Siis mulla on 4 lasta ja mies, ja tämmönen äitienpäivän aamu sitten... :(
että ukko nukkuu krapulassa, vanhin lapsi nukkuu, toiseksi vanhin ei ole kotona edes, toiseksi nuorin 5v. nukkuu vielä myös (joka olisi vaikka voinut isin tai isoveljien kanssa tehdä jotain aamupalaa äidille ja poimia pihalta kukkia tms., jos joku olisi vähän auttanut...).
Minä hoidan taaperoa ja vedän aamupalaksi samat kuivat ruisleivät ja kupillisen pussiteetä kuin joka ikinen aamu.
No, teineiltä en jaksa edes odottaa mitään, mutta mieheen olen jälleen niin pettynyt.
Kommentit (46)
että mitä sitten, tavallienn päivä, tai voi viettää muuloinkin... niinhän se on, asiat mittasuhteisiin...
Ärsyttää vaan kun mielessä oli heti kuva jostain "normi"perheestä, jossa kukaan ei nuku krapulassa ja oltaisiin herätty ja yhdessä syöty aamupalaa (olin ostanut aineksia ja mulla oli valmiiksi helppo resepti, että ois voinut tehdä äiteinpvaamupalapöytään cocktailpiirakoita ja itse tehtyä levitettä, mitään sänky-kakkukahveja nyt en tarttiskaan).
Ja yhdessä sitten toimittaisiin, tai ehkä isi ois käynyt keräämässä 5v. kanssa ne kukat pihalta, joka on sitä odottanut.. siis että ois lastenkin kannalta pientä juhlan fiilistä. Kuin masentunut kyyneliä piilotteleva äiti.
Mutta turha kai se on mitään tämmösiä odotuksia asetella... pitäis kai hyväksyä että me ei olla sitten semmonen perhe jossa jotain äitienpäivää vietetään näin.
et lämmitä itse itsellesi niitä cocktail-piirakoita ja nauti, vaat lisäät rakentamaasi kärsimystä kuivalla ruisleivällä.
Nimittäin huomaatko itse, että kehittelet itse kakkuohjeinesi ja pihakukkinesi unelmiesi äitienpäivän omassa mielessäsi ja kun perheesi ei sitä älyä toteuttaa, olet tyytymätön.
Hanki oma elämä! Ja hyväksy perheesi sellaisena kuin se on. Lapsiasi voit kasvattaa mutta miestäsi et.
että mitä sitten, tavallienn päivä, tai voi viettää muuloinkin... niinhän se on, asiat mittasuhteisiin...
Ärsyttää vaan kun mielessä oli heti kuva jostain "normi"perheestä, jossa kukaan ei nuku krapulassa ja oltaisiin herätty ja yhdessä syöty aamupalaa (olin ostanut aineksia ja mulla oli valmiiksi helppo resepti, että ois voinut tehdä äiteinpvaamupalapöytään cocktailpiirakoita ja itse tehtyä levitettä, mitään sänky-kakkukahveja nyt en tarttiskaan).
Ja yhdessä sitten toimittaisiin, tai ehkä isi ois käynyt keräämässä 5v. kanssa ne kukat pihalta, joka on sitä odottanut.. siis että ois lastenkin kannalta pientä juhlan fiilistä. Kuin masentunut kyyneliä piilotteleva äiti.
Mutta turha kai se on mitään tämmösiä odotuksia asetella... pitäis kai hyväksyä että me ei olla sitten semmonen perhe jossa jotain äitienpäivää vietetään näin.
et lämmitä itse itsellesi niitä cocktail-piirakoita ja nauti, vaat lisäät rakentamaasi kärsimystä kuivalla ruisleivällä.
Nimittäin huomaatko itse, että kehittelet itse kakkuohjeinesi ja pihakukkinesi unelmiesi äitienpäivän omassa mielessäsi ja kun perheesi ei sitä älyä toteuttaa, olet tyytymätön.
Hanki oma elämä! Ja hyväksy perheesi sellaisena kuin se on. Lapsiasi voit kasvattaa mutta miestäsi et.
että olet vittumainen ja itsekäs ihminen.
Jos osaisit olla yhtään empaattinen, olisit toivottanut voimia aplle niinkun me muut järkevät, etkä pahoittanut hänen mieltä vielä lisää!
Ei ap:n tarvitse sietää krapulaista ja juoppoa miestä. Miehen velvollisuus on EDES äitienpäivänä arvostaa lastensa äitiä ja keittää hänelle edes kahvit!
