Olenko liian laiska äiti?

Pitäisin itseäni laiskana äitinä jos lista olisi minun. Ja listalla olevat asiat olisivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos itse olet tyytyväinen toimintatapaasi, hyvä niin. Muista, että lapset ottavat mallia vanhemmistaan. Hyväksythän heiltäkin esim. koulukirjojen unohtelun (vrt. hammaslääkäriaikojen unohtaminen) ja suurpiirteisyyden esim. huoneen siivoamisessa.

otan liiaksi stressiä ja pyrin liikaa joka asiassa täydellisyyteen.Ole iloinen,että osaat ottaa lungisti niin ei tarvitse turhaan olla kireä kuin kilin se.

pyri siihen että hampaat pestään 2kertaa pvä.lisäksi tulevat lääkkeet aamuin illoin monet lääkkeet kahdelle sairaalle lapselleni. pinoja löytyy kyllä ja imuri on aina lähtövalmiina piuhat kiinni, mutta joskus menee 1vko et kosken, joskus vetelen joka pvä.



meillä harrastetaan sikana, siis 3 harrastusta / isommat lapset. johtuu omista lapsuudentraumoistani kun sain harrastaa vain tyttökerhoa tyyliin. lapset innoissaan. nukkumaan yritän laittaa 19.30-20 sen vuoksi että olen sen jälkeen itse niin kuollut et tarvin oman ajan.



en ikinä unohda neuvolakäyntejä, enkä ikinä myöhästy. se on minusta tosi anteeksiantamatonta ja moukkamaista. myöhästely ja unohtelu on opittu tapa ja inhoan sitä.



en aina laita tiskejä illalla, enkä korjaa lasten leluja iltaisin, mieheni tekee sen jos on kotona, yleensä on vain la+su kotona.



olemme eri asioissa laiskoja, mutta ei se tee äidistä pahempaa. yrittäisin kyllä sinuna pestä niita hampaita ja yrittää neuvola käynnit yms sillä se tuottaa valtavasti hankaluutta sitten sille vastapuolelle, enemmän kuin tajuatkaan eli hieman enemmän huomaavaisuutta muita ihmisiä kohtaan tai unohda kaikki kaynnit äläkä käy missään mihin pitää varata ajat...ihmisillä on muutakin tekemistä kuin odotella turhan tärkeitä ihmisiä jotka eivät edes vaivaudu ilmoittamaan peruutuksista...sorry vain.

kun minun tekstiä paitsi että hammaslääkärikäyntejä ja sellaisia en unohtele.



Ja mainittakoon että mulla on jo yläkouluikäinen lapsi ja olen mielestäni aika hyvä äiti ja lapseni mielestä vielä vähän parempi!



Niin että eiköhän siirretä sieltä olohuoneen nurkasta vähän tavaroita syrjään että mahdutaan nojatuoliin istumaan, otetaan kiva kirja tai lehti käteen, ehkä lasi viiniäkin ja iloitaan elämästä - ja ennen kaikkea niistä ihanista lapsista.

ja voin lohduttaa, että laiskalla äidillä tulee ahkerat lapset. Kun äidillä on huono muisti niin lapset taatusti muistavat nykyään hammaslääkärit yms. kun eivät voi luottaa, että äiti muistaa.



Kun vaatteet ei ole lasten kaapeissa, oppivat viikkaamaan itse ja panemaan kaappeihin kun perse alkaa vilkkumaan paljaana.



Kun en aina jynssää vessanpönttöä, oppivat omat roiskeensa pesemään kun eivät kehtaa jättää paskarantuja pöntöön ja äiti ei tule perässä pesemään.



Turhia en ole komennellut ja kiellellyt, mutta kun sanon, että ei niin porukka lakoontuu alta aikayksikön ja tottelee.



Nooo, hampaat muistin pestä kaksi kertaa päivässä. Nyt se saamarin murkut unohtaa sen joskus aamuisin.

Nuo neuvola ja hammaslääkäri käynnit kehottaisin kyllä muistamaan paremmin.

Yritän tsempata noissa neuvola-ajoissa nyt sekä niitä hampaita yritän muistaa pestä lapsilta enemmän. Jos se riittäisi.



Olen siis töissä käyvä YH taustaltani. Vanhan miehen kanssa aina tuli riitaa, kun hän väitti minua laiskaksi, mutta sitten itse ei tehnyt mitään myöskään. Oli kuin kolmas lapsi, odotti valmista palvelua joka asiassa. Nyt olen seurustellut - mutten asu yhdessä - uuden miehen kanssa joka myös sanoo, että olen laiska. Mutta hän ei ala riidellä ja mököttää aiheesta, vaan sitten hän myös auttaa pahimmissa kohdissa pyytämättä ja tekee asioita itsekin, laittaa ruokaa (koska pitää siitä) tai siivoaa tai alkaa leikkiä lasten kanssa, että minä voin siivota tms. Osuu vaan arkaan kohtaan nuo kommentit, ja on pistänyt miettimään. Mutta luulen, että nää kumpikin mies on tottuneet, että äiti on ollut koko lasten lapsuuden ajan vain kotona, ja hänellä on ollut aikaa. Toisin kuin minä, joka käyn siis töissäkin, enkä vaan yksinkertaisesti ehdikään kaikkea.



