Mitä mä teen =( parisuhdeasioita....
ASumme tällä hetkellä erillään, tätä on nyt kestänyt n. 3kk. Olemme toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän tekemisissä keskenämme. Lasten vuoksi kuitenkin aika paljon. Meillä on siis alle kouluikäiset lapset.
Olen tauon aikana alkanut todella nauttia elämästäni (ilman muita miehiä) saan tehdä mitä haluan voin suunnitella arkea miten tahdon jne. lapset siis ovat minulla viikot pääasiassa ja joka toinen vkoloppu... kukaan ei tule sanomaan minulle miten jokin asia pitää tehdä. Saati sitten haukkuisi minua tms.
Mutta pelkään että tauko on vielä ollut liian lyhyt, ja lopullista eropäätöstä pitäisi vielä odottaa... =( Mutta kuinka kauan?
Pahoin pelkään että lasten isä odottaa yhteen paluuta enemmän kuin minä...
Kommentit (12)
niin varmasti suostuu pidempään harkinta-aikaan, jos sanot suoraan, että tämä ei riitä ja että nyt ainakin päädyt eroon.
Älä palaa yhteen vain koska muut niin haluavat. Sen sijaan voit yrittää hiljalleen valmistella miestä siihen eroon.
Olen yrittänyt olla tosi "cool" en kysele asioita häneltä, mutta hän kertoo kuitenkin =D
Haluan sanoa tähän että meidän asumuseroon vaikutti niin moni asia ettei tosikaan. Pääasiassa se että lapset alkoivat oirehtia meidän ainaista riitelyä.
mä olen aivan hajalla siitä etten tiedä mitä tehdä =(
ap
vaikka kokemuksia tai vinkkejä miten toimia.
Olen ikikiitollinen niistä...
ja tuntemuksista. Minusta olisi tosi tärkeää, että saisit sanottua hänelle, että on mukavaa kun kukaan ei hauku yms..
Ongelmat pitäisi nimetä, keskustella voiko niille tehdä mitään, pystyykö molemmat ottamaan vastuuta omista virheistä vai kaadetaanko kaikki vain toisen syyksi?
Haluaako mies sinut takaisin vain siksi että hänen elämänsä helpottuisi vai onko tunteita yhä?
vointi on tasapainoisempi ja arki sujuu paremmin, niin ero voi olla järkevä ratkaisu.
Rahasta tämä homma ei ole kiinni ja piste sen enempää valitettavasti voi kertoa.
Toisekseen, lapset voivat nyt paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin ennenkin =D He ovat ottaneet eron mielestäni tosi hyvin...
Mitäs vielä... Emme ole pystyneet keskustelemaan nytkään, ei se onnistunut yhdessä ollessakaan.
Toisaalta toivoisin että voisimme vielä yrittää, toisaalta en...
Jos ette pysty keskustelemaan, kaikki palaa ennalleen jos palaatte yhteen.
lähteä siitä, että jonkinlainen keskusteluyhteys aukeaa kunnolla ennenkuin palaatte yhteen. Jos menneisyyden ongelmia ei pystytä rarkaisemaan, niin eikö edessä ole melkein automaattisesti paluu entiseen? Siis kannustan ehdottomasti yrittämään kaikkea ennen kuin pienten lasten vanhemmat eroavat, mutta keskusteluyhteys on oltava. Onko pariterapia teille mahdollinen vaihtoehto?
Voimia!
Ei tollanen ole mikään pariSUHDE jossa ei asioita voida puhua ja näyttelee coolia?!
Noi on tollaisia itsepetkutustunteita. Se, että jompi kumpi sortuu näyttämään katumuksensa ja kaipauksensa, ei todellisuudessa kerro sitä, kumpi oikeasti enemmän toista tarvitsee tai kumpi on tyytyväisempi toiseen omana itsenään.
Kun vastapuoli nyt mitä ilmeisimmin on antanut ymmärtää yhteen paluun olevan toiveissa, on sinun helppo kerätä voittajafiiliksiä ja ajatella tavallasi, että pärjäätkin hyvin ilman miestäsi. Taustalla on kuitenkin se tieto, ettet ole oikeasti menettämässä miestäsi, jollet halua. Vaihtoehtojen edessä on helppo tuntea vahvuutta.
Toisaalta olet ehkä itse antanut singaalia, joka ei ole herättänyt miehessäsi toivoa jatkosta. Tämä vaihtoehdottomuus taas tekee miehestäsi epävarman, vaikka saattaa olla, että hän haluaa erota enemmän kuin sinä, mutta epävarmuus alkaakin vaivata, kun ylimielisyys vaihtuu vaihtoehtojen vähyyteen.
Jos olet ihan varma, että haluat erota, ei pitäisi olla ongelma keskustella tästä avoimesti ja kuunnella myös vastapuolen ajatuksia ja toiveita.
Ehkä kuitenkin pelkäät, että miehesi ei halua palata yhteen. Välttelet keskustelua, jottei totuus iskisi kasvoillesi. Yrität uskotella itsellesi, että olet vahvoilla, siksi pelkäät asioiden selvittelyä.
oletteko päässeet selvittämään mikä teidät tähän tilanteeseen vei?
Kumman aloitteesta ero tuli?