Mistä teitä idiotteja oikein sikiää? Millaset apinat tällä palstalla kirjoittelee? Todella toivon, että te provoilette. Eihän näi julmia ihmsiiä voi olla edses olemassa. Ei ainakaan minun lähipiirissäni ole.
Vielä kerran sis: Voimia aplle ja hyvää äitienpäivää!
Minkä takia KERRAN VUODESSA ei isä voi herätä aikasemmin ja keittää ne kahvit ja antaa kukkia? Miksi siitä pitää tehdä suuri haloo? Äidillä on oikeus saada joskus huomiota!
mies sitten heräsi, ei puhunut mitään, otti itelleen aamupalaa. Minä puin ja syötin lapset ja sitten leikin heidän kanssaan.
Lopulta kun pari tuntia vierähti noin että mies vaan murjotti itse tv:n ääressä kahvikuppinsa kanssa, niin kysyin sitten ihan asiallisesti, eikö hän ymmärtänyt miten paljon pahoitan mieleni, että hän alkaa ottamaan olutta.
no hän pillastui että vain kolme olutta otti (varmana kyllä vähän enemmän, luulisin että 4 + 1 siiderin tms.)
Ja alkoi minua syyttämään siitä että kasaan hänelle kauheasti hommia loputtomiiin ym. ym. (olin ed. iltana pyytänyt että imuri pitäisi korjata mahd. pian - tästä hän oli nyt kehittänyt itselleen loukkaantumisen aiheen, kun olin pyytänyt muka rumasti ja että asialla on kiire.)
Hehhehhheh... niin mulle sitten ei kasata hommia loputtomiin vai?
No miehen kanssa ei siis voinut keskustella, hän veti pultit ja lähti olkkarista ja paineli pihalle, lapset pyysi vissiin mukaansa, tosin niidenkin piti "itse" (äidin auttamana) pukea, kun hän odotti ulkona.
Mä en oikeesti jaksa - en tajua että TAAS ollaan tässä tilanteessa: minä olen loukkaantunut ja pahalla mielellä. Tämän tietäen mies on kehittänty itselleen kahta verisemmän loukkaantumisen ja pahan mielen ja odottaa että minä anelen anteeksiantoa ja hyvittelen tilannetta.
Tiedän entuudestaan että hän jaksaa pitää mykkäkoulua vaikka päivä tai viikkoa.
Mä en jaksaisi oikeesti näitä lapsellisia kuvioita, siksi yritinkin tuossa puhua asiallisesti asian vaan läpi ja sillä hyvä. Mutta ei... hän kiertää juomisen sillä että alkaa syyttämään mua että pyysin rumasti imurin korjaamista.
että mitä sitten, tavallienn päivä, tai voi viettää muuloinkin... niinhän se on, asiat mittasuhteisiin... Ärsyttää vaan kun mielessä oli heti kuva jostain "normi"perheestä, jossa kukaan ei nuku krapulassa ja oltaisiin herätty ja yhdessä syöty aamupalaa (olin ostanut aineksia ja mulla oli valmiiksi helppo resepti, että ois voinut tehdä äiteinpvaamupalapöytään cocktailpiirakoita ja itse tehtyä levitettä, mitään sänky-kakkukahveja nyt en tarttiskaan). Ja yhdessä sitten toimittaisiin, tai ehkä isi ois käynyt keräämässä 5v. kanssa ne kukat pihalta, joka on sitä odottanut.. siis että ois lastenkin kannalta pientä juhlan fiilistä. Kuin masentunut kyyneliä piilotteleva äiti. Mutta turha kai se on mitään tämmösiä odotuksia asetella... pitäis kai hyväksyä että me ei olla sitten semmonen perhe jossa jotain äitienpäivää vietetään näin.
et lämmitä itse itsellesi niitä cocktail-piirakoita ja nauti, vaat lisäät rakentamaasi kärsimystä kuivalla ruisleivällä. Nimittäin huomaatko itse, että kehittelet itse kakkuohjeinesi ja pihakukkinesi unelmiesi äitienpäivän omassa mielessäsi ja kun perheesi ei sitä älyä toteuttaa, olet tyytymätön. Hanki oma elämä! Ja hyväksy perheesi sellaisena kuin se on. Lapsiasi voit kasvattaa mutta miestäsi et.
mutta ei ne sitten olleet niin tärkeitä, että olisin niitä halunnut. Ruisleipä sikäli ihan jees, ja terveellisempää.
