Vierailija

...tietääkö kukaan, mitä pitää huomioida tai miten tulee 'käyttäytyä' tällaisessa tilanteessa?!

  • ylös 0
  • alas 1

Kommentit (10)

on yleensä avoin arkku. Kuolemaa ei pidetä mitenkään pelottavana, vaan hyvin luonnollisena asiana. Siunaustilaisuudessa yleensä seisotaan, mutta iäkkäämmät tai muutenn huonokuntoiset voivat istua pääosan siunauksesta. Tietyssä kohdassa noustaan kuitenkin seisomaan. Ortodoksisiunauksessa ei ole säestystä ollenkaan, ja pääosa toimituksesta tapahtuu laulaen. Pappi kyllä neuvoo saattoväkeä toimituksen kuluessa, jos paikalla on ei-ortodokseja. Ortodoksisiunaus kestää vähän pidempään kuin luterilainen siunaustilaisuus.



Tässä jotain sekalaisia kokemuksia. Toivottavasti oli jotain apua.



t. ev.lut., joka oli jokin aika sitten ortodoksihautajaisissa, joissa koko saattoväki oli luterilaisia

Ei kannata pelätä aukiolevaa arkkua, sillä vainaja on laitettu siistiksi. Mummoni oli tosi levollisen näköinen arkussaan, paremman näköinen kuin muutamana viime vuotenaan...



Tilaisuus on kaikenkaikkiaan hieman intiimimpi ja kyyneliltä tuskin voi välttyä, jos kuuntelee toimituksen sanomaa.



Kaunis, todella kaunis tilaisuus ja siihen on hieno lopettaa maanpäällinen elämä.



kannattaa tutustua seuraavaan linkkiin!



http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/kuolema.htm

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

...san tänään kutsun hautajaisiin ja tosiaan pelottaa mennä, kun en tunne ollenkaan kyseisiä toimituksia, mutta koska kyse on läheisestä sukulaisesta, ei voine olla menemättäkään. Kiitos!

syksyllä ja meitä luterilaisiakin oli siellä mukana useita. Pappi selitti alkuun mitä tulee tapahtumaan ja miksi. Lisäksi ohjelmaan oli painettu tilaisuuden kulku erikseen.



Aivan ihanan lämmin, haikea ja intiimi tunnelma oli eikä mitään pelättävää. Kyyneleitä riitti mutta niin myös iloista naurua muistotilaisuudessa.

Ortodoksinen hautaus on kaunis ja tunteellinen tilaisuus. Minua ahdistaa käydä luterilaisissa hautajaisissa, koska en konkreettisesti pääse hyvästelemään vainajaa, vaan hänet on jo laitettu arkkuun ja arkku on kiinni.

Ortodoksisissa hautajaisissa arkku on tosiaan auki, mutta vainajan kasvot ovat muistaakseni alttariin päin, eli arkkuun ei ole pakko katsoa. Ortodoksit käyvät kyllä jättämässä hyväiset ja suutelemassa vainajaa, mutta ei-ortodoksien ei ole mikään pakko tehdä niin.

Kannattaa kuunnella sanomaa. Kuolema on vain osa elämää, portti uuteen vaiheeseen. Siksi meidän hautajaisissamme lauletaan myös laulu "Monia armorikkaita vuosia", joka on paremmin tunnettu syntymäpäivälauluna. Toinen veisu, jota en voi kuulla itkemättä, mutta jota usein mielessäni mietin, on "Saata, oi Kristus, sinun palvelijaisi sielut lepoon pyhien joukkoon, sinne missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia."



Voimia raskaaseen päivää, ap. Säilytä avoin mieli ja saata lähimmäisesi viimeiselle matkalleen.

kirjoitit todella kauniisti!



Todella kosketit sydäntäni, kyyneleet tulvahtivat silmiin ja mieli herkistyi - kiitos rohkaisusta.

Työssäni kohtaan kuolemaa päivittäin - paperilla, mutta lähiomaisen kuolema on jotenkin niin intiimitilanne, että helpoimmalta tuntuisi muistaa hänet elävänä ja olla menemättä hautaustilaisuuteen.



Erikoista, että vaikka tämä hetki oli jo odotettavissa - ja hänen tilansa huomioiden ehkä 'toivottavaakin', niin vaikealta tuntuu myöntää asiassa sen lopullisuus... Itse en ole kovin harras ihminen, eikä uskonnollisuus ole varsinaisesti mukana elämässäni, enkä oikeasti koe edes pelkääväni kuolemaa, niin käy meille kaikille joskus ja silti pelottaa mennä sinne ja myöntää, ettei häntä vaan enää ole...

Tärkein asia, mikä pitää muistaa: missään tilanteessa ei saa kulkea arkun ja alttarin väliltä, ettei vainajan yhteys alttariin katkea. (Tämä on hyvä mainita myös paikalla oleville valokuvaajille.)



Tilaisuus on intiimi. Tuohukset palavat kaikkien käsissä, myös lasten.

Kaikki seisovat arkun ympärillä. (toki, jos on jotain ongelmia seisomisen suhteen, niin tuoleja löytyy seinän viereltä).



Arkku on auki, sitä ei pidä hätkähtää. Ja omalla kohdallani olin todella iloinen, että arkku oli auki. Pitkästä aikaa näin äitini hyvin levollisena, kasvoissa ei näkynyt merkkiäkään kivusta. (Joskus kasvojen päällä on liina.)

Jokainen (yleensä perhe kerrallaan, ensin tietysti lähimmät ja siitä sitten luontevasti aina hiukan kaukaisemmat sukulaiset jne.) käy arkun äärellä sanomassa hyvästit vainajalle. Ortodoksit tekevät ristinmerkin arkun äärellä, mikäli tämä ei tunnu luontevalta, voi hyvin vain laskea päänsä hiukan kumaraan ja hiljentyä. Lähtiessä arkun ääreltä yleensä nyökätään kevyesti lähiomaisille.



Onko kyseessä vanhoilliset? He voivat olettaa, että nainen on nilkkapituisessa hameessa ja peittänyt hiuksensa huivilla. Tämä ei ole enää kovin yleinen käytäntö, mutta kovin vanhoilliset ovat tämän kannalla. Mitä suurempi kaupunki ja mitä enemmän ei-ortodokseja paikalla, sitä todennäköisemmin tätä ei noudateta.



Siunauksen jälkeen siirrytään kulkueessa haudalle, jonne arkku (ortodoksit suosivat arkkuhautausta, vainajan kasvot itään päin) lasketaan. Haudalla jokainen käy vuorotellen heittämässä (tämä voi tapahtua esim perhekunnittain niin, että koko perheestä yksi heittää) kauhallisen multaa arkun päälle. Tämä oli mielestäni yksi kauneimpia hetkiä äitini hautajaisissa: näin kuopassa valkoisen arkun, joka hohti tummaa multaa vasten. Tässä yhteydessä voi halutessaan taittaa omasta kukkavihkostaan yhden kukan ja pudottaa sen arkun päälle. Kun kaikki ovat heittäneet multaa, niin kuopan päälle laitetaan kansi, jonka päälle lasketaan kukat.



Tämän jälkeen muistotilaisuus vainajan kotona. Tämä on vanha käytäntö, mitä noudatetaan vieläkin usein.

(Myös arkun kuljettaminen kodin ovella ennen hautaan laskemista on vanha perinne. Tästä on kuitenkin lähes kokonaan luovuttu käytännön syiden takia. Mutta siis, vanhan ortodoksinen tavan mukaan vainaja kävi vielä hyvästelemässä kotinsa.)



Älä jää pois tilaisuudesta, missään tapauksessa! Hautajaiset ovat kaunis, intiimi tilaisuus. Ole levollisin mielin ja kunnioittavalla asenteella niin kaikki menee hyvin.

Paljon voimia sinulle raskaaseen aikaan.

Ja kiitos vastaajille tästä ketjusta!

Monta asiaa tuli esille, mitä en olisi tullut ajatelleeksi kun ympärillä on pääosin vain luterilaisia hautajaisia.

Vierailija

Vanha ketju mutta vastaan kuitenkin jos joku joskus nostaa. Olin juuri ortodoksihautajaisissa.

Melkein myöhästyin kun pappi aloitti etuajassa. Hellepäivä niin oli kuuma. Suitsukkeen haju suorastaan pyörrytti. Arkku oli kiinni mikä oli omaisten valinta kun suurin osa omaisista ev.lut. Kaunis kirkko.  Kevyet mullat.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla