Siis mulla on 4 lasta ja mies, ja tämmönen äitienpäivän aamu sitten... :(
että ukko nukkuu krapulassa, vanhin lapsi nukkuu, toiseksi vanhin ei ole kotona edes, toiseksi nuorin 5v. nukkuu vielä myös (joka olisi vaikka voinut isin tai isoveljien kanssa tehdä jotain aamupalaa äidille ja poimia pihalta kukkia tms., jos joku olisi vähän auttanut...).
Minä hoidan taaperoa ja vedän aamupalaksi samat kuivat ruisleivät ja kupillisen pussiteetä kuin joka ikinen aamu.
No, teineiltä en jaksa edes odottaa mitään, mutta mieheen olen jälleen niin pettynyt.
Kommentit (46)
Mä en tajua mun miestä. Ollaan monta kertaa, monena vuotena puhuttu äitienpäivästä ja yleensäkin siitä, että minusta näiden huomioiminen on tärkeää minulle.
Ja siitä huolimatta, ei onnistu. Eka äitienpäivä oli ihan katastrofi. Nyt takana jo useampi, kerran ehkä muistanut "ajatuksella".
Haluaisin kukkia ja kakkukahvit. Ja sen, että lapset oppisivat näiden päivien merkityksen ja pienen juhlan aiheen, saisivat olla mukana siinä.
Vituttaa. Ja olen ihan aikuinen ihminen, harmittaa itseänikin kun nostaa niin suuret tunteet pintaan.
Muuten mies on ihana ja huomioonottava arjessa, joten en tajua miksei se nyt näitä pieniä juttuja voi ja halua muistaa?
Kyllä vois mies tulla vastaan ja järjestää sen yhden erikoisen päivän. Ollaan kuitenkin samaa mieltä siitä, että tässä arjen keskellä tarvitsee niitä juhlallisia hetkiä ja tärkeää pysähtyä välillä olemaan vähän erilaisessa mielentilassa. Meilläkin miehellä on usein hyvät aikeet, mutta toteutus aina sitten lipsuu kuitenkin. En kans tajua. Etukäteen saattaa suunnitella vaikka mitä, mutta sitten ei ehkä huvitakkaan. Jos pyytää jotain, niin vielä vähemmän tuntuu huvittavan. Tuntuu ottavan usin moitteena sen, kun pyytää jotain? Että ku ei ole itse tajunnut. Vaika kuinka nätisti sanoisin. Sitten menee mököttämään jonnekin harrastuksensa pariin. Joskus saattaa olla hyvinkin huomaavainen, joskus taas ihan itsekäs paska. Ei ymmärrä. Haluan myös, että jatkossa kyllä opetetaan lapsille äitienpäivän merkitys, nyt on lapsi vielä ihan pieni.
Tähän ei ole mitään lisättävää.
Minä en ymmärrä näitä odotuksia synttäreille, äitienpäiville, jouluille ja muille. Olen itse elänyt sellaisessa perheessä, missä on aina muistettu toisia ja kunnioitettu toisen juhlapäiviä laittamalla kakkua ja haluttu ilahduttaa yllätyksillä. Lahjan antajalla on ollut aina yhtä hauskaa kuin saajallakin.
Mies on myös samanlaisesta kulttuurista ja ei ole koskaan tarvinnut olla mitään odotuksia, koska pidän ihan normaalina, että toisistaan välittävät ihmiset haluavat ilahduttaa rakkaitaan ja saavat myös näin ollen itse hyvän mielen.
En olisi kyllä pystynyt menemään yhteen sellaisen juntin kanssa, kuka ei ajattele kuin omaa napaansa.
Meillä on itsestäänselvää, että muistetaan toista ja juhlistetaan asioita jollain lailla, ja väkisinhän nuo lapset kasvavat siihen mukaan. On ihan järkyttävän ankeaa puhua jostain erityisistä odotuksista asiassa, jotka omasta mielestäni pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Rakkaidensa huomiointi nimittäin!
Ap:n harmistuksen ymmärrän täysin. Kuulostaa tosin siltä, että mies käytti humalaansa / krapulaansa tekosyynä nukkua pitkään, sillä halutessaan aikuinen mies pystyisi tsemppaamaan aamulla n. 4 oluenkin juomisen jälkeen.
Tähän ei ole mitään lisättävää.
Minä en ymmärrä näitä odotuksia synttäreille, äitienpäiville, jouluille ja muille. Olen itse elänyt sellaisessa perheessä, missä on aina muistettu toisia ja kunnioitettu toisen juhlapäiviä laittamalla kakkua ja haluttu ilahduttaa yllätyksillä. Lahjan antajalla on ollut aina yhtä hauskaa kuin saajallakin.
Mies on myös samanlaisesta kulttuurista ja ei ole koskaan tarvinnut olla mitään odotuksia, koska pidän ihan normaalina, että toisistaan välittävät ihmiset haluavat ilahduttaa rakkaitaan ja saavat myös näin ollen itse hyvän mielen.
En olisi kyllä pystynyt menemään yhteen sellaisen juntin kanssa, kuka ei ajattele kuin omaa napaansa.
Ja mieheni tietää sen. Minä muistan kyllä lasteni ohessa isänpäivän. Mutta viime vuosina ei ole juurikaan millään lailla muistanut. Nyt olin oman äitini luona lasten kanssa viikonlopun eli mies oli osittain töissä, joten ei ollut matkassamme. Mutta sitten la iltana oli ottanut kavereiden kanssa rankemman puoleisesti. Ja kyllä muisti "kännisen" tekstiviestin lähettää 01.55 - hyvöö äitiepäivää- Mutta siihen se jäi. En jaksa enää asiasta miehelle mainita, niin monesti olen siitä maininnut. Mutta kyllä mua harmittaa
ENSIMMÄISTÄ äitienpäivää vietettiin. Mies lähti lauantaina illalla aiemmin sovittuun menoonsa, mistä piti tulla aikaisin kotiin. Meni kuulemma yhden jägermeisterin takia överiksi (koska juo niin harvoin nykyään), tuli yöllä neljän aikaan, sai töniä känniääliötä pois kimpusta, ja aamulla itse vauvan kanssa paistella creoissantteja jotka oli mulle varannut. Etukäyteen oli kuvitellut jonkun ihanan aamiaisen vuoteeseen ja mielettömiä onnen tunteita ihanassa raikkaassa kevätaamussa. Sitte siinäonkin joku alaston äijä kuorsaamassa ja haisemassa pahalle. Tuli riitaa tietenkin, mutta osihan tohon voinut suhtautua paremminkin, ettei ois lopullisest pahoittanut mieltään (siitä riidasta). Ei vaan kannata ladata odotuksia niin paljon, ettei aina pety. No, elämää tää vaan on ja ensi vuonna aion sanoa ajoissa mitä odotan...