Pointti oli ennemmin se yhteinen hetki aamulla perheen kanssa, ilman riitelevää miestä. Oli tarjoilut sitten mitä oli.
ap
aloita suora kommunikaatio:Sano,että odotat että äitienpäivänä mies ja lapset juhlistaa tätä päivää niin kuin muissakin normaaleissa kodeissa.Sanot mitä äitienpäivä sulle merkkaa jne.jollei hän tajua,niin mene itse ostamaan kaupasta kukka,kortti ja kakku ja laita ne pöydälle ja onnittele itse itseäsi miehen nähden.Sitten juot itseksesi kahveet.=)
aloita suora kommunikaatio:Sano,että odotat että äitienpäivänä mies ja lapset juhlistaa tätä päivää niin kuin muissakin normaaleissa kodeissa.Sanot mitä äitienpäivä sulle merkkaa jne.jollei hän tajua,niin mene itse ostamaan kaupasta kukka,kortti ja kakku ja laita ne pöydälle ja onnittele itse itseäsi miehen nähden.Sitten juot itseksesi kahveet.=)
esim.
- nyt olin aikeissa jo la-iltana pyytää että mies ja vanhin lapsi valmistelee aamupalan täytteen ja resepti oli esillä jo keittiössä. Mutta mies ehtikin aloittaa juomisen ja sitten se niinkuin jäi...
- toiseksi vanhimmalle lapselle joka yhtäkkiä lähti vaan ilman lupaa kaverille pe, olin sanonut että yhteinen siivouspäivä on ja hän ei voi lähteä. Ja kun hän ei suostunut eilenkään tulemaan, snaoin kyllä suoraan että haluan äitienpäiväksi siistiä. Mutta ei hän tullut ja miehen mielestä ihan ok ettei tullut, ja nyt ei vastaa edes viesteihin.
Täällä siis olemme lian ja sotkun keskellä, itse siivosin nää tärkeimmät tilat, mutta osa siivoamatta, koska pidän siitä kiinni että jokainen tekee oman osuutensa. (Ja tietty joudun tänään sitten auttamaan /ohjaamaan siinä siivoamisessa, jos se lapsi joskus kotiutuu).
- olen sanonut lapsille mistä meidän läheltä löytyy valkovuokkoja, ja pyytänyt että isommat käy pienempien kanssa niitä keräämässä. No toinen siis nukkuu vieläkin ja toinen ei kotona. Olivat sitten äsken käyneet isin vahtimana hakemassa, kun vihjaisin 5v:lle, jolle nää jutut on tärkeitä.
ap
Minun oma isä on edelleen ja oli lapsuudessani jo alkkis. Eka oma mieheni oli raivoraitis, mutta paska narsisti. Tunnistan sun miehessäsi sekä oman isäni että ekan mieheni ikäviä piirteitä. En osaa sinua neuvoa, kun en halua sanoa sitä, mikä ainoa osaamani neuvo olisi. Ehkä luet sen rivien välistä... Valitettavaa on, että toista ei pysty muuttamaan, itseään vain tai omaa asennetta. En tarkoita, että sinussa olisi vika tai asenteessasi...
mies sitten heräsi, ei puhunut mitään, otti itelleen aamupalaa. Minä puin ja syötin lapset ja sitten leikin heidän kanssaan.
Lopulta kun pari tuntia vierähti noin että mies vaan murjotti itse tv:n ääressä kahvikuppinsa kanssa, niin kysyin sitten ihan asiallisesti, eikö hän ymmärtänyt miten paljon pahoitan mieleni, että hän alkaa ottamaan olutta.
no hän pillastui että vain kolme olutta otti (varmana kyllä vähän enemmän, luulisin että 4 + 1 siiderin tms.)
Ja alkoi minua syyttämään siitä että kasaan hänelle kauheasti hommia loputtomiiin ym. ym. (olin ed. iltana pyytänyt että imuri pitäisi korjata mahd. pian - tästä hän oli nyt kehittänyt itselleen loukkaantumisen aiheen, kun olin pyytänyt muka rumasti ja että asialla on kiire.)Hehhehhheh... niin mulle sitten ei kasata hommia loputtomiin vai?
No miehen kanssa ei siis voinut keskustella, hän veti pultit ja lähti olkkarista ja paineli pihalle, lapset pyysi vissiin mukaansa, tosin niidenkin piti "itse" (äidin auttamana) pukea, kun hän odotti ulkona.
Mä en oikeesti jaksa - en tajua että TAAS ollaan tässä tilanteessa: minä olen loukkaantunut ja pahalla mielellä. Tämän tietäen mies on kehittänty itselleen kahta verisemmän loukkaantumisen ja pahan mielen ja odottaa että minä anelen anteeksiantoa ja hyvittelen tilannetta.
