Sanoin lapsille että tapan ne
Hetkellinen pimahdus,toinen oli vuosi sitten. Joo, käyn terapiassa, syön lääkkeitä, saan omaa aikaa, olen kertonut näistä psykologille jne ja taas tein sen. En mitenkään puolustele tekoani,sanon vaan että vittu että olen yks paskakasa. Heti pyysin anteeksi ja sanoin etten ikinä tekisi niin ja halittiin mutta eihän tuollainen unohdu. Olen ollut sossuunkin yhteydessä, hommasivat päivähoitopaikan,siinä apu. Huoh.
Kommentit (31)
vaikka mitä vinksahtanutta.
Pelottaa, miten lapset. Mutta sairaalle ajatusmaailmalleen ei voi mitään.
Olen uusi kirjoittaja.
voi hitsi, ovat jo tuon ikäisiä että muistavat sen :( mä toivoin että ne olis jotain alle kolme niin vois olla että ei tajua tai ei muista.
millasta apua sä haluaisit? haluisitko enemmän omaa aikaa tms? sulla on varmaan paha olo. ootko yh?
en mä enää tiedä. lapsille kai jotakin apua. on mulla mielestäni paljon omaa aikaa. väsymyksestä pimahdan jotenkin helposti.en ole yh eikä tämä ole miehellekään helppoa...
näin äitienpäivän alla.... lukematta muiden vastauksia. Mut ei voi ottaa kantaa kun ei tiedä taustoja. Ymmärrän et juolahtaa mieleen.
mulla meni eilen hermo lapseen ja läimäsin sitä :(((((((((((((((((((((((((((((((((
tosi paha mieli vieläkin. ymmärrän että joskus hermo menee. vaikka ei haluaisi. tsemppiä sulle! :(
Ehkä sossu ei ole enempää auttanut, jos ei ole oikein muuta tarjolla kuin päivähoito ja sinulle oma terapia lääkkeineen? Minusta olet toiminut olosuhteisiin ja tilanteeseesi nähden kuitenkin vastuuntuntoisesti, yrittänyt hakea apua sekä lapsille että itsellesi. Mitä muuta voisit tehdä? Eihän lastensuojelun tukitoimet mitään rankaisuja vääristä teoista ole, joten sanotun kanssa on vaan elettävä ja pyrittävä siihen, ettei se enää toistu. Tunnistatko, milloin tulee sanottua noin? Liittyykö väsymykseen, lapsiin hermostumiseen vai mihin? Ehkä sitä kautta voisit pyrkiä ehkäisemään noita puheita. Missä päin asut, isossa kaupungissa vai pienellä paikkakunnalla? Riippuu paikasta, mitä apua lapsille on tarjolla. onko siellä esim. perheneuvolaa tai vastaavaa, jossa voitaisi tavata lapsia? sinne varmaan saisit itsekin tilattua lapsille ajat. Sossu varmaan pystyy kertomaan, onko muita vaihtoehtoja, mistä saada apua lapsille.Muista kuitenkin, että et mene sanoista tekoihin, mikä muu vaihtoehto vain on parempi ja hae apua vaikka akuutisti hätäkeskuksesta tarvittaessa. Voimia!
Mulle on käynyt niin, että kerran hermostuin todella pahasti temppuilevaan lapseen ja riisuin hänet turhan kovakouraisesti. Lapsi pelästyi todella, vaikka mitään vakavaa ei sattunutkaan. Itsekin pelästyin, sillä olin sellaisessa tilassa että olisin voinut satuttaa lasta. Kaduttaa vieläkin ja on syyllinen olo, vaikka tapauksesta on aikaa :( Jos nyt jotain hyvää pitää sanoa niin sen jälkeen olen paremmin pystynyt hillitsemään itseäni, aikaisemmin tuli suutuspäissään huudettua lapselle ja tosiaan silloin kerran keitti tosi pahasti yli. Se oli todella pysäyttävä kokemus, tajusin että en voi jatkaa niin vaan mun on PAKKO hillitä itseni vaikka olisin miten raivona. Pelkäsin, että jos jatkan samalla lailla niin vielä satutan lastani joskus. Oli pakko miettiä muita keinoja.
Nyt olen alkanut sanoa lapselle, jos olen hermostunut/vihainen hänen käytöksestään. Se tehoaa - ainakin joskus lapsi muuttaa käytöstään minun sanoessani niin. Lähden joskus myös pois tilanteesta, toiseen huoneeseen vähäksi aikaa ja jos oikein suututtaa niin kiroilen siellä yksin. No myönnän, että välillä vieläkin hermot menee totaalisesti ja tulee huudettua lapselle. Mutta enää en huuda kaikkea tyhmyyksiä mitä sylki suuhun tuo, eikä enää ole lähelläkään, että kävisin häneen käsiksi.
Mitä yritän tällä sanoa, niin toivon että tämä olisi ollut sulle samanlainen pysäyttävä kokemus. Kannattaa miettiä etukäteen ne keinot mitä käyttää siinä tilanteessa kun alkaa käyttäytyä tyhmästi.
Niille olisi varmasti parasta saada oikea koti sen sijaan, että yö toisensa perään miettivä, koska äiti tulee ja kuristaa.
en hyväksy enkä ymmärrä.
Tuli todella paha mieli lasten kohtalosta.
Olen yh ja ollut todella tiukoilla lasten kanssa, en minäkään ole täydellinen ollut, olen huutanut ja riidellyt jne.
Sanomisesi ylittää tietyn rajan jonka yli ei vaan saa mennä vaikka kuinka ottaisi päähän. Herää kysymys onko lasten paikka sinun seurassasi.
Olisiko ero ratkaisu ja lapset isälleen?
Niille olisi varmasti parasta saada oikea koti sen sijaan, että yö toisensa perään miettivä, koska äiti tulee ja kuristaa.
Jos elämä on pääsääntöisesti hyvää, lapsen ainoa ja oikea paikka on oma koti omien vanhempiensa luona! Piste.
Tämä on ihan tutkimustenkin valossa faktaa. Lapsi kärsii myös huostaanotosta. Ja lisäksi: sijaisperheet ja laitoksissa työskentelevät hoitavat lapsia vain velvollisuudesta. Sitä todellista vanhemman rakkautta ja läsnäoloa ei ole.
voi hitsi, ovat jo tuon ikäisiä että muistavat sen :( mä toivoin että ne olis jotain alle kolme niin vois olla että ei tajua tai ei muista.
millasta apua sä haluaisit? haluisitko enemmän omaa aikaa tms? sulla on varmaan paha olo. ootko yh?