Vakavaa. Mitä teen mieheni kanssa.
Ole ystävällinen ja vastaa fiksusti, olen nimittäin ihan tosissani ja kovin huolissani.
Eli, miehelläni on ollut jo pitkään paha työstressi, joka on tietysti pahentunut. Lisäksi meillä on pieni vauva, jola valvottaa Paljon.
Mieheni on alkanut menettää malttinsa todella pahasti ja tämä kohdistuu etenkin hirvittävän villiin esikoiseen. Mieheni saattaa esim. raivoissaan lyödä seinään, heittää jotain yms. Ja viime aikoina hänellä on mennyt esikoisen käsittely niin rajuksi, että se lähentelee jo pahoinpitelyä.
Tässä kohtaa toivon, että ette kilju lastensuojelua välittömästi, vaan ymmärrätte, että tämä asia ei ole mitenkään mustavalkoinen.
Mieheni ei ole ikinä lyönyt minua, eikä tietystikään lapsia. Mutta kun häneltä Tosissaan menee hermo, on esim. riuhtaissut tai tönäissyt tmv ikään kuin siinä raivon puuskassa. Harkiten hän ei mitään tekisi eikä raivonpuuska kestä kuin sen kaksi sekuntia. Mutta sinä aikana ehtii tapahtua... Nyt esikoisella on kuhmu tällaisen episodin seurauksena.
Surullista on myös se, että miehelläni ei lainkaan kärsivällisyys riitä. Hän olettaa, että lapsen pitäisi totella välittömästi, mistä seuraa, lapsen ollessa samanlainen, välitön napit vastakkain oleminen. Paitsi, että kyseessä on kuitenkin niin pieni lapsi vielä, että luulen lapsen nyt vähän ylireagoivankin tähän isän käytökseen uhittelemalla takaisin.
Mihin vedän rajan ja sanon, että jos touhu ei muutu, niin se on sitten ero? Toiseen kuhmuun? En saa tästä asiasta nyt mitään otetta. Lisäksi, tiedän, että tilanne paranisi vain piiitkällä sairaslomalla, se, että stressaa käytöksestään sotkee kuviota varmasti lisää.
Olen kovin peloissani, mitä tästä vielä seuraa.
Kommentit (35)
Toimia ns. ajattelematta... Olen samaa mieltä, mutta hän selittää vielä itselleen tapahtumat irrallisina, eikä mene ottamaan burnoutvapaata.
Yhtään eivät auta hänen vanhempansa, jotka hokevat, että varmasti saa potkut, jos jää sairaslomalle....
Mutta katsoako vielä vähän aikaa, työjutuissa on tulossa muutosta juuri, vai joko pistän kovan kovaa vastaan - loma tai ero. Siinäpä se kysymys :(
Ap
Katuuko mies malttinsa menetettyään? Luulisi että kuhmu lapsen päässä saisi aikaiseksi jo valtavat tunnontuskat ja hänet hakeutumaan hoitoon. Tai ylipäätään siis apua saamaan. Jos ei niin sitten tilanne on todella vakava!
Tuossa tilanteessahan on varmaan tosiaankin tasan kaksi vaihtoehtoa: Työ tai perhe... Sikäli että käytös johtuu työstressistä.
että kova kovaa vastaan.
Väkivaltainenkin mies toki katuu yleensä tekojaan, mutta käytös ei muutu.
Exäni alkoi väkivaltaiseksi humalassa+työstressin seurauksena. Ymmärsi kyllä tekevänsä väärin jälkeenpäin, mutta tilanne ei koskaan korjaantunut, paheni vaan.
Siksi on ex.
Miehesi hyötyisi myös (ulkopuolisen antamasta) tiedosta lapsen kehitysvaiheista ja kasvatuksesta. Saisitko raahattua hänet perheneuvolaan tai lukemaan juuri esikoisen ikäisen lapsen normaalista kehityksestä ja kasvatuksesta? Voisitko ehkä lähteä jonnekin lasten kanssa vähäksi aikaa, jotta mies voisi miettiä ja levätä. Ymmärrän toki, että tarvitsisit myös itse lepoa.
että kova kovaa vastaan.
Väkivaltainenkin mies toki katuu yleensä tekojaan, mutta käytös ei muutu.
Exäni alkoi väkivaltaiseksi humalassa+työstressin seurauksena. Ymmärsi kyllä tekevänsä väärin jälkeenpäin, mutta tilanne ei koskaan korjaantunut, paheni vaan.
Siksi on ex.
