne kaikki tällaisia, vai onko minulla vain tosi temperamenttinen paketti käsissäni?? Olen ihan poikki joka ilta. Miten ihmeessä ihmisillä voi olla enemmän lapsia?? Antakaa nyt jotain toivoa minulle, että tuosta lapsesta kasvaa vielä ihan ihminen, ja jotain selviytymisvinkkejä arkeemme!!
Kommentit (59)
voi, kuulostaa niin tutulta. Poikani oli aika eläväinen tuossa iässä. Rauhassa ei saanut nauttia edes kahvikupposta saati syödä. Kaikki särkyvä oli visusti käsien ulottumattomissa. Onneksi tuo on ohimenevä vaihe.
Oikeesti, helpotti paljon kun poitsu oli n. 2v ja sitten olikin ihanan seesteistä aikaa siihen saakka kun täytti 5v jolloin alkoi niin hirveä uhma että oksat pois. Se oli melkein kamalampaa kuin tuo taaperovaihe. Nyt on 7v ja alkaa taas olla helpompaa seuraa.
Kotona 3 h välein ruokailu. Titi-Nalle pyörimään aamulla ja illalla (kun lapsi tottuu siihen, alkaa kiinnostua pikkuhiljaa ja kohta alkaa keskittyäkin). Kutsu kavereita kylään vähintään pari kertaa viikossa.
Näillä neuvoilla olen jaksanut hoitaa neljä lasta 1,5- 3-vuotiaaksi kotona.
Mutta jos lapsi on ollut jo vauvana tai taaperona äärimmilleen vaativa, niin ei se siitä pahemmaksi voi muuttua, vaan kyllä se oikeasti helpompaa jo on.
on se nyt nähty. Lapset ovat niin erilaisia että tässä asiassa ei ole mitään absoluuttista totuutta.
vaiheessa, muuten homma lähtee ihan lapasesta. Ja iltaisin ja päivän mittaan siivoatte yhdessä sitä sotkua. Jos ei kiellot auta, niin sitten arestia (esim. 1 minuutin verran).
En tiiä miten kestän. Päivä, tunti, vartti kerrallaan. Itseni olen kadottanut ja ajat sitten ja kaikessa on rima alhaalla. Iltaisin sitten yleensä itken.
Koeta saada omaa aikaa vähän joka päivä, esim. käyt yksin kävelyllä, kauppareissuilla, kahvilla. Pidä huolta itsestäsi ja muistat että oot muutakin kuin äiti. Anna lapsen olla isänsä kanssa ja mummolassa säännöllisesti. Yritä opettaa ei-sanaa kaikesta huolimatta ja pitää niitä rajoja. Jos tuntuu ettet pärjää, kysy apua neuvolasta. Jotkut lapset on tosi vaativia, ilman että niissä on esim neurologista vikaa. Joistakin löytyy myöhemmällä iällä esim ADHD, mutta noin pieniltä sitä ei diagnosoida, usein kuitenkin merkit ovat näkyvissä jo pienestä.
Lapsilla tulee eri kehitysvaiheita ja saattaa olla että esim 3-4 -vuotiaana sulla on oikein mukava pieni vesseli, jonka kanssa sujuu hienosti.
t. 5:n äiti
Se, että HETI kun lapsesi alkaa rauhoittumaan puolen-vuoden kuluttua, unohdat nämä ajat täysin. Sitten haluatkin toisen lapsen. Usko tai älä, mutta aika kulkee nopeasti, ja pian sinulla on puuhakas ja omatoiminen 3-vuotias. Ja jos tuon ikäinen nauraa sinulle päin namaa, niin lapsen näkökulmasta se tarkoittaa vain rajatonta rakkautta sinua kohtaan. Vielä kun jaksat leikkiäkin korjaamalla kaikki hänen hienosti levittämät tavarat. Koita jaksaa.
paitsi lisää vielä yksi kolme vuotias jolla hirvee uhma.... Tosi kiva... Onneks ne lapset kuitenkin nopeasti kasvaa ja sitten jo on ikävä näitä aikoja.(itse ainakin luulen niin ja yritän tällä tsempata itseäni.)
Meillä raivataan kämppää vasta iltaisin kun tuo meidän pikku poltergeist on mennyt nukkumaan. Talo on tosiaan kuin pommin jäljiltä! Nuo raivarit kuulostaa kans ihan samanlaiselta. Tänäänkin tuli parit rähinät. Kielsin repimästä kissaa ja siitä suuttui helkkaristi. Toinen raivon aihe oli, kun en antanut sen käpälöidä roskista! ;) Omaa rauhaa ei tosiaan ole, aina roikutaan lahkeessa kiinni. Väsynyt oon mäkin iltaisin, mut yritän ottaa huumorilla tään ajanjakson.
Se, että HETI kun lapsesi alkaa rauhoittumaan puolen-vuoden kuluttua, unohdat nämä ajat täysin. Sitten haluatkin toisen lapsen. Usko tai älä, mutta aika kulkee nopeasti, ja pian sinulla on puuhakas ja omatoiminen 3-vuotias. Ja jos tuon ikäinen nauraa sinulle päin namaa, niin lapsen näkökulmasta se tarkoittaa vain rajatonta rakkautta sinua kohtaan. Vielä kun jaksat leikkiäkin korjaamalla kaikki hänen hienosti levittämät tavarat. Koita jaksaa.
mulla lapsia 4.