Täytyy yrittää kai jaksaa kasvattaa omat lapset myös siihen, että tekevät osansa. Niin pääsen sitten itse helpommalla ajan myötä, kun lapset itse laittaa tiskinsä koneeseen, vaatteet kaappiinsa, jne, eikä jatku tuo kulttuuri että äiti vaan palvelee.



Jos sitten muut listan laiskuuskohdat hyväksyisin itselleni. :)

tapaamisten ja esim. neuvola-aikojen unohtelu on aika huonoa käytöstä, ei oteta muita ihmisiä huomioon. Muutenhan voi kotona ollakin rennompi. Tosin itse en osaa lapsen kanssa olla koko päivää sisällä, aika käy pitkäksi ja lapsi levottomaksi.

5- ja 7-vuotiaat eivät muuten todellakaan voi itse vastata hampaidenpesusta! Eli aika törkeää laiminlyöntiä siinäkin.

Hampaiden pesusta pitää mielestäni huolehtia tarkasti, koska huonosta hamapiden hoidosta voi olla isoa haittaa tulevaisuudessa.



Muuten, ei kuulosta mitenkään mahdottomalta. En itse voisi elää noin sotkuisessa kodissa, mutta jos sinä viihdyt niin ok. Jos hygienia on sillä tasolla että siitä ei ole lapsille vaaraa niin sotku ei kai ole kuolemaksi?



Oikeastaan, mua kauhistuttaa paljon enemmän monet muut kirjoitukset täällä, joissa painotetaan kuinka



a) lasten rytmistä ja kaikesta muustakin pidetään kiinni kesät talvet, pyhänä ja arkena. 6v ei saa valvoa uutena vuotena yli kymmeneen, vappuna syödään tasan yksi tippaleipä, mummot ja papat ovat hirviöitä kun antavat lapselle pullaa jne.



b) kuusivuotias ei saa lähteä mummon kanssa reissuun, 5v ei saa oleilla isän kanssa laiturilla ilman pelastusliivejä, lapsia ei voi hylätä hoitoon koskaan ym.



Edelliset siis esimerkkejä av-keskusteluista.



Jos lasten perusturvallisuus on kunnossa, he saavat monipuolista ravintoa ja riittävästi unta ja heitä rakastetaan niin se mielestäni kyllä riittää.

Minusta voit olla huoleti juuri semmoinen äiti kuin haluat. Lapsesi eivät pienestä sotkusta kärsi! Hampaat kannattaa joo pestä ja neuvolat muistaa, mutta unohduksia nyt sattuu paremmissakin piireissä.



Itse pidän kiinni nukkumaanmenosta, mutta minulla onkin pienemmät lapset. He kärsivät heti muutoksista ja seuraava päivä voi mennä aivan retuperälle muutosten takia.



Ylipäätään nostan hattua yksinhuoltajille. Kun itse tekee kaiken kotona, on selvästi raskaampaa jaksaa hoitaa kaikki jetsulleen. Minä olen vielä lasten kanssa kotona, ja on varsin hyvin aikaa ja energiaa tehdä, touhuta ja puuhata. Tilanne on erilainen jahka työt alkaa, ja toisekseen jos vielä olisi yksin kaikesta vastuussa.



Eipä tuo mies niin kamalan paljoa tee meillä nytkään, mutta ainakin voi jonkun pyykinripustuksen tai tiskikoneen täytön jättää hälle.

tavallista pikkulapsiperheen elämää. Ole huoleti.

neuvola- ja hammaslääkäriajoista, itse en millään muistaisi ilman hälytyksiä! On tosiaan muita kohtaan huomaavaista hoitaa ne, kun kuntien hammaslääkärit ja neuvolat kärsii muutenkin resurssipulasta! Ja hampaat olisi hyvä pestä 2 x päivässä ja vanhemman tarkistaa onko pesty hyvin.



Muuten aika samanlaista kuin itelläni, en tosin imuroi edes viikottain:/ ja en ole yh, joten aikaa varmaan löytyisi. Ostan ainoastaan sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse silittää, vihaan silittämistä. Kuivausrumpu helpottaisi kestovaippailijan elämää, ,mutta en halua sellaista sähkösyöppöä.



Haluaisi tosiaan lapsestani siistimmän kuin itse olen. Oma äitini on melkoinen huithapeli - ei osannut vaatia minultakaan rutiineja ja järjestystä

paitsi että meillä harrastetaan enkä unohda neuvolakäyntejä ym. Lohdullista, että meitä on muitakin =)

Tuntomerkkejä?

Minä kai olen:

- en imuroi kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain keittiön, olohuoneen ja eteisen, harvemmin makuuhuoneita ja lasten huoneen tarvittaessa (max kerran viikossa kuitenkin).