Itselläni ei ole oikein sellaista paikkaa, mihin voisin pidemmäksi aikaa mennä... Luulen muutenkin, että se lopulta vain pitkittäisi tilannetta.
Ulkopuolinen apu olisi varmasti hödyksi. Kunnallisiin terapeutteihin minulla ei tosin ole minkäänlaista uskoa.. Mutta tieto olisi varmasti hyödyksi, se ei tosin poista stressiä töistä..
Ap
Miehesi hyötyisi myös (ulkopuolisen antamasta) tiedosta lapsen kehitysvaiheista ja kasvatuksesta. Saisitko raahattua hänet perheneuvolaan tai lukemaan juuri esikoisen ikäisen lapsen normaalista kehityksestä ja kasvatuksesta? Voisitko ehkä lähteä jonnekin lasten kanssa vähäksi aikaa, jotta mies voisi miettiä ja levätä. Ymmärrän toki, että tarvitsisit myös itse lepoa.
on väliaikainen ja liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen työtilanteeseen.
Itse olen sitä mieltä, etä jos miehesi stressi jatkuu ja pahenee eikä saa apua, nin siitä voi seurata mielenterveysongelmia.
Miehesi stressi ja mielenterveys on nyt kaikkein tärkein teidän perheenne kannalta.
Koita tukea miestäsi kaikin mahdollisin keinoin ja saada tilanteesenne apua jos mahdollista.
Mikäli työssä tilanne on kriittinen ja stressaava, niin siihen ei voi vedot, etä tee vähemmän työtä ym ym. Ilmeisesti sairaslomakin on "mahdoton" vaihtoehto.
Stressaantunut ihminen pitkäkestoisen stressaamisen jälkeen käyttäytyy kuvaamallasi tavalla, eikä se missään tapauksesa tarkoita, että miehesi olisi huono.
Tietysti pahoinpitely on vakavaa, mutta tilanne on erityisen poikkeuksellinen mutta varmasti myös ratkaistavissa. Nämä ovat niitä perheen tilanteita, jossa vaaditaan venymistä ja rakastamista. miehesi stressaava työ tulee kotiin ja näin varmsati tapahtuu suurimmassa osassa suomalaisia perheitä silloin tällöin.
Uskon että miehesi stressaa myös rakkaudesta sinua ja lastanne kohtaan. Miehesi siis pelkää toimeentulon puolesta ja kyvystään elättää perheensä. Tähän auttaa varmasti se, että kerrot miehellesi että teidän perhe kyllä pärjää ja että rakastat miestäsi.
Voisin koittaa, jos isovanhemmat ottaisivat lastanne yökylään ja saisitte miehenne kanssa olla rauhassa. Lapsen "kitinä" on myrkkyä stressaantuneelle ihmiselle.
Muista myös, että vaikka miten yrität ei miehesi stressi laukea muutamassappäivässä, ei edes muutamassa kuuakudessa. Stressi laukeaa vasta, kun työtilanne selviää, tavalla tai toisella. Tämänkin jälkeen siis menee vielä pitkä aika.
Tarkoitan, että älä odota miehesi "muuttuvat" leppoisaksi ja täysin rentoutuneeksi yhden rauhallisen viikonlopun jälkeen lapsen ollessa mummolla. Niin noppeasti ei tapahdu mitään. Hidas stressin laukeaminen miehelläsi ei myöskään ole sinun vikasi. Et voi laukaista stressiä nopeasti, siihen auttaa vain aika ja isovanhempien apu ja kannustava ilmapiiri kotona.
Kannustusta sinne ja voimia. Asiat kääntyvät hyväksi, mutta vaatii voimia. Älä syytä miestäsi, stressi aiheuttaa sen, että miehesi ei ole oma itsensä. Hän on tavallaan sairas. Jos stressi jatkuu ja häntä syyllistetään ja kovistellaan "liikaa" se voi kääntyä mielisairaudeksi ja silloin on toipumisaika vuosia, pahimmillaan siitä jää ikuinen vaiva. Koita välttää sitä.
Miehesi kaipaa rauhaa ja lepoa ja ymmärrystä. Miehesi ei stressaisi läheskään niin paljon, jos hän ei rakastaisi perhettään ja olisi huolissaan sen taloudellisesta toimeentulosta. Stressi on siis osoitus rakkaudesta teitä kohtaan, joskin harmillinen tilanne. Miehesi on varmsti kovilla.
