Tylsää kun ystävät eivät soittele... Aina mä saan olla soittelemasa!

käytännössä ikinä, ellei ole jotain tosi tärkeetä asiaa.



Inhoan puhelimessa puhumista, se on ikävää, käsi puutuu puhelinta pitäessä, korvaa kuumottaa ja aina mukulat tulee häsläämään jotain kun puhuu.



Laitan yleensä aina vaan tekstiviestiä, jossa kysyn koska nähdään ja missä/kutsun kylään, ja juttelen sitten mielelläni asiat kasvokkain.

nykyään lapset työllistää niin paljon ettei itsellänkään ole aikaa yksipuoliseen soitteluun. Lapsettomana vielä harmitti.

Minusta olet itsekäs. Joskus voisi olla ystävällinen ja ilahduttaa ystävää soittolla.

Tosin minun ystäväni ei edes tekstaile! Ja tapaamme niin harvoin välimatkan takia, että välillä kuulumiset kaipaavat päivitystä. Tai ainakin minä kaipaan.

ap