En tule raskaaksi, harmittaa niin alyttomasti!!!!

Tosin yritystä teillä ei kuitenkaan vielä älyttömän kauan ole takana, mutta odottavan aikahan on pitkä.



Tuo jomotus voi tosin olla myös merkki raskaudesta joten älä vielä hanskoja tiskiin heitä :).





Meillä molempia lapsia "tehty" pari vuotta.

Tuntuu etta jotenkin jo luovuttaa ja tuntuu ettei se ikina onnistu. Miten sa henkisesti jaksoit uskoa raskuaksien alkamiseen ja kaytitteko mitaan laaketieteen apuja?



ap

meillä raskautta yritettiin 9 kk, sitten löin hanskat tiskiin. En siis kestänyt sitä joka kuukausittaista jännitystä ja pettymustä. Yksi alkuraskauden keskenmeno mahtui tuohon ja se vasta kamalaa olikin.



Kauhulla odotan, kun joskus yritystä jatketaan. Osaisikohan sitä tällä kertaa olla rennompi???

Millä tavalla lopetitte yrittämisen? Otitteko siis ehkäisyn takaisin käyttöön vai lakkasitteko harrastamasta seksiä?

meillä raskautta yritettiin 9 kk, sitten löin hanskat tiskiin. En siis kestänyt sitä joka kuukausittaista jännitystä ja pettymustä. Yksi alkuraskauden keskenmeno mahtui tuohon ja se vasta kamalaa olikin.

Kauhulla odotan, kun joskus yritystä jatketaan. Osaisikohan sitä tällä kertaa olla rennompi???

Siis otitteko te ehkäisyn uudelleen käyttöön? Jos lapsi on tervetullut, miksette vain jatka normaalia elämää ilman ehkäisyä? Samalla näette jos alkaamennä vuosi tai kaksi ilman "vahinkoa", niin osaatte lähteä selvittämään onko jotain vialla.

Mellä esikoista tehtiin2 vuotta, vuoden kohdalla selvisi raskautumista haittaava tilanne, mutta emme lähteneet hoitamaan siinä vaiheessa. Silti raskaus alkoi luomuna.

alle vuoden yritys on ihan NORMAALIA. Lopeta tuo vinkuminen, etenkin kun on jo kaksi lasta ennestään. Joillakin ei ole sitä yhtäkään, ja yritystä on takana VUOSIA.

eka lapsi sai alkunsa heti kun lopetin pillereiden käytön. toista alettiin yrittämään, tuloksetta. 9 kk yritimme, pettymys oli kova joka kerta kun aina alkoi kuukautiset. sitten päätin että nyt loppuu tämä stressaaminen, enkä kattonut edes kalenteriin että milloin seuraavien menkkojen pitäisi tulla. eikä mennyt kauan kun tärppäsi, nyt onnellisesti rv 18 menossa..

että turha stressi ja paineet pois niin josko se siitä, kun teillä kuitenkin on jo 2 lasta niin ei pitäisi mitään vikaa olla missään =)

Sori jos kuulostaa etta vingun taalla. Tunteistani vain kirjoitan, meilla jokaisella on varmasti siihen oikeus.

Sita ihmettelen etta kun kaikenkaikkiaan kolme raskautta ovat alkaneet ensi kierrosta (yksi niista keskenmeno) niin mietin mika mattaa nyt. Mutta toivossa on hyva elaa, ehka viela jonain paivana. Ollaan yritetty olla stressaamatta turhaa, mutta kun olisi niin mukavaa saada viela yksi pienokainen... Toivottavasti.



ap

otimme ehkäisyn uudelleen käyttöön. Syynä on minun työtilanteeni, aloitin juuri uudessa työssä, enkä sen tähden haluaisi heti raskaaksi. Mutta siis kohta on taas tarkoitus jättää ehkäisy pois, kun työtä takana jo puoli vuotta.