Muista myös, että miehille työn merkitys on paljon paljon PALJON suurempi kuin naisille. Sinulle voi olla vaikeuksia ymmärtää miten paljon työ ja siinä menestyminen merkitsee miehellesi. Se voi kuitenkin olla miehellesi erittäin merkityksellistä.
voit koittaa saada miehesi lääkäriin ja puhua itselleen rauhoittavia. Miedot rauhoittavat auttavat kummasti jaksamaan lyhytkestoisen "paniikin ja stressin" yli. Rauhoittavaa lääkitystä ei tarvitse hävetä, vaan se on järkevyyttä. Siihen voi suhtautua normaalina apuna tiukassa työstressissä ja pienten lasten perheessä.
Jotenkin pitäisi myös saada miehesi irtautumaan työstressistä. Lenkkeily, muu urheilu, avantouinti. Nämä rentouttavat, mutta nekään eivät vaikuta vielä edes parisa viikossa. Käykää teatterissa ja lapsi mummolle. Koita irtauttaa miehesi stressaavasta työtilanteesta.
Työpäivä pitää saada poikki kotiin tultaessa, muuten ajatukset pyörivät tyhjää ja stressaavien asioiden ympärillä ja sitten on noidankehä valmis.
Terapeutit on tietysti yksi vaihtoehto, mutta arvaan että tähän tapaukseen ne eivät ole oikea vaihtoehto. Voin olla väärässäkin, saat itse tehdä tilannearvion.
Velaton ihminen ei ota niin helposti stressiä, vaikka saattaisi saada kenkää töistä. Ylivelkaantunut saattaa ottaa samasta tilanteesta paljon enemmän stressiä.
Heikentynyt työtilanne tai hetken työttömyys saattaisi romauttaa korttitalon.
Raha hallitsee ihmistä, jos ihminen ei osaa hallita raha-asiotaan.
toki ole, ettäkö vieläsen vauvankin veisin muualle itkemään, että mieheni saisi olla ruhassa. Huhhuh. Olen kuoleman väsyneenä yrittänyt antaa hänen nukkua, ts. hoidan yöt, mutta ei tunnu riittävän. Ymmärtääkseni uupumukseen ei uni auta.
No, kuvailemasi kaltainen hyssyttely on mielestäni vihoviimeinen ratkaisu, lasten hyvinvointi kuitenkin ensin, vaikka sitten työpaikan uhalla.
Suurin ongelma on nyt saada mieheni tajuamaan, miten reunalla hän tässä menee ja jäämään sairaslomalle.
T, ap
on väliaikainen ja liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen työtilanteeseen.
Itse olen sitä mieltä, etä jos miehesi stressi jatkuu ja pahenee eikä saa apua, nin siitä voi seurata mielenterveysongelmia.
Miehesi stressi ja mielenterveys on nyt kaikkein tärkein teidän perheenne kannalta.
Koita tukea miestäsi kaikin mahdollisin keinoin ja saada tilanteesenne apua jos mahdollista.
Mikäli työssä tilanne on kriittinen ja stressaava, niin siihen ei voi vedot, etä tee vähemmän työtä ym ym. Ilmeisesti sairaslomakin on "mahdoton" vaihtoehto.
Stressaantunut ihminen pitkäkestoisen stressaamisen jälkeen käyttäytyy kuvaamallasi tavalla, eikä se missään tapauksesa tarkoita, että miehesi olisi huono.
Tietysti pahoinpitely on vakavaa, mutta tilanne on erityisen poikkeuksellinen mutta varmasti myös ratkaistavissa. Nämä ovat niitä perheen tilanteita, jossa vaaditaan venymistä ja rakastamista. miehesi stressaava työ tulee kotiin ja näin varmsati tapahtuu suurimmassa osassa suomalaisia perheitä silloin tällöin.
Uskon että miehesi stressaa myös rakkaudesta sinua ja lastanne kohtaan. Miehesi siis pelkää toimeentulon puolesta ja kyvystään elättää perheensä. Tähän auttaa varmasti se, että kerrot miehellesi että teidän perhe kyllä pärjää ja että rakastat miestäsi.
Voisin koittaa, jos isovanhemmat ottaisivat lastanne yökylään ja saisitte miehenne kanssa olla rauhassa. Lapsen "kitinä" on myrkkyä stressaantuneelle ihmiselle.
Muista myös, että vaikka miten yrität ei miehesi stressi laukea muutamassappäivässä, ei edes muutamassa kuuakudessa. Stressi laukeaa vasta, kun työtilanne selviää, tavalla tai toisella. Tämänkin jälkeen siis menee vielä pitkä aika.
Tarkoitan, että älä odota miehesi "muuttuvat" leppoisaksi ja täysin rentoutuneeksi yhden rauhallisen viikonlopun jälkeen lapsen ollessa mummolla. Niin noppeasti ei tapahdu mitään. Hidas stressin laukeaminen miehelläsi ei myöskään ole sinun vikasi. Et voi laukaista stressiä nopeasti, siihen auttaa vain aika ja isovanhempien apu ja kannustava ilmapiiri kotona.
Kannustusta sinne ja voimia. Asiat kääntyvät hyväksi, mutta vaatii voimia. Älä syytä miestäsi, stressi aiheuttaa sen, että miehesi ei ole oma itsensä. Hän on tavallaan sairas. Jos stressi jatkuu ja häntä syyllistetään ja kovistellaan "liikaa" se voi kääntyä mielisairaudeksi ja silloin on toipumisaika vuosia, pahimmillaan siitä jää ikuinen vaiva. Koita välttää sitä.
Miehesi kaipaa rauhaa ja lepoa ja ymmärrystä. Miehesi ei stressaisi läheskään niin paljon, jos hän ei rakastaisi perhettään ja olisi huolissaan sen taloudellisesta toimeentulosta. Stressi on siis osoitus rakkaudesta teitä kohtaan, joskin harmillinen tilanne. Miehesi on varmsti kovilla.
Muista myös, että miehille työn merkitys on paljon paljon PALJON suurempi kuin naisille. Sinulle voi olla vaikeuksia ymmärtää miten paljon työ ja siinä menestyminen merkitsee miehellesi. Se voi kuitenkin olla miehellesi erittäin merkityksellistä.
Parempi kohta kuin tämä. Luulen tosin, että tilanteessamme, jota en voi tässä enempää valotta, olisi parempi ehkä saada ne potkut.
T, ap
Velaton ihminen ei ota niin helposti stressiä, vaikka saattaisi saada kenkää töistä. Ylivelkaantunut saattaa ottaa samasta tilanteesta paljon enemmän stressiä.
Heikentynyt työtilanne tai hetken työttömyys saattaisi romauttaa korttitalon.
Raha hallitsee ihmistä, jos ihminen ei osaa hallita raha-asiotaan.
toki ole, ettäkö vieläsen vauvankin veisin muualle itkemään, että mieheni saisi olla ruhassa. Huhhuh. Olen kuoleman väsyneenä yrittänyt antaa hänen nukkua, ts. hoidan yöt, mutta ei tunnu riittävän. Ymmärtääkseni uupumukseen ei uni auta.
No, kuvailemasi kaltainen hyssyttely on mielestäni vihoviimeinen ratkaisu, lasten hyvinvointi kuitenkin ensin, vaikka sitten työpaikan uhalla.
Suurin ongelma on nyt saada mieheni tajuamaan, miten reunalla hän tässä menee ja jäämään sairaslomalle.
T, ap
on väliaikainen ja liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen työtilanteeseen.
Itse olen sitä mieltä, etä jos miehesi stressi jatkuu ja pahenee eikä saa apua, nin siitä voi seurata mielenterveysongelmia.
Miehesi stressi ja mielenterveys on nyt kaikkein tärkein teidän perheenne kannalta.
Koita tukea miestäsi kaikin mahdollisin keinoin ja saada tilanteesenne apua jos mahdollista.
Mikäli työssä tilanne on kriittinen ja stressaava, niin siihen ei voi vedot, etä tee vähemmän työtä ym ym. Ilmeisesti sairaslomakin on "mahdoton" vaihtoehto.
Stressaantunut ihminen pitkäkestoisen stressaamisen jälkeen käyttäytyy kuvaamallasi tavalla, eikä se missään tapauksesa tarkoita, että miehesi olisi huono.
Tietysti pahoinpitely on vakavaa, mutta tilanne on erityisen poikkeuksellinen mutta varmasti myös ratkaistavissa. Nämä ovat niitä perheen tilanteita, jossa vaaditaan venymistä ja rakastamista. miehesi stressaava työ tulee kotiin ja näin varmsati tapahtuu suurimmassa osassa suomalaisia perheitä silloin tällöin.
Uskon että miehesi stressaa myös rakkaudesta sinua ja lastanne kohtaan. Miehesi siis pelkää toimeentulon puolesta ja kyvystään elättää perheensä. Tähän auttaa varmasti se, että kerrot miehellesi että teidän perhe kyllä pärjää ja että rakastat miestäsi.
Voisin koittaa, jos isovanhemmat ottaisivat lastanne yökylään ja saisitte miehenne kanssa olla rauhassa. Lapsen "kitinä" on myrkkyä stressaantuneelle ihmiselle.
Muista myös, että vaikka miten yrität ei miehesi stressi laukea muutamassappäivässä, ei edes muutamassa kuuakudessa. Stressi laukeaa vasta, kun työtilanne selviää, tavalla tai toisella. Tämänkin jälkeen siis menee vielä pitkä aika.
Tarkoitan, että älä odota miehesi "muuttuvat" leppoisaksi ja täysin rentoutuneeksi yhden rauhallisen viikonlopun jälkeen lapsen ollessa mummolla. Niin noppeasti ei tapahdu mitään. Hidas stressin laukeaminen miehelläsi ei myöskään ole sinun vikasi. Et voi laukaista stressiä nopeasti, siihen auttaa vain aika ja isovanhempien apu ja kannustava ilmapiiri kotona.
Kannustusta sinne ja voimia. Asiat kääntyvät hyväksi, mutta vaatii voimia. Älä syytä miestäsi, stressi aiheuttaa sen, että miehesi ei ole oma itsensä. Hän on tavallaan sairas. Jos stressi jatkuu ja häntä syyllistetään ja kovistellaan "liikaa" se voi kääntyä mielisairaudeksi ja silloin on toipumisaika vuosia, pahimmillaan siitä jää ikuinen vaiva. Koita välttää sitä.
Miehesi kaipaa rauhaa ja lepoa ja ymmärrystä. Miehesi ei stressaisi läheskään niin paljon, jos hän ei rakastaisi perhettään ja olisi huolissaan sen taloudellisesta toimeentulosta. Stressi on siis osoitus rakkaudesta teitä kohtaan, joskin harmillinen tilanne. Miehesi on varmsti kovilla.
Muista myös, että miehille työn merkitys on paljon paljon PALJON suurempi kuin naisille. Sinulle voi olla vaikeuksia ymmärtää miten paljon työ ja siinä menestyminen merkitsee miehellesi. Se voi kuitenkin olla miehellesi erittäin merkityksellistä.
On erilaisia selviytymistapoja. Tässä kuitenkin kerroin meidän perheen tilanteesta ja tässä puhui elämä syvällä rintaäänellä. Tällaisilla ohjeilla meillä selviydyttiin vastaaasta tilanteesta. Vaikeaa oli, mutta mielestäni kirjoittamani tapa olisi ollut se oikein tapa ainakin meillä. Osan toki ymmärsin vasta jälkeenpäin
T:8
Nekin saattavat vain pitkittää sitä, että jotain radikaalia on tehtävä asioiden muuttmiseksi. Tarkoitan, että jos hän sitten imeestti jaksaa ja enemmän ja enemmän, niin mikä tulee olemaan putous!
Olen itse sairasloman kannalla, mutta miten saada mies suostumaan, hän pelkää selkeästi myös sosiaalista leimaa asiasta.
Ap
voit koittaa saada miehesi lääkäriin ja puhua itselleen rauhoittavia. Miedot rauhoittavat auttavat kummasti jaksamaan lyhytkestoisen "paniikin ja stressin" yli. Rauhoittavaa lääkitystä ei tarvitse hävetä, vaan se on järkevyyttä. Siihen voi suhtautua normaalina apuna tiukassa työstressissä ja pienten lasten perheessä.
Jotenkin pitäisi myös saada miehesi irtautumaan työstressistä. Lenkkeily, muu urheilu, avantouinti. Nämä rentouttavat, mutta nekään eivät vaikuta vielä edes parisa viikossa. Käykää teatterissa ja lapsi mummolle. Koita irtauttaa miehesi stressaavasta työtilanteesta.
Työpäivä pitää saada poikki kotiin tultaessa, muuten ajatukset pyörivät tyhjää ja stressaavien asioiden ympärillä ja sitten on noidankehä valmis.
Terapeutit on tietysti yksi vaihtoehto, mutta arvaan että tähän tapaukseen ne eivät ole oikea vaihtoehto. Voin olla väärässäkin, saat itse tehdä tilannearvion.
työssä ja saisi varmasti toisen työn, jos vaan ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi ratkaisuja. Hänelle raha on kaikki kaikessa ja samalla palkalla on todella vaikea löytää työtä. Lisäksi tässä on hänen oma yrityskuvionsa, jossa on mukana. Se on oikein potentiaalinen, mutta ei tietysti ole mitään palkkaan verrattuna, joten siihen hyppääminen,,,
Hän ei siis tee mitään, taistelee vaan päivästä toiseen, eikä ratkaise asiaa. Ja perhe tämän sitten kustantaa :/
Ap
toki ole, ettäkö vieläsen vauvankin veisin muualle itkemään, että mieheni saisi olla ruhassa. Huhhuh. Olen kuoleman väsyneenä yrittänyt antaa hänen nukkua, ts. hoidan yöt, mutta ei tunnu riittävän. Ymmärtääkseni uupumukseen ei uni auta.
No, kuvailemasi kaltainen hyssyttely on mielestäni vihoviimeinen ratkaisu, lasten hyvinvointi kuitenkin ensin, vaikka sitten työpaikan uhalla.
Suurin ongelma on nyt saada mieheni tajuamaan, miten reunalla hän tässä menee ja jäämään sairaslomalle.
T, ap
on väliaikainen ja liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen työtilanteeseen.
Itse olen sitä mieltä, etä jos miehesi stressi jatkuu ja pahenee eikä saa apua, nin siitä voi seurata mielenterveysongelmia.
Miehesi stressi ja mielenterveys on nyt kaikkein tärkein teidän perheenne kannalta.
Koita tukea miestäsi kaikin mahdollisin keinoin ja saada tilanteesenne apua jos mahdollista.
Mikäli työssä tilanne on kriittinen ja stressaava, niin siihen ei voi vedot, etä tee vähemmän työtä ym ym. Ilmeisesti sairaslomakin on "mahdoton" vaihtoehto.
Stressaantunut ihminen pitkäkestoisen stressaamisen jälkeen käyttäytyy kuvaamallasi tavalla, eikä se missään tapauksesa tarkoita, että miehesi olisi huono.
Tietysti pahoinpitely on vakavaa, mutta tilanne on erityisen poikkeuksellinen mutta varmasti myös ratkaistavissa. Nämä ovat niitä perheen tilanteita, jossa vaaditaan venymistä ja rakastamista. miehesi stressaava työ tulee kotiin ja näin varmsati tapahtuu suurimmassa osassa suomalaisia perheitä silloin tällöin.
Uskon että miehesi stressaa myös rakkaudesta sinua ja lastanne kohtaan. Miehesi siis pelkää toimeentulon puolesta ja kyvystään elättää perheensä. Tähän auttaa varmasti se, että kerrot miehellesi että teidän perhe kyllä pärjää ja että rakastat miestäsi.
Voisin koittaa, jos isovanhemmat ottaisivat lastanne yökylään ja saisitte miehenne kanssa olla rauhassa. Lapsen "kitinä" on myrkkyä stressaantuneelle ihmiselle.
Muista myös, että vaikka miten yrität ei miehesi stressi laukea muutamassappäivässä, ei edes muutamassa kuuakudessa. Stressi laukeaa vasta, kun työtilanne selviää, tavalla tai toisella. Tämänkin jälkeen siis menee vielä pitkä aika.
Tarkoitan, että älä odota miehesi "muuttuvat" leppoisaksi ja täysin rentoutuneeksi yhden rauhallisen viikonlopun jälkeen lapsen ollessa mummolla. Niin noppeasti ei tapahdu mitään. Hidas stressin laukeaminen miehelläsi ei myöskään ole sinun vikasi. Et voi laukaista stressiä nopeasti, siihen auttaa vain aika ja isovanhempien apu ja kannustava ilmapiiri kotona.
Kannustusta sinne ja voimia. Asiat kääntyvät hyväksi, mutta vaatii voimia. Älä syytä miestäsi, stressi aiheuttaa sen, että miehesi ei ole oma itsensä. Hän on tavallaan sairas. Jos stressi jatkuu ja häntä syyllistetään ja kovistellaan "liikaa" se voi kääntyä mielisairaudeksi ja silloin on toipumisaika vuosia, pahimmillaan siitä jää ikuinen vaiva. Koita välttää sitä.
Miehesi kaipaa rauhaa ja lepoa ja ymmärrystä. Miehesi ei stressaisi läheskään niin paljon, jos hän ei rakastaisi perhettään ja olisi huolissaan sen taloudellisesta toimeentulosta. Stressi on siis osoitus rakkaudesta teitä kohtaan, joskin harmillinen tilanne. Miehesi on varmsti kovilla.
Muista myös, että miehille työn merkitys on paljon paljon PALJON suurempi kuin naisille. Sinulle voi olla vaikeuksia ymmärtää miten paljon työ ja siinä menestyminen merkitsee miehellesi. Se voi kuitenkin olla miehellesi erittäin merkityksellistä.
On erilaisia selviytymistapoja. Tässä kuitenkin kerroin meidän perheen tilanteesta ja tässä puhui elämä syvällä rintaäänellä. Tällaisilla ohjeilla meillä selviydyttiin vastaaasta tilanteesta. Vaikeaa oli, mutta mielestäni kirjoittamani tapa olisi ollut se oikein tapa ainakin meillä. Osan toki ymmärsin vasta jälkeenpäin
T:8
Nekin saattavat vain pitkittää sitä, että jotain radikaalia on tehtävä asioiden muuttmiseksi. Tarkoitan, että jos hän sitten imeestti jaksaa ja enemmän ja enemmän, niin mikä tulee olemaan putous!
Olen itse sairasloman kannalla, mutta miten saada mies suostumaan, hän pelkää selkeästi myös sosiaalista leimaa asiasta.
Ap
voit koittaa saada miehesi lääkäriin ja puhua itselleen rauhoittavia. Miedot rauhoittavat auttavat kummasti jaksamaan lyhytkestoisen "paniikin ja stressin" yli. Rauhoittavaa lääkitystä ei tarvitse hävetä, vaan se on järkevyyttä. Siihen voi suhtautua normaalina apuna tiukassa työstressissä ja pienten lasten perheessä.
Jotenkin pitäisi myös saada miehesi irtautumaan työstressistä. Lenkkeily, muu urheilu, avantouinti. Nämä rentouttavat, mutta nekään eivät vaikuta vielä edes parisa viikossa. Käykää teatterissa ja lapsi mummolle. Koita irtauttaa miehesi stressaavasta työtilanteesta.
Työpäivä pitää saada poikki kotiin tultaessa, muuten ajatukset pyörivät tyhjää ja stressaavien asioiden ympärillä ja sitten on noidankehä valmis.
Terapeutit on tietysti yksi vaihtoehto, mutta arvaan että tähän tapaukseen ne eivät ole oikea vaihtoehto. Voin olla väärässäkin, saat itse tehdä tilannearvion.
miehesi ehkä osoisi hieman rauhoittua, jos joutuu "nöyrtymään" lääkäriltä saatavaan rauhoittavaan. Siitä on vielämatkaa siihen että kemiallisesti olisi masennuslääkkeistä kyse.
Olet varmasti oikeassa että lääkkeet voivat syventääkin ongelmaa, jos miehesi ei ymmärrä samalla rauhoittua. Ylikierroksilla käyvälle rauhoittuminen on vaikeaa.
Sairasloma polisi varmasti hyvä, mutta toista on vaikea viedä lääkäriin pyytämään lomaa jos miehesi ei sitä itse omaehtoisesti tee.
Parasta kyllä olisi meno lääkärille ja pyytä äreippaasti rauhoitavaa ja ja kahden viikon lomaa. Voi olla että viikkoa pidempää eivät alkuun myönnä. Loma olisi kyllä parasta.
Jääkö siitä joku leima otsaan. Itse luulen, että miehesi pelkää sitä enemmän kuinon syytäkään. Sen samine olisi varmasti opetavainen kokemus ja tapa pysähtyä miettimään prioriteettajä. Ei ihminen voi venyä mittaansa enempää. Ei ihmisen tarvitse. Ihminen on rajallinen ja rajansa on tunnettava. Parhaiten ne oppii kun ylittää sen rajan.
Miehellesi tekisi hyvää tutusta tähän rajaan jne.
itse en kuitenkaan pelkäisi rauhoittaviakaan. Eivät ne ole vaarallisia mielestäni. Toki kaikkea voi käyttää väärin. Siksi on hyvä että olet rinnalla tukena ja pidät asiat kontrollissa. Mielialalääkkeetkin auttavat vasta yli kuukauden käytettynä ja sisältävät helposti sivuoireita. Rauhoittavat eivät vielä tuo sivuoireita mukaan.
Sosiaalinen leima ? ... Erilaiset stressiloma ja mielenterveysongelmat ovat yllättävän yleisiä.
Välttämättä se ei edes leimaa ketään vaan on samanlainen "status" kuin naisille synnyttäminen alakautta. Ehkä hieman yllättävä kommentti, mutta ei kuitenkaan ihan hatusta vedetty. Elämä pitää kokea ja elää ja siitä jää aina jälkensä, kuten raskausarvet. Niistä pitää olla ylpeä, vaikka rumia ovatkin.
T:8
Ehdottaa, saisi ainakin asioita hoidettua, eikä ikävät adiat kasaannu sillä tavoin... Lisäksi lapsille olisi tietysti kiva, jos isä olisi ns kivempi, vaikka sitten kemiallisista syistä...
Ap
Nekin saattavat vain pitkittää sitä, että jotain radikaalia on tehtävä asioiden muuttmiseksi. Tarkoitan, että jos hän sitten imeestti jaksaa ja enemmän ja enemmän, niin mikä tulee olemaan putous!
Olen itse sairasloman kannalla, mutta miten saada mies suostumaan, hän pelkää selkeästi myös sosiaalista leimaa asiasta.
Ap
voit koittaa saada miehesi lääkäriin ja puhua itselleen rauhoittavia. Miedot rauhoittavat auttavat kummasti jaksamaan lyhytkestoisen "paniikin ja stressin" yli. Rauhoittavaa lääkitystä ei tarvitse hävetä, vaan se on järkevyyttä. Siihen voi suhtautua normaalina apuna tiukassa työstressissä ja pienten lasten perheessä.
Jotenkin pitäisi myös saada miehesi irtautumaan työstressistä. Lenkkeily, muu urheilu, avantouinti. Nämä rentouttavat, mutta nekään eivät vaikuta vielä edes parisa viikossa. Käykää teatterissa ja lapsi mummolle. Koita irtauttaa miehesi stressaavasta työtilanteesta.
Työpäivä pitää saada poikki kotiin tultaessa, muuten ajatukset pyörivät tyhjää ja stressaavien asioiden ympärillä ja sitten on noidankehä valmis.
Terapeutit on tietysti yksi vaihtoehto, mutta arvaan että tähän tapaukseen ne eivät ole oikea vaihtoehto. Voin olla väärässäkin, saat itse tehdä tilannearvion.
miehesi ehkä osoisi hieman rauhoittua, jos joutuu "nöyrtymään" lääkäriltä saatavaan rauhoittavaan. Siitä on vielämatkaa siihen että kemiallisesti olisi masennuslääkkeistä kyse.
Olet varmasti oikeassa että lääkkeet voivat syventääkin ongelmaa, jos miehesi ei ymmärrä samalla rauhoittua. Ylikierroksilla käyvälle rauhoittuminen on vaikeaa.
Sairasloma polisi varmasti hyvä, mutta toista on vaikea viedä lääkäriin pyytämään lomaa jos miehesi ei sitä itse omaehtoisesti tee.
Parasta kyllä olisi meno lääkärille ja pyytä äreippaasti rauhoitavaa ja ja kahden viikon lomaa. Voi olla että viikkoa pidempää eivät alkuun myönnä. Loma olisi kyllä parasta.
Jääkö siitä joku leima otsaan. Itse luulen, että miehesi pelkää sitä enemmän kuinon syytäkään. Sen samine olisi varmasti opetavainen kokemus ja tapa pysähtyä miettimään prioriteettajä. Ei ihminen voi venyä mittaansa enempää. Ei ihmisen tarvitse. Ihminen on rajallinen ja rajansa on tunnettava. Parhaiten ne oppii kun ylittää sen rajan.
Miehellesi tekisi hyvää tutusta tähän rajaan jne.
itse en kuitenkaan pelkäisi rauhoittaviakaan. Eivät ne ole vaarallisia mielestäni. Toki kaikkea voi käyttää väärin. Siksi on hyvä että olet rinnalla tukena ja pidät asiat kontrollissa. Mielialalääkkeetkin auttavat vasta yli kuukauden käytettynä ja sisältävät helposti sivuoireita. Rauhoittavat eivät vielä tuo sivuoireita mukaan.
Sosiaalinen leima ? ... Erilaiset stressiloma ja mielenterveysongelmat ovat yllättävän yleisiä.
Välttämättä se ei edes leimaa ketään vaan on samanlainen "status" kuin naisille synnyttäminen alakautta. Ehkä hieman yllättävä kommentti, mutta ei kuitenkaan ihan hatusta vedetty. Elämä pitää kokea ja elää ja siitä jää aina jälkensä, kuten raskausarvet. Niistä pitää olla ylpeä, vaikka rumia ovatkin.
T:8
mikään ei kestä ikuisesti. Rakkautta ja yritystä, niin asia on joskus muisto menneisyydestä.
8
Kyllä riuhtaiseminen ja töniminen on väkivaltaa.
miehen pitää valita meneekö hakemaan apua vai muuttaako muualle jos ei käytös pysy kasassa.
Katuuko mies malttinsa menetettyään? Luulisi että kuhmu lapsen päässä saisi aikaiseksi jo valtavat tunnontuskat ja hänet hakeutumaan hoitoon. Tai ylipäätään siis apua saamaan. Jos ei niin sitten tilanne on todella vakava!
Tuossa tilanteessahan on varmaan tosiaankin tasan kaksi vaihtoehtoa: Työ tai perhe... Sikäli että käytös johtuu työstressistä.