Miten omat vanhempanne auttoivat ylppäreihin luvussa?

kun isäni luki minulle maantiedon kirjaa ja välillä hieroi väsyneitä jalkojani. Imurointi ja muu turha kovaääninen toiminta lopetettiin meillä kuukauden ajaksi. Isä kuulusteli vielä iltaisin kuullun ymmärtämisen ja äiti teki etenemissuunnitelman.

Miten teillä muilla tehtiin?

mulle vaan luettiin reaalin kirjoja. Sanakokeita pidettiin myös.

kun aloin kärsiä stressioireista kun luin liikaa. Eivät muuten auttaneet. Minähän sen työn tein. ja tulos oli hyvä.

Bailaamaankin ehti viikonloppuisin

Pääsitkö haluamaasi ammattiin lukion pohjalta?

Reaaliin selailin kerran ET:n kirjaa, mihinkään muuhun en lukenut pätkän vertaa. L, L, E ja M kirjoitin, ihan pääsin opiskelemaan haluamaani alaa ja olin tyytyväinen.

ja syödä ilmaiseksi. Biletin ja näin paljon kavereita lukulomalla, kirjoitin E:n paperit ja sitten syksyllä aloitin yo-opinnot haluamassani pääaineessa Helsingin yliopistossa.

mahdollistivat lukuloman kotona, ostivat kaiken tarvittavan materiaalin, ja rohkaisivat ja luottivat minuun. Ja olivat kasvattaneet minusta jo lapsena aktiivisen koululaisen, tilasivat kahta sanomalehteä, koko lapsuuteni ajan Suomen Kuvalehteä, heillä oli tuhansia kirjoja kirjahyllyssä jne, eli eväät oppimiseen oli koko ajan tarjolla. Ja ihan hyvin meni. Samaa linjaa jatkamme omilla lapsillamme.

isä oli sairaalassa eli eipä ollut mitään apuja.

Hyvin meni ylppärit

Jos tähtäin on korkealla, on pojan kyettävä jo tuossa vaiheessa toimimaan suunnitelmallisesti ja tekemään itse omat lukusuunnitelmansa ja noudatettava niitä ilman, että äiti piikoo vieressä. Vai lähteekö äiti mukaan yliopistoonkin?



Jos ei pojasta ole kurinalaiseen toimintaan tuossa iässä, ei se sitä opi itsestään yliopistossakaan. Jos tavoite on selkeä ja elämän realiteetit hanskassa, nuori aikuinen kyllä pärjää paapomattakin.

Mielestäni abiturienttien on aika jo "aikuistua" ja ottaa vastuu omasta lukemisestaan, näyttää siten kypsyytensä. En siis mitenkään kannata, että äidit tekisivät lapsilleen lukuaikatauluja, tenttaisivat iltaisin oppimansa asiat ja vahtisisivat siten, että nuoret opiskelevat. Se ei varmaan pitemmän päälle kannata tai on äideille loppumaton suo kun oikoluet viiden vuoden päästä nuorukaisen gradua ja väsäät työhakemuksia.



Mutta tottakai vanhemman tuki on tärkeää ja varmasti vertaansa vailla, jos nuori sitä itse pyytää, kuten ap:n lapsi! Kuulostaa hienolta, että teitte yhdessä lukuaikataulun ja muistitte laittaa sinne lepoakin. Älkääkä olko huolissanne, vaikka se ei ihan pitäisikään. Lepo ja rentoutuminen vaan vauhdittavat oppimista.



Omat vanhempani tarjosivat minulle ilmaisen asumisen kotona (ei tarvinnu mennä töihin), koin heidän tukensa henkisenä, vaikkakaan konkreettista tukea en pyytänyt, auto oli käytettävissä kirjoituspäivinä, jne.



PS. Hyvä menestyminen ja korkeat tavoitteet ei välttämättä kylläkään vaadi orjallista lukupäiväkirjaa. Itse huomasin, että kannattaa lukea kunakin päivänä sitä mitä huvittaa. Joskus vaan on fiilis, että tekee mieli laskea ja toisena päivänä syventyä reaalin kirjoihin. Ja erinomaisesti meni kirjoitukset minunkin taktiikallani!

ja huolehtimalla siitä, että kaapista löytyi syötävää. Lukemiset huolehdin itse.

Asuin jo omassa kämpässä tuolloin, kävin siis koko 3. luokan omasta osoitteestani. Täysin omassa hallussa oli opiskelut, kirjoitin L:n paperit v.-92.

Kenen tavoitteista kyse, ap:n vai ap:n lapsen?



Itse sain saman avun kuin moni muukin mainitsi: katon pään päälle ja ylläpidon. Itse luin kokeisiin, ja hyvin meni. (6 L) Omat vanhempani eivät ole ylioppilaita (kansakoulupohja), joten eivät he olisi oikein järkevästi pystyneet asioihini puuttumaankaan.



Reaalissa keskityin kemiaan, jossa vähiten lukemista. Pitkän matikan kurssia olin kerrannut jo edellisenä kesänä kesäkurssilla.

Poika tavoittelee lääkistä, joka on äidin ja lapsen unelman täyttymys.



Preppaan häntä niin paljon kuin apua pyytää, kannustan kun ei meinaa yksin jaksaa. Tämä tie ei ole se helpoin, on päästävä pitkälle. ap

että sain lukurauhan joskus. Siinä se:)

4 viikoa vuodesta. Paapon häntä ne viikot. 48 viikkoa selviää itsekseen.



Toivottavasti kukaan ei halua toivoa hänelle epäonnea opiskelussa, äidin kanssa tai äitiä ilman. ap

Eivät he olisi mitenkään osanneet auttaa itse lukemisessa, kun eivät itse olleet kouluja käyneet. Ihan omalla vastuulla ovat lukemiset aina olleet.

Kirjoitin silti lukematta erinomaiset paperit.

Bailasin vaan ja olin laskettelemassa koko lukukuukauden.

Selailin kirjoja ja istuin kavereiden kanssa kahvilla. Hyvin meni, mutta lukemalla olis voinut mennä loistavasti (tai sitten ei..).

joten rahat bailaamiseen ja autoiluun sekä lasketteluun tuli itse kustannettua samoin kuin lukion kirjat. Katon sain ja ruoat, jos olin kotosalla. En kyllä ollut...