Uraäidit!Miksi teette lapsia jos ette jaksa muutamaa vuotta olla kotona???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija:

Mihin mahtuvat tavalliset työssäkäyvät " duunariäidit" jotka käyvät töissä rahan takia? Aika harvassa mahtaa olla ne ihmiset jotka viitsis käydä töissä jos esim. lottovoiton saisivat.

Kaikilla ei nähkään ole sitä rikasta miestä jonka palkalla vois kotona olla.

Täällä palatalla näkyy olevan sellainen ihmeellinen käsitys, että kaikki töissä käyvät äidit ovat uraohjuksia!

Ketäs ne sairaanhoitajat, siivoojat, kaupan kassat, ym. on?Lapsettomia??

Aivan ja kommentit ovat kuin Niina ja Timo T. Mikkosen suusta vielä muutama vuosi sitten, mutta heiltäkin ääni muuttui kellossa, kun totuus iski vasten kasvoja. Nyt on taas ilmestynyt uusi Mikkonen.

Vierailija kirjoitti:

" Tein" tai siis pikemminkin halusin saada ja onneksi sainkin lapsia, koska rakastan lapsia ja haluan omalta osaltani osallistua jälkipolven kasvattamiseen. En osaa kuvitella perhe-elämää ilman lapsia. Mielestäni lapset kuuluvat perheeseen ja tuovat elämään sellaista iloa, jota ainakaan minä en muualta saa.

En ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että elämäni olisi pelkkää lastenhoitoa/kasvatusta. Aivan kuten elämäni ei ole myöskään pelkkää työssäkäyntiä, pelkkää harrastustoimintaa tai pelkkää parisuhdetta. Elämässä on useita eri puolia.

Itselläni on akateeminen koulutus ja olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan olla työssä, jota rakastan ja jossa todella viihdyn, vaikkakaan tämä ei kovin hyvin palkattu työ olekaan. Työ tuo minulle voimavaroja ja antaa voimia olla myös lasten kanssa enemmän.

Pelkästään kotona oleminen lasten kanssa ei valitettavasti riitä tuomaan elämääni sitä täysipainoisuutta ja monipuolisuutta, jota kaipaan ollakseni onnellinen. Lisäksi taloudellinen tilanteemmekaan ei sitä salli miehen ollessa työttömänä ja töissä ollessaankin vain keskipalkkainen.

Hyvin kirjoitettu kanssasisko!

Hehheh...vuonna 2005 oli Niina Mikkonen totuuden äänitorvena.

Ja kuinkas kävikään...nyt joutuu syömään sanojaan. Ajat muuttuvat jopa perheessä, siskoseni.

Kolme vuotta kuulosti pitkältä ajalta ennen lapsia... nyt se meni hujauksessa.

Olin esikoisen kanssa kotona 3,5v, kuopus syntyi kahden vuoden ikäerolla ja on nyt 1,5v. Nyt mun pitää palata töihin, ja nää syyllistämiset ei helpota sitä ollenkaan.

Nuorempi on aivan liian pieni päiväkotiin, mutta en minä sitä etukäteen osannut ajatella. Tuntui, että 1,5v on hyvä ikä mennä hoitoon. No ei se ole. Isompi menee nauraen hoitoon ja oppii joka päivä, pienemmälle päiväkoti on vain työtä, hän ei siitä hyödy. Minun on vaan aika palata töihin, pennin venytys alkaa riittää. Lisäksi työelämään paluu stressaa ja painaa takaraivossa, että löytyykö niitä töitä. Ei sekään ole kivaa, että tulevaisuus pelottaa. Esikoinen tarvitsee (tai siis halutaan hänelle) varhaiskasvatusta, joka myös maksaa ja vähentää kotihoidontukea. Ja minä haluaisin sen uran joskus.

Minä jonotin pitkään hyvää päiväkotipaikkaa, jossa lapsilla on rauhallista ja itse tehtyä ruokaa. Lapset pääsevät myös samaan ryhmään. Yritän parhaani, että päivät eivät ylittäisi 7h. Toivoisin, että kunnioitettaisi toisten valintoja, eikä osoitettaisi sormella toisin tekeviä. Kukaan ei tiedä täysin toisten tilannetta.

Minä sanon suoraan että en ihan kauhean hyvin tykkää lasten kanssa kotona olosta ja pääni ei sitä kauhean hyvin kestä. Koska meillä kuitenkin on rahaa ihan riittämiin, ollaan me otettu tavoitteeksi se kolme vuotta kotihoitoa. Emme siis joudu penniä venyttämään, joten tämä on nähty huomattavasti paremmaksi ratkaisuksi lapsen kannalta kuin päivähoito pienenä.

No mites jaksan? Oikein mukavasti kun isä on aina välillä kotona. Itse olin ekan 7kk, sitten isä 8kk, sitten seuraavan vuoden? vissiin taas minä, sitten vaihdellaan. Molemmat saa elää kumpaakin elämää ja lapsi rauhallisen varhaislapsuuden. Toki jos rahasta olisi tiukkaa lapsi menisi esim perhepäivähoitajalle alle 3v ja molemmat töihin. Näin esikoisen kanssa tehtiin ja näin tehdään kuopuksenkin kanssa, joka jää viimeiseksi.

Vierailija kirjoitti:

eikä maata pitkät päivät kotona.

Lapseni saa kavereita hoitopaikasta ja silti meillä on paljon yhteistä aikaa kotona. Jos olisin vain kotona, lapsellani ei olisi kavereita eikä meillä olisi tarpeeksi rahaa ostaa lapselle leluja ym....

Jos miehesi on hyväpalkkainen, voit ehkä maata kotona. MInä en.

Minun mieheni on hyväpalkkainen mutten ole ollut kotona kuin äitiys- ja vanhempaislomat. Olen hyväpalkkainen nainen joka ei laita identiteettiään ainoastaan äitiyden varaan. Omaan varsin toimivat aivot ja luovan mielen, olen kouluttanut itseäni korkealle ja edennyt uralla. Halusin myös olla äiti, minulla on kaksi lasta joista kasvamassa tasapainoisia hyvän itsetunnon omaavia nuoria aikuisia. Olisiko parempi jos ne älykkäimmät naiset jättäisivät kokonaan lisääntymättä? Lapsia tuottaisi vaan kunnianhimottomat, perinteiset naiset jotka kokisivat äitiyden elämäntehtäväkseen. Tasa-arvo etenisi? Noiden kotiäitien lapset saavat jo omasta äidistään mallin sukupuolten tasa-arvosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi omaperäinen aloitus tällä palstalla hei.. Mullekin tuli ekana mieleen ne "uraisät", miksei niitä syyllistetä. Keksikää jotain uutta. Tehkää joku vaikka aloitus itsekkäistä isistä, jotka eivät jää kahdeksi vuodeksi kotiin hoitamaan lasta ja vaihda paikkoja äidin kanssa.

Aloitus on kuitenkin tehty vuonna 2005, joten mietin että silloinko jo täällä palstalla oli samanlainen trollaus-meininki kuin nykyään. Aloittelin palstailua joskus 2011 ja muistelen että silloin tämä oli vielä ihan hauska ja asiallinenkin palsta.

Ei näyttäs ainakaan miesvihaa olleen siinä määrin aiemmiin kuin nytten.