- pesen wc:tä harvoin, sitten jos on ihan pakko tai tulee vieraita

- en jaksa ja muista aina pestä aamuin illoin lasten hampaita. Onneksi ovat jo 5 ja 7 joten itsekin osaavat mennä vähintään sen kerran päivässä.

- en jaksa laittaa pyykkiä kaappiin, ne on kasoissa, vain jos tulee vieraita niin yritän, tai sitten piilotan jonnekin ne kasat

- en jaksa patistaa joka päivä lapsia suihkuun

- tiskivuori on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka joka päivä toki astianpesukone pyöriikin

- en välitä pikkutahroista vaatteissa, ne menee vielä... ainakin kotona, joskus päiväkodissa ja koulussakin ja myös töissä

- En laita lapsia nukkumaan joka päivä tarkalleen klo 20, vaan laitan sen mukaan miten ehditään tai lapsia alkaa väsyttää

- lapset katsoo ehkä liikaa tv:tä

- en jaksa leikkiä niin paljon kuin lapset haluaisivat

- lelut ovat ihan epäjärjestyksessä laatikoissa kun en viimeksikään jaksanut lajitella niitä, lapset kaataa ne kuitenki lattialle ja sekoittaa, eikä korjaa itse pois

- en laita ruokaa pitkän kaavan mukaan, vaan teen miten aita on matalin, mutta ei meillä pelkkiä eineksiäkään syödä.

- lapset eivät harrasta mitään "hienoa", käymme vain yhdessä uimassa tai ulkoilemassa. Mutta toisella lapsella on tiheitä toimintaterapiakäyntejä, joita "harrastamme".

- Lapset saavat syödä olkkarissa

- En jaksa komentaa enempää kuin pakko, mutta tulee komennettua kyllä paljon

- 5-vuotias ei itse halua pukea tai riisua. Osaa kyllä. Mutta teettää sen äidillä jos minä olen läsnä.

- Unohtelen yleensä kaikki hammaslääkärit ja neuvola-ajat sun muut "ylimääräiset" lasten menot vaikka ne olisivat kalenterissakin.

Miten tästä nousta ylös, tai tuntea olonsa riittäväksi äitinä?

Ja kyllä mä silti tunnen olevani riittävän hyvä äiti. Mun lapset on iloisia, älykkäitä ja tasapainoisia, vaikka meillä ei olekaan kaikki tip top ja lapset pelaa& katsoo telkkaa aika paljon. Heitä kuitenkin rakastetaan, heidät kohdataan ihmisinä jne.

- lelut ja muu roina on liian usein hujan hajan. En jaksa joka päivä järjestellä tavaroita. Koti on siis harvoin missään yllätysvieras -kunnossa

- keittiö on usein leivänmuruissa ja likaisten astioiden peittämä.

- en juurikaan jaksa leikkiä lasten kanssa. Luen ja askartelen kyllä heidän kanssaan jonkin verran mutten varsinaisesti leiki juuri koskaan.

- pyykkihuollossa olen todella laiska. Koneen saan laitettua päälle mutta mies oikeastaan joutuu huolehtimaan ne märkinä narulle ja kuivana kaappiin.

- lapset katsoo liikaa töllöä.

- ns. virallisten asioiden hoito on minulla usein retuperällä eli unohtelen maksaa laskuja, soitella esim. kelaan tms. Onneksi mies on skarpimpi näissä.

- eineksiä syödään meillä jonkin verran. Vihaan ruuanlaittoa mutta välillä on pakko.



Näissä olen tarkka:



-puhtaus. Lapset pesevät hampaat 2xpvä ja eivät kulje päivän ruokalista naamassa. Joka toinen päivä kylvetään.

- puhtaissa ja siisteissä vaatteissa poistutaan kotoa. Kotona ei ole niin tarkkaa mutta edes lähikauppaan emme mene likaisissa tai rikkinäisissä vaatteissa

-päivärytmissä olen aika tarkka. Illalla mennään nukkumaan aina samaan aikaan.

-neuvoloita ja muita sovittuja menoja en unohda koskaan. Se on epäkohteliasta mielestäni.

Lapset eivät hikoile ja liika jatkuva suihkuttelu kuivattaa ihoa.

Meillä suihkussa käydään treenipäivinä ja lauantaisin saunassa.

Minä käyn suihkussa päivittäin, koska hikoilen ja alan haista, jos en käy.

oli pelottavaa tunnistaa itsensä tuosta

Tunnistin itseni tosi monesta kohdasta tuossa, apua !

Olen kahden pienen lapsen työttäkäyvä äiti ja meillä on lasten isäkin saman katon alla, aviomieheni. Vaikka meitä on kaksi, silti tuntuu, että ei aina ehdi / jaksa / viitsi.

Mä en ole kasannut itselleni noita kaikkia juttuja enkä aiokaan. Meillä ei todellakaan imuroida joka viikko ja syödään enimmäkseen eineksiä eikä noi muutkaan jutut mun mielestä määrittele mun äitiyttäni suuntaan eikä toiseen.