Minä vaan otin sen yrittämisen tosi raskaasti, en vaan saanut ajatusta mielestäni. Loppukierrosta en esimerkisi jumpassa uskaltanut pomppia, koska pelkäsin, että alkio on juuri kiinnittymässä. Tunnustelin kaikenlaisia tuntemuksia ja jos menkat olivat esim. 3 pv myöhässä, oli niiden alkaminen lopulta aivan maailman loppu sillä hetkellä.



Tiedän, että kuulostaa oudolta, mutta mua helpotti henkisesti yrityksen keskeyttäminen.

Varmaan kesän aikana raskaudut. Unohda koko asia ja keskity kahteen muuhun lapseen. Itse tulin kolmannella kerralla heti raskaaksi kun ekojen kuukautisten tultua imetyksen lopettamisen jälkeen. Kahta ekaa yritettiin, ekaa 1,5v. Kolmannen kohdalla en stressannut enkä ajatellut asiaa muuten kuin tulee silloin kun on tullakseen. Mitään tietoa ei ollut kierrosta eikä yritystä tiettynä päivänä.



Varmaan pian raskaudut! Tsemppiä ja keskity kesänviettoon!

Hyvaa jatkoa sinullekin lapsiesi kanssa! Nautitaan mita meilla jo on.



ap

Ovulaatio on silloin kuin on ja raskautuminen mahdollista vain silloin.



Meillä esikoinen tärppäsi ekasta kierrosta ja toista yritettiin ilman apukeinoja noin 1,5 vuotta. Sitten alkoi ihmetyttää ja otin käyttöön ovulaatiotestit. Ei enää arpapeliä, vaan kemia kertoo milloin se on mahdollista. Siitä kolmantena kuukautena tärppäsi.

Mun n jotenkin kovin vaikeaa ymmärtää ihmisiä, jotka alkavat heti stressata kun ei lasta kuulu. Eikö se nyt oleihan normaalia teidän mielestä? Kun me alettiin yrittää, varauduin siihen että pari vuotta voi mennä, enkä ajatellut asiaa sen kummemmin. Meillä kävi sitten niin, että heti tärppäsi, mutta sitten kärsinkin ihan helvetillisestä pahoinvoinnista ja oksentelusta kuukausitolkulla. Silloin sitä oikein toivoi, että olisi joutunut yrittämään kauemmin että olisi helpommin kestänyt sen kaiken. EI mene tasan onnen lahjat kun ruoho on aina toisaalla vihreämpää.

nyt raskausviikkoja jo onneksi 21 takana... eka siis tämä.



ap:lle kärsivällisyyttä. ei kaikkki tule lautasella ja silloin niitä osaa arvostaakin

Viimeiset puoli vuotta hoitojen kanssa. Ehdittiin jo päättää että lopetetaan hoidot toistaiseksi jos ei nyt onnistu ja sitten yllättäen tärppäsikin. Oikeastaan olin jo tottunut tuohon ajatukseen ettei voida saada lasta.

Kokeilin niita parina ekana yrityskuukautena ja nayttivat kylla ovuloinnin ts. oletettavan sellaisen silloin kun oletin sen olevankin ja ajoitimme yrityksen ennen, ja juuri ovuloinnin aikaan ja viela varmuuden vuoksi sen jalkeenkin, heh, muttei toiminut.



Joo kylla opettaa arvostamaan viela enemman kuin olen osannut arvostaa tahan asti lapsia. Ja se arsyttaa etta vielakin ihmiset kysyvat etta vielako meinaatte sen kolmannen tehda(!), kyllahan teidan olisi viela toista sukupuolta lapsi saatava?! Tekisi mieli sanoa pain naamaa etta yritetty on muttei ole ollut tuuria, mutten ole kertonut kenellekkaan. Ja tiedan kun kesalla sukuloidaan niin kylla sitten tadit sun muut utelevat vauvoista, en kesta jo nyt ajatustakaan. Mitakohan jos olisi tytto ja poika, loppuuko silloin utelut? Meilla kun ei ole yhtaan valia mita lapsia meilla on, yhta rakkaita ovat.



ap

kun on jo kaksi lasta. Eli yksityiselle pitäisi mennä.