En tule toimeen vanhojen peruskoulun opettajien kanssa. Mikä minussa on vikana?
Nuoret peruskouluopettajat ovat iloisia, avoimia, ulospäinsuuntautuneita ja reippaita. Heidän kanssaan on ilo työskennellä. Samoin tietenkin opettajiksi opiskelevien kanssa.
Mutta jostain syystä ikääntyneemmät peruskouluopettajanaiset, sellaiset joilla on työvuosia takana 20+ ovat mielestäni maailman vaikein ammattiryhmä. Kertokaa nyt viisaat mammat, kuinka heidän kanssaan tulisi toimia?
Kommentit (29)
En jaksa kuunnella päivästä toiseen narinaa tyhjänpäiväisistä asioista, kuten siitä onko tarjolla oleva pulla sopivan pehmeää ja oliko ruokalassa hyvää kasvisruokaa. Nämä asiat kun eivät ole millään tavalla työni keskiössä (en todellisuudessa pysty niihin lainkaan vaikuttamaan), mutta nämä ovat niitä seikkoja joista saan vanhemmilta opettajilta usein "palautetta" eli naamanorsunveellä urputusta. Olen huomannut, että nuoremmat opettajat eivät myöskään ymmärrä tällaista turhanpäiväistä kitinää, ja joskus jopa puuttuvat siihen niin että ilmapiiri tulehtuu entisestään.
Kuten sanottu, omaan osaamiseeni ja ammattitaitooni kohdistuvan rakentavan kritiikin osaan ottaa ammattini vaatimalla tavalla. Ja rakentava kritiikki ei ole sitä, että sanotaan "onks pakko, eiks me voitais jo lähteä" tai istutaan kädet puuskassa nurkassa ja ollaan osallistumatta muiden käymään keskusteluun. Aina järjestäen nämä lapsiksi taantuvat opettajat ovat 50-60 vuotiaita naisia, joilla on kymmenien vuosien kokemus opettamisesta. ap
kouluja? Vai miksi sulle ruuasta avautuvat? Ja jos kasvisruoan laadussa on valittamista, eikö ole hyvä että opet tuovat viestiä?
Ja mä en ole kuullut ikinä pullasta kenenkään valittavan, sehän on jonkun kollegan tuomaa ja olis aika epäkohteliasta alkaa lahjasta valittamaan.
No, oon siis nuori ope, mutta tässä puolustan kyllä meidän koulun vanhoja. Niillä on just hauskoimmat jutut koko opehuoneessa, suren jo nyt, että jäävät 5-10 vuoden jälkeen pois; mistä me noin loistava huumori sitten saadaan, jonkun meistä nuoremmista on skarpattava siis aika lailla :)
toimistotyössä, on jo rutiini työhön ja ovat tehneet siinä työssä olonsa mukavaksi. Sinä puutut heidän "mukavuusalueelleen" kuuluvaan asiaan ja tietenkään eivät halua sitä. Et pysty mitenkään itse vaikuttamaan asiaan, sillä "mukavuusaluetta" on rakennettu vuosia. Meillä vanhemmat rouvat eivät halua lähteä mihinkään kehittämistehtäviin, eivätkä halua osallistua mihikään virkistystoimikuntiin, eivät lähde matkoille minnekään (omaan sänkyyn pitäisi päästä nukkumaan, eivät niin mihinkään ylimääräiseen. Palkka on ainoa asia, etteivät vielä kutista lisää mukavuusaluettaan lisää. Siitä he eivät luovu.
Ja ikää on jo sen verran, että ihan pikkutytöstä en menisi...
tiukkoja ja vailla nykyajan höpötyksiä. Asiat selvitetään heti eikä ihmetellä.
Ja onko se kuiva pulla siis sun tuomaasi?
Teetkö yhä sitä tutkimustyötä jota opet ei arvosta, mutta joka on sen verran salaista, ettet voi kertoa siitä kuitenkaan enempää:)
Ja vieläkin vaan on opehuoneissa kurjaa... muistaako kukaan muu tällaista juttua olleen aiemminkin?
tiukkoja ja vailla nykyajan höpötyksiä. Asiat selvitetään heti eikä ihmetellä.
Mutta ei sellaisissa tilanteissa, joissa täytyisi ottaa toinen aikuinen ihminen aikuisena ihmisenä, tasavertaisena kolleegana. Siinä tarvitaan enemmän joustoa ja keskustelevaa otetta.
vaikka jotain draamatyöpajoja vesopäivillä tms. Niin ei kaikki vaan tykkää, vanhemmille ihmisille oli opeja tai ei, sellainen voi olla liian "outoa".
Eli ota ammatillisempi ote hommaasi, ei sinussa ole mitään vikana, vaan siinä mitä edustat, on jotain vaikeaa heistä. Yritä tehdä homma helpommin lähestyttäväksi. Jos ei onnistu, siltikään vika ei ole sinussa ihmisenä, joten hanki vaikka työnohjausta, että opit kestämään sen, ettei kaikki mene aina putkeen, oli asiakkaat opeja tai sairaanhoitajia tai kaupantätejä tai dippainssejä, nuoria tai vanhoja.