Tiedän entuudestaan että hän jaksaa pitää mykkäkoulua vaikka päivä tai viikkoa.Mä en jaksaisi oikeesti näitä lapsellisia kuvioita, siksi yritinkin tuossa puhua asiallisesti asian vaan läpi ja sillä hyvä. Mutta ei... hän kiertää juomisen sillä että alkaa syyttämään mua että pyysin rumasti imurin korjaamista.
illan ja yön aikana ei saa kyllä naistakaan kovin humalaan.
t. oikeasti juopon kanssa naimisissa 20 vuotta ollut
jouluille ja muille. Olen itse elänyt sellaisessa perheessä, missä on aina muistettu toisia ja kunnioitettu toisen juhlapäiviä laittamalla kakkua ja haluttu ilahduttaa yllätyksillä. Lahjan antajalla on ollut aina yhtä hauskaa kuin saajallakin.
Mies on myös samanlaisesta kulttuurista ja ei ole koskaan tarvinnut olla mitään odotuksia, koska pidän ihan normaalina, että toisistaan välittävät ihmiset haluavat ilahduttaa rakkaitaan ja saavat myös näin ollen itse hyvän mielen.
En olisi kyllä pystynyt menemään yhteen sellaisen juntin kanssa, kuka ei ajattele kuin omaa napaansa.
nauti silloin kun sellainen hetki/päivä tulee.itse lähdin töihin kaikkien nukkuessa ja palaan vasta 12 työtunnin jälkee,
Älkää asettako niin suuria odotuksia yhden päivän varalle niin ette pety! Herra isä, kun se on vain yksi päivä vuodessa. Meilläkin mies nukkuu, itse olen nukkunut 3h viime yönä pätkissä enkä jaksa valittaa. Suu pois mutrulta ja mieti positiivisemmin niin harmittaakin pikkasen vähemmän.
juttu siihen nähden, että pilaatte neljän lapsen elämän juomisellanne.
päähänpinttymän tästä "normaali"tavasta viettää äitienpäivää.
Mutta ilmeisesti tämä meidän tilanteemme ei nyt sitten niin kauehean epänormaali olekaan.
Perimmäinen harnitus tässä tietty on se, että miehen piti ruveta juomaan taas, vaikka oli just sovittu viikko sitten siitä terveellisemmästä kuurista.
En tiedä vielä mitä sille sitten sanon kun herää, meillä oli riitaa muutenkin eilen ja se oli autotallissa myöhään ja tuli sit sohvalle nukkumaan vasta kun me oltiin nukkumassa, aamusella vasta tuli makkariin. Täällä sohvalla se on näköjään tenuttanut ties miten pitkään.Että tietty tästä nyt helppo ottaa pulttia että menee äitienpäiväkin pilalle sen takia.
ap
En ymmärrä, miten monet jatkavat eloa yhdessä alkoholistin kanssa. Alkoholistilta on turha odottaa mitään. Viina menee aina ykköseksi. Nyt pian omaa elämää elämään. Ei tarvitse enää pettyä.
ei kai kukaan ihan oikeasti elä tuollaista elämää alkkiksen kanssa ja ei edes tajua, mitä se tekee perheelle. Tai sitten ap.kin todella ottaa muutaman kerran viikossa ja elävät yhdessä siinä paskassa. Kaipa sekin kuvastaa jotain, että lapsi häipyy kaverin luo perjantaina, eikä halua tulla viikonlopuksi kotiin kun tietää, millaista elämää siellä vietetään.
Jos tää on totta niin toivottavasti joku tekee ls-ilmoituksen.
Itsehän sinä olet päätöksen tehnyt pysyä yhdessä alkoholistimiehen kanssa, armaan kuitenkin etukäteen jo tiesit etteivät kuvitelmasi ja todellisuus tänä(kään) äitienpäivänä kohtaa?
Potkaise se mies pellolle edes lasten takia, saat viettää äitienpäiviä ihan niinkuin itse haluat.
