Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos parisuhde on siinä pisteessä että

Vierailija
06.02.2011 |

puolisoaan vihaa ja seksi ällöttää, niin onko siinä realistisesti enää mitään toivoa? Onko joku oikeasti päässyt tuosta vielä hyvään parisuhteseen vai onko se vain urbaanilegendaa?



Entä jos sitten kuitenkin ei haluta erota. Pitääkö silloin suostua seksiin, jos ajatus seksistä inhottaa totaalisesti. Mieti jos seksi ajatuksena tuntuisi yhtä houkuttelevalta kuin suihinotto 60-vuotiaalta haisevalta alkoholistilta. Pitääkö siihen sitten kuitenkin suostua jos kerran naimisissa haluaa olla.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eroa jos tuntuu noin pahalta

Vierailija
2/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta miksi seksi sinusta tuntuu noin vastemieliseltä?



Toisekseen mietin että jos seksiin ei halua suostua, on sulla siihen avioliitossaKIN oikeus. Se on sitten sen toisen puoliskon vallassa päättää, haluaako hän elää ilman seksiä vai eroaako mieluummin.



Että ei sun siis tarvitse sitä eroa hakea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa uskoa että koskaan enään mitään miestä ottaisin vaivoikseni. Lapset tarvii isän. Ei riidellä kovin usein ja 80% ajasta on kohtalaisen hyvä tunnelma kotona. En koskaan mollaa miestäni lapsille, päinvastoin kehun ja puhun positiivisesti. Arjessa unohdan kaunan miestäni kohtaan, se kyllä on pinnan alla koko ajan jos rupean ajattelemaan asiaa. Mutta ajattelen hänestä vähän kuin jostain hankalasta työkaverista jonka kanssa tulen toimeen hyvin kun olen ystävällinen sitä kohtaan ja koetan olla ajattelematta asiaa liikoja.



Tilanne olisi mun puolesta ok, jollei koko ajan riippuisi damokleen miekkana pään päällä seksin vaara. Se pilaa kaikki kivat asiat. Kun minulla olisi joskus harvoin omaa aikaa ja lapset mummolassa, koko päivä menee pilalle kun en pysty rentoutumaan ennen kuin seksi on saatu kärsittyä pois. Silti en pysty tekemään aloitettakaan että siitä pääsisi mahdollisimman nopeasti eroon.

Vierailija
4/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi kannat kaunaa miestäsi kohtaan?

Vierailija
5/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi kannat kaunaa miestäsi kohtaan?

syistä mitä en jaksa tässä ruotia. Sen takia joudun nielemään kaiken kiltisti. Esim. sen ettei mies tee mitään kotitöitä, vaikka minullakin on työni, en vain ansaitse sillä tarpeeksi. Toisin sanoen koen että olen pakkosaumassa. Jos lähtisin, meillä olisi lasten kanssa tosi vaikea tilanne taloudellisesti. LIsäksi seksin suhteen parisuhteemme ei oikein saanut hyvää alkua ja siitä on seurannut ikäviä noidankehiä ja kaikenlaista kaunaa. ap

Vierailija
6/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en vihaa miestäni. En halua erotakaan lasten takia. Mies tuntuu myös pärjäävän ilman seksiä tai sitten käy jossain. Siihen en kuitenkaan usko,koska on aina kotona, jos ei ole töissä. Ei mua kuitenkaan seksi ällötä, mutta jotenkin on vaan ajauduttu tähän pisteeseen.



Mutta jos vihaisin miestä, niin luultavasti haluaisin erota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä tekisitte jos olisitte minä? t. ap

Vierailija
8/9 |
06.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä tekisitte jos olisitte minä? t. ap


Sinulla on vain yksi elämä ap. Yksi. Tahdotko viettää sen ainokaisen elämäsi noin? Hokemalla itsellesi, että "kyllä mä kestän, kyllä mä kestän, kunhan se ei vain koske..." Toivoisitko moista elämää tyttärellesi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
07.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroaisin. Jos tunnet noin voimakasta vastenmielisyyttä miestä kohtaan, en mitenkään usko, että asiat siitä paranevat. Tai tiedän, omakohtaisesti. Mua mies nimitteli ja haukkui, iski vyön alle kaikkiin kipeisimpiin kohtiin mitä olin erehtynyt "hyvinä aikoina" kertomaan jne., löikin joitain kertoja, siis täysi paska mieheksi. Josta syystä en kokenut ripaustakaan himoa häntä kohtaan. Seksiä halusin, voi pojat, mutta en hänen kanssaan... Mutta en siis pettänytkään, siihen en kyennyt. Tajusin sitten, että joko elän lasten takia tässä vielä vuosia (mitä tein aika monta vuotta...), tai teen jotain ja otan itselleni mahdollisuuden onneen. Luulen, että vaikka pystyin enimmäkseen käyttäytymään myös ystävällisesti miestä kohtaan huolimatta siitä mitä oikeasti tunsin, lapset vaistosivat.



Noin muuten olen sitä mieltä, että ihan pikkusyistä ei pidä erota, jos muuten arki luistaa, mutta kyllä sellainen aito vastenmielisyys paistaa läpi ja heijastuu arkeenne. Jos siis kyse ei ole edes vain seksin ällöttävyydestä, vaan tuosta kaunasta miestäsi kohtaan. Et voi sitä loputtomiin piilotella, joskus nainen sisälläsi tulee huutamaan, että entä minä!!?



Mietin tosi pitkään, että niin vaan "ennen vanhaankin" näissä tilainteissa sinniteltiin. Miehet hakkasi ja alisti (kärjistettynä), naiset otti vastaan ja pysyivät. Että pitäisikö munkin, lasten edun nimissä.



Mutta kyllä mä halusin kuitenkin elää elämäni itseäni varten, lapset pärjäävät kyllä. Enkä ole katunut, en hetkeäkään...