Vielä puoli vuotta sitten olin lähes valmis hautaaman haaveet mukavasta lapsukaisesta, jonka seurasta voisi nauttia..käytös oli kamalaa..tuuppi muita, uhmasi vähän kaikesta, täysin peräänkatsottava, itään ei oiekin osaa tehdä itse..oli aivan piipussa. Itsestäni en jaksanut lainkaan kantaa huolta. Nyt tyttö on 2,5v..osaa jo asioita tehdä itse, kuten pukeminen/riisuminen..kertoa vessahädästään jne. Nuo pienet asiat alkavat sitten kummasti helpottamaan. Aiemmin olisi osannut kuvitellakaan että menisin lapsen ja pikku-siskon kanssa kirpparille..ihan ranteet-auki-ajatus. Nyt ei mitään ongelmaa..tottelee ja osaa käyttäytyä. Joten kyllä, sieltä se valoisampi aika vielä tulee :)!!
kehittävä dvd pyörimään. Esim Titi Nalle, Frööbelin palikat tai Huvitutti ovat sellaisia sopivasti liikunnallisia ja opettavaisia ettei niistä ole mitään haittaa, vaan päinvastoin vain hyötyä, vaikka lapsi katsoisi niitä joka päivä pari tuntia.
Ihan samanlainen tapaus on meilläkin. Toivottavasti menee ohi pian... :)
Mie mietinkin juuri tänään että onkohan kenelläkään muulla samanlaista :) Lohduttavaa kuulla että on :)
Siellä voi touhuta vapaasti ja väsyy, omat leikki-ikäisetkin alkavat sähläämään sisällä tekemisen puutteessa. Kiellä vaan sitkeästi kun lapsi tekee luvattomia juttuja vaikka ei tuntuisi menevän perille, älä lähde sille linjalle että annat väsyneenä lapsen tehdä jotain muuten luvatonta välttääksesi hepulit. Tee lapsen huoneesta sellainen ettei siellä ole mitään vaarallista ym. Niin saat laitettua lapsen sinne touhuamaan ja pystyt siinä hyvällä tuurilla vaikka lukemaan lehteä tai viikkaamaan pyykkejä.
kehittävä dvd pyörimään. Esim Titi Nalle, Frööbelin palikat tai Huvitutti ovat sellaisia sopivasti liikunnallisia ja opettavaisia ettei niistä ole mitään haittaa, vaan päinvastoin vain hyötyä, vaikka lapsi katsoisi niitä joka päivä pari tuntia.
T.Ei ap mutta samassa tilanteessa oleva äiti
mutta nyt kolmannen kohdalla tiedän miten hirvittävän lyhyt tämä(kin) aika/vaihe on. Sillä jaksan :)
p.s. noi 5-6-vuotiaat on oikeesti paljon pahempia, eri tavoin vaan.
mutta kun se oli jo kolmas lapsi niin sitä oli jotenkin jo niin tottunut.
kehittävä dvd pyörimään. Esim Titi Nalle, Frööbelin palikat tai Huvitutti ovat sellaisia sopivasti liikunnallisia ja opettavaisia ettei niistä ole mitään haittaa, vaan päinvastoin vain hyötyä, vaikka lapsi katsoisi niitä joka päivä pari tuntia.
tempperamentilla varustettu nassikkaa TODELLAKAAN katsonut telkkarista yhtään mitään n minuuttia pidempään alle 2,5-vuotiaana. Nyt kun on 3 ja tykkää kovasti telkkaria tuijottaa, saakin tehdä sitä varmasti ihan liikaa... Kun se vaan on niin ihanaa, että ihan koko aikaa ei tarvitse juosta perässä ja hokea että ei, ei ei saa älä...
tai tämä kaaos vaan oman surkeuteni syytä. Toivoa paremmasta siis on.. (tosin MITEN 5-6-vuotiaat voivat olla tätä kokopäivätyö-termiittiä pahempia???? en ole varma haluanko tietää..!)
Alla oleva lämmitti erityisesti mieltä, snif. Koetan ajatella noin seuraavan kerran kun on "tilanne päällä" taas.
ap
Usko tai älä, mutta aika kulkee nopeasti, ja pian sinulla on puuhakas ja omatoiminen 3-vuotias. Ja jos tuon ikäinen nauraa sinulle päin namaa, niin lapsen näkökulmasta se tarkoittaa vain rajatonta rakkautta sinua kohtaan.
Jos yhtään lohduttaa, niin munkin mielestä juuri tuo ikävaihe oli se kaikista raskain! Vauvaikä lasten leikkiä tuohon taaperovaiheeseen verrattuna. Nyt lapsi on jo 4-vuotias ja ihanampaa saa hakea! Nautin todella äitiydestä tällä hetkellä!
Oletko ajatellut töihin menoa? Jos lapsi olisi edes osan päivää tai viikosta hoidossa, sinä jaksaisit ehkä paremmin sitten loppuajan hänen kanssaan! Meidän lapsi aloitti 1,5-vuotiaana perhepäivähoidossa ja se kyllä auttoi monessa suhteessa, tuli tietynlaista kurinalaisuutta ja hän oppi myös nopeassa tahdissa erilaisia taitoja.
Meillä teksisi toista lasta mieli, mutta itselläni juuri tuo taaperovaiheen rankkuus on se, joka eniten mietityttää.