Nythän sinä annat "luvan" ja hyväksyntäsi moiselle toiminnalle, joten turha valittaa.
kuin miehelläsi olisi huono omatunto juomisestaan, kun alkoi sinua syyttelemään. Onko teillä tapana juhlia synttäreitä, siis aikuisten? Entä isänpäivää? Ehkä muu perhe ei tajua, että odotat äitienpäivältä jotain erityistä, jos ette muutenkaan juhli aikuisten merkkipäiviä? Ja sanoit että melkein kerroit coctailpiirakoista, eli perheesi ei tiedä niiden olemassaolosta. Ymmärrän kyllä, ettei niin huvita olla juhlatuulella, jos riitely on alkanut jo eilen illalla. Mutta nyt saat edes kukkia, jospa loppupäivä menee paremmin? Muista ilahtua kunnolla niistä kukista, jospa ne sitten tajuaisivat, että se on sinulle tärkeää ja lapset haluavat ilahduttaa sinua seuraavanakin äitienpäivänä. Ja yhteistä kivaa aikaa voi viettää muulloinkin, ne coctailpiirakat säilyy pakkasessa, jospa vietätte "äitienpäiväaamun" joku toinen viikonloppu, kun kaikki on paikalla ja paremmalla tuulella? Toivottavasti sinun päiväsi päättyy paremmissa merkeissä, vaikka tämä alku oli vähän ikävä.
ei nyt sentään, siis vaikka kirjoitin etten raivoraitis olekaan, niin olen kuitenkin ihan kohtuukäyttäjä. En vedä mitään kännejä, enkä kovin usein; saatan kyllä ottaa ruoan kanssa viiniä pari lasia vk-loppuisin. Mutta en aina - en esim. vappunakaan ottanut mitään enkä tänä vkl.
Tuohon kun kirjoitin että sovimme yhdessä "terveyskuurista", liittyi enemmänkin esim. liikunnan lisääminen yhdessä, ja tietty ruokavalio mulla etenkin kun haluaisin pari kiloa pois, ja tietysti yleisesti myös vielä vähemmän / harvemmin alkoholia. Mulla enempi kalorisyistä ja miehellä muuten.
Miehen juomisesta - siis ei hän mielestäni mikään alkoholisti ole kuitenkaan. Määrät viikottain kyllä varmaan on vielä "kohtuukäyttöä" keskimäärin(jonkun Alkon / AA-klinikan ohjeen mukaan). Kuten joku oikeasti alkholistin vaimo tms. kirjoittikin, ei nuo määrät vielä niiiin isoja ole...
Mutta n. 5-7 v. sitten oli aika jolloin hän todella joi aivan liikaa ja ne oli rankat pari vuotta ja mietin jo eroa.
Siksi olen niin "alerttina" tästä, kun ongelma voi alkaa uudelleen kun siihen on taipumusta; miehellä jo tulee geeneissä ja roolimallin kautta alkoholismi taipumus, kun hänen isänsä ja isäpuolensa oli alkkiksia.
Ja häntä taas aina ärsyttää se jos minä sanon asiasta.
Olenkin varmaan nykyisin yliherkkä siitä, kun ei varsinaista ongelmaa ole päällä. (Tää kai liittyy mun sitten ihan omaan kontrollifriikkiyteeni...)
ap
aloin sitten itse yrittämään vaan jostain ihan neutraalista "pakollisesta" päivän asiasta jutella miehelle, ja hän sitten vastaili...
ja grillasi sitten kun pyysin.
Nyt se tuolla makoilee, kohta lähtee kai nuorempien lasten kanssa äidilleen, minä en kyllä lähde mukaan, en jaksa esittää mitään teatteria siellä nyt, mutten viitsi pahoittaa toisen mieltä suoraan puuskahtamalla miten kaljaan menevä poikansa on. Menköön mies sinne huokailemaan ja saamaan myötätuntoa, miten rasittava vaimo on kun keksii aina uusia hommia. Siivoilen/järjestelen tms. sillä aikaa mieluumminm itse kotona.
Ja menen oman äitini luo sitten huomenna lasten kanssa, hän ei meitä onneksi tänään varsinaisesti odotakaan (vaikka olin ajatellut pientä yllätyskäyntiä alunperin...).
Vanhin lapsi sentään "vain" muutaman pyynnön jälkeen keitti äsken kahvia, tiskasi ja kitki vähän rikkaruohoja. Ja toiseksi vanhinkin tulossa kohta niin että eiköhän tää tästä.
ap
lapsiasi tavoille? Osaavatko he kiittää, pyytää anteeksi, olla kohteliaita, avuliaita, huomaavaisia...nähtävästi eivät ja silti odotat huomaavaisuutta??
Rupeehan mutsi toimimaan ja näytä mallia!
No olen surullinen sinunkin puolesta. Kyllä ansaitsisit äitinä sen miehen muistamisen! PÅistää vihaks tälläset apinamiehet, jotka ei osaa arvostaa omaa vaimoa ja hänen äitiyttään! :/