Ottaa päähän niin sairaasti, olen epäonnistunut hylkiö.
Olen niin täynnä kiukkua että voisin haljeta. Koti on paskainen kun en jaksa siivota, ikkunoista ei näe läpi mutta ei jaksa pestä, äijästä ei ole mihinkään, ei etene urallaan mihinkään koska on liian tyhmä, nuorempi lapsi saattaa olla vakavasti sairas. Minä itse vanhenen ja lihoan ja olen ruma. Voi tätä itseinhon määrää. Kuolema tuntuu joskus paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin tämä elämä, melkein joskus huomaa toivovansa, että kuolisi vaikka nukkuessaan eikä huomaisi mitään mutta lasten takia on jaksettava...
Kommentit (12)
olen sellainen väsynyt simpukka, joka halua olla omissa oloissaan. ap
Voisitko tavata lääkärin, terapeutin tai elämänhallintaohjaajan? Saisit näkökulmia ja apua.
Lisäksi avauduin töissä väärään aikaan ja olen nyt syypää kaikkeen, vaikka asioita tuotu esiin monta kuukautta.
Juuri aamulla mietin, että saisipa nukahtaa ikiuneen. Mikään ei huvita.
sitten vielä huomaan, että olen äitinäkin ihan kelvoton.
välillä aina toivon, että tulisi joku onnettomuus tmv.
ja en tosiaan halua puhua kenellekään, olla vain omassa rauhassa.
vähän viileä kun olen koko ajan näin äkäinen akka. Ystäviä on, mutta heille vedän kulissia vielä toistaiseksi, hävettää kun tuntuu että kaiki mitä olen rakentanut romahtaa. Työkään ei enää kiinnosta. Kuulostaa itsesäälisen ämmän kitinältä mutta näin vain on :(
Entä miehesi, voitko puhua hänelle?
en minäkään pysty puhumaan kenellekään. Teen tässä hidasta itsemurhaa, kun kiinnostus kaikkeen lakkaa vähitellen.
läheiselle ystävälle tai sukulaiselle tilanteestasi. Jos se on kevätmasennus niin menee varmasti pian ohi.
en minäkään pysty puhumaan kenellekään. Teen tässä hidasta itsemurhaa, kun kiinnostus kaikkeen lakkaa vähitellen.
Olen vuosia sinnitellyt ja yrittänyt jaksaa selvitä, mutta nyt tuo työjuttu oli viimeinen niitti. Se paljasti minulle, kuinka lopussa olenkaan.
En ole muutenkaan aikoihin tuntenut aitoa iloa tai oikeastaan muitakaan tunteita. Olen robotti, joka suorittaa tehtävät.
En pysty avautumaan kenellekään, koen, ettei apua tule kuitenkaan.
Toisaalta, ehken edes halua yrittää tulla autetuksi. Toivon vain, että saan kuihtua pois.
Ota yhteyttä lääkäriisi ja tai yksityiselle jos et halua kunnallisella puolella "leimaa" papereihisi.
Olen vuosia sinnitellyt ja yrittänyt jaksaa selvitä, mutta nyt tuo työjuttu oli viimeinen niitti. Se paljasti minulle, kuinka lopussa olenkaan.
En ole muutenkaan aikoihin tuntenut aitoa iloa tai oikeastaan muitakaan tunteita. Olen robotti, joka suorittaa tehtävät.
En pysty avautumaan kenellekään, koen, ettei apua tule kuitenkaan.
Toisaalta, ehken edes halua yrittää tulla autetuksi. Toivon vain, että saan kuihtua pois.
joka on sairas ja jos tämäkin on EHKä sairas ei sitäkään kannata surra etukäteen.
Kiukkuinen saa olla sehän on selvä. Meilläkin on likaista ja ikkunoista ei näe ulos, ajattelin kutsua vieraita esikoisen synttäreille silloin minun on pakko hilata perseeni ylös sohvalta ja siivota ja pestä ikkunat.
Miksi miehen pitäisi edetä uralla hienoa jos on työssä ja tienaa edes jotain, naapuri on työttömänä.
Kaikki me vanhetaan, se on elämää, lihotaankin kun ei aina jakseta vahtia joka suupalaa.
Harva on kaunis, katsele ympärillesi, iloiset ihmiset vaan on kauniita.
Ihanaa että sinulla on lapsia, saisitko ne välillä johonkin hoitoon tai jätä sille tyhmälle miehelle ja kävele ovesta ulos katsomaan kaunista aurinkoista päivää ja tee siitä tapa.
Voisitko tavata lääkärin, terapeutin tai elämänhallintaohjaajan? Saisit näkökulmia ja apua.