Koetteko tämän "helvetillä pelotteluksi", vai ymmärrättekö minunkin näkökulmani?
Tuli mieleen tosta yhdestä ketjusta, kun joku sanoi että hän ei usko helvettiin laisinkaan.
Minä uskon, että helvetti on olemassa, ja uskon, että Herra haluaa ja voi meidät siltä pelastaa ja antaa meille ikuisen, paremman elämän tämän maallisen ajan jälkeen.
Tietysti koen siis huolta muista ihmisistä, heidän kohtalostaan, johon oman uskoni mukaan uskon heidän joutuvan, elleivät jossain vaiheessa saa uskoa ja turvaudu Herraan.
Voitteko kuvitella minun kannaltani asian? Siis jos ajattelet hetken olevasi minä, pystytkö kuvittelemaan, että helvetti olisi sinulle totta, ja millainen huolesi olisi, jos uskoisit vaikkapa jonkun läheisesi joutuvan sinne? Tai ylipäätään ihmisiä, naapurisi, tuttavasi, työkaverisi?
Minä kerron kyllä mielummin pelastuksesta ja siitä ilosta ja rauhasta, mitä usko Jumalaan ja Jeesukseen antaa... mutta uskon myös helvetin olemassaoloon.
Tuntuuko se teistä pelottelulta?
Kommentit (33)
jos joku ei vartavasten kysy jotain sun maailmankatsomuksestasi. Jos joku kysyy, se tahtoo siis tietää eikä tuskin pelästy sen helveteistäs.
Mun puolesta sä voit uskoo, pelätä ja ajatella mitä lystäät, mä sen sijaan ajatten että olet jollain tapaa mielenvikainen, mutta en missään tapauksessa kailota tätä ajatustani missään ääneen.
paitsi nimenomaan kysyttäessä. Uskoani en salaa, ja olen siitä valmis puhumaan, mutta en ole asiasta itse keskusteluja aloitellut (irl) ainakaan vielä... että ole ihan rauhassa vaan.
ap
mutta koen sen helvetillä pelotteluksi.
Ero on se että sinä uskot helvettiin ja siihen että raamattu on totta, ja minä en.
Ja sinäkö sen päätät?
Minulla oli lapsena ystävä jonka äiti oli tätä mieltä, jäi aika huonot muistot äitistä ja valitettavasti myös lapsesta, vaikka tyttö oli kiva kun tavattiin silloin kun perhe ei ollut läsnä. Toisaalta tyttö oli ilman minua aika yksinäinen ja kiusattu. Äiti määräsi... Nyt aikuisena on pelokas ja yksinäinen.
Mitäpä sinä ajattelet tästä ap? Miten lähellä helvetti on sinua loppu koittaa?
että uskot, koska pelkäät helvettiä. Kyllä se on kuule täällä maanpäällä se helvetti sekä taivas.
Mitään helvettiä ei ole olemassa, se on lisätty raamattuun joskus keskiajan paikkeilla jotta ihmisiä voitaisiin pelotella ja näin hallita paremmin. Ihmisellä on vain yksi elämä, eläkää se hyvin, sillä sen jälkeen ei ole enää mitään, vaan kiertokulku pyörähtää taas eteenpäin.
että jos Herra haluaisi meidät pelastaa niin hän voisi sen tehdä.
Mutta ei hän pelasta muita kuin niitä jotka uskovat ja palvovat häntä.
Jos joku ihminen toimii tällä tavalla niin sitä kutsutaan korruptioksi. Kuvitelkaa nyt palokunta, joka lähtee pelastamaan vain ihmisiä jotka ovat tajunneet liehitellä ja lahjoa palopäällikköä tarpeeksi ennen tulipaloa.
Herra on tämä palopäällikkö. Miksi haluisin hänen kaverikseen.
mutta ymmärrän myös senkin että huolen helvettiin joutumisesta esiin ottamisen heti kun keskustelu kääntyy uskonnollisille urille voi toimia tosiaankin pelotteluna ja johtaa siihen että kuulija ei tahdo kuulla ensinkään Jumalasta.
Minä itse sain aikanani traumoja tämäntyyppisestä käännytyksestä, tuskin juttukumppanini mitään pahaa tarkoittivat mutta Jumalasta tuli mielessäni pelottava, ankara tyyppi.
Onneksi olen tuosta vapautunut ja saanut huomata millainen tyyppi Jumala oikeasti on ja yritän olla itse hyvin hienovarainen ja armollinen puheissani uskosta etten vain aiheuttaisi kellekään samanlaisia paineita.
Ei se silti tarkoita sitä että ei uskonasioista puhu, pitäisi olla herkkä huomaamaan milloin on se oikea hetki.
että uskot, koska pelkäät helvettiä. Kyllä se on kuule täällä maanpäällä se helvetti sekä taivas.
enkä siksi, että pelkäisin helvettiä.
Tietysti nyt kun uskon, uskon että myös helvetti on olemassa, enkä tietenkään sinne halua päätyä ja siis sinänsä pidän helvettiä pelottavana paikkana (kaukana Jumalan rakkaudesta ja vailla toivoa tehdä parannusta) mutta nyt en aktiivisesti pelkää koska uskon Jumalaan ja voin luottaa Hänen lupauksiinsa.
ap
Eikä pääse ikuiseen elämään, kuten uskovat.
mutta ymmärrän myös senkin että huolen helvettiin joutumisesta esiin ottamisen heti kun keskustelu kääntyy uskonnollisille urille voi toimia tosiaankin pelotteluna ja johtaa siihen että kuulija ei tahdo kuulla ensinkään Jumalasta.
Minä itse sain aikanani traumoja tämäntyyppisestä käännytyksestä, tuskin juttukumppanini mitään pahaa tarkoittivat mutta Jumalasta tuli mielessäni pelottava, ankara tyyppi.
Onneksi olen tuosta vapautunut ja saanut huomata millainen tyyppi Jumala oikeasti on ja yritän olla itse hyvin hienovarainen ja armollinen puheissani uskosta etten vain aiheuttaisi kellekään samanlaisia paineita.
Ei se silti tarkoita sitä että ei uskonasioista puhu, pitäisi olla herkkä huomaamaan milloin on se oikea hetki.
puhun mieluummin Jumalan rakkaudesta ja siitä ilosta ja rauhasta jonka Hän suo. En ole helvetistä heti ensimmäisenä (jos toisenakaan) kertomassa.. mutta siis ajan kuluessa, en myöskään halua väittää tai vähätellä, ettei helvettiä olisi olemassa. Se oli lähinnä aloitukseni pointti :)
EN suinkaan ole ketään sinne tuomitsemassa, jos jotkut niin luulivat, vastauksista päätellen. Jumala yksin tuntee sydämet ja meidät tuomitsee.
ap
olet huolissasi, se tuntuu helvetillä hössäämiseltä. Käsitän kyllä, että tuo voi olla valtava ahistuksen paikka uskovaiselle. Mutta kas kun ei ole olemassa sen kummemmin Helvettiä kuin Herraakaan, ei tarvitse olla turhasta huolissaan.
olet huolissasi, se tuntuu helvetillä hössäämiseltä. Käsitän kyllä, että tuo voi olla valtava ahistuksen paikka uskovaiselle. Mutta kas kun ei ole olemassa sen kummemmin Helvettiä kuin Herraakaan, ei tarvitse olla turhasta huolissaan.
on aivan sama mihin mä joudun kun oon kuollu.
Aikuinen osaa suodattaa nuo höpinät toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Lapsille helvetti tuottaa ahdistustam, tiedän kokemuksesta.
Itse kasvoin kiihkouskovaisessa kodissa jossa myös lapsien piti osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja helvetti sanalta ei voinut välttyä eikä siltä että joutuu ikuiseen kadotukseen.
Siinä tulee lapselle sellainen olo ettei ole kyllin hyvä pelastuakseen parempaan paikkaan.
Aikuinen osaa suodattaa nuo höpinät toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Lapsille helvetti tuottaa ahdistustam, tiedän kokemuksesta.
Itse kasvoin kiihkouskovaisessa kodissa jossa myös lapsien piti osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja helvetti sanalta ei voinut välttyä eikä siltä että joutuu ikuiseen kadotukseen.
Siinä tulee lapselle sellainen olo ettei ole kyllin hyvä pelastuakseen parempaan paikkaan.
mutta helvetistä en ole kertonut mitään. Ehkä sitten kun ovat isompia.
Itse ajattelen samalla tavalla, että lapsille ja yleensäkin muille tulee kertoa evankeliumia, mutta helvetillä ei tietysti juttua aloiteta (paitsi mä tässä aloituksessani) eikä se ole sinänsä Raamatun pointti (vaan Jumalan valmistama pelastus meille)
MUTTA siis aloituksessani nyt vaan pohdin sitä, miten te ei-uskovaiset koette sen, että minä uskon myös helvetin olemassaoloon, enkä voi kieltää sitä. Ja vastauksia jo tulikin, kiitos.
ap
minua on peloteltu helvetillä. Olen kiitollinen siitä, että Raamatun sanoma sanottiin minulle niin suoraan. Koulun uskonnontunneilla, rippikoulussa tai joulukirkossa en ollut koskaan kuullut niin selkeää sanomaa siitä, että todellakin pitää tehdä henkilökohtainen uskonratkaisu ja ottaa Jeesus sydämeensä asumaan, jos haluaa pelastua. Onhan se aivan kammottavaa, että joku on menossa kadotukseen vain siksi ettei tiedä että Jeesus-tie vie Jumalan luo taivaaseen. Kun kertoo evankeliumia, ei pitäisi silti vain pelotella ihmisiä, vaan kertoa heille ilosanomaa, rakkauden ja rauhan sanomaa Jeesuksesta, jonka armossa ei tarvitse pelätä. Jos tuota armoa ei ole ottanut vastaan, on ymmärrettävää, että olo ei ole turvallinen vaan pelottaa. Jokaiselle siis pitää kertoa lääke siihen pelkoon, ketään ei saa jättää pelkäämään.
te hihhulit olette kerta kaikkiaan sekaisin.
Ja uskonto yksi ihmiskunnan syöpä, hyi yök.
Miten sinä voit olla niin varma, ettei ole?
olet huolissasi, se tuntuu helvetillä hössäämiseltä. Käsitän kyllä, että tuo voi olla valtava ahistuksen paikka uskovaiselle. Mutta kas kun ei ole olemassa sen kummemmin Helvettiä kuin Herraakaan, ei tarvitse olla turhasta huolissaan.
Miten sinä voit olla niin varma, ettei ole?
samalla tavalla kun tiedän ettei joulupukkia tai Lentävää Spagettihirviötäkään ole. Ihan samalla tavalla voin olla varma että myös jumalat ovat vain ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
jos joku ei vartavasten kysy jotain sun maailmankatsomuksestasi. Jos joku kysyy, se tahtoo siis tietää eikä tuskin pelästy sen helveteistäs.
Mun puolesta sä voit uskoo, pelätä ja ajatella mitä lystäät, mä sen sijaan ajatten että olet jollain tapaa mielenvikainen, mutta en missään tapauksessa kailota tätä ajatustani